Näkymiä vuodelle 2007
Acatiimi kysyi lehden julkaisijaliittojen puheenjohtajilta kolmen kysymyksen avulla
visioita alkaneelle toimintavuodelle:
1. Eduskuntavaalit ovat maaliskuussa. Mitä pidät seuraavan hallituksen keskeisimpänä
yliopisto- ja tiedepoliittisena asiakokonaisuutena?
2. Yliopistojen palkkausjärjestelmä uudistui viime vuonna. Miltä osin se vaatii
oman liittosi jäsenistön kannalta seurantaa ja jatkokehittämistä tänä vuonna?
3. Yliopistojen virkarakenne noussee tänä vuonna uudistamisen kohteeksi. Mikä
on mielestäsi suurin ongelma yliopistojen nykyisessä virkarakenteessa?
1. Professoriliitto ja Tieteentekijöiden
liitto ovat laatineet
yhteiset tavoitteet seuraavan
hallituksen ohjelmaksi: Korkeakoululaitoksen
kehittämislain
voimavarapykälää on jatkettava
vuoden 2007 jälkeen ja yliopistorahoituksen
volyymiä tulee kasvattaa
vähintään tiede- ja teknologianeuvoston
esitysten mukaisesti.
Yliopistoihin suoraan kohdennettavan
rahoituksen osuutta
on kasvatettava suhteessa täydentävään
rahoitukseen. Tällä
parannetaan yliopistojen mahdollisuuksia
profiloitumiseen ja
perustieteiden tutkimuksen kehittämiseen.
Kansainvälisten esikuvien
mukaan yliopistojen
opettaja/opiskelija lukumääräsuhde
on saatava paremmaksi ja
mahdollistettava kilpailukykyinen
eteneminen akateemisella
uralla. Rakenteellisen kehittämisen
myötä vapautuvat voimavarojen
on jäätävä yliopistojen
käyttöön eikä valtion tuottavuusohjelman
tule kohdistua
opetus- ja tutkimushenkilöstöön.
Yliopistojen hallintoa uudistettaessa
tulee turvata hallintoelimien
tieteellinen asiantuntemus.
Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja
tulee kehittää ns.
duaalimallin pohjalta.
2. Uusi palkkajärjestelmän
tulee olla mahdollisimman oikeudenmukainen
ja läpinäkyvä.
Lisäksi sen avulla tulee turvata ja
parantaa yliopistojen asiantuntija-
ja johtotehtävissä olevien
palkkakilpailukykyä. Järjestelmän
tulee lisäksi olla niin vähän
byrokraattinen kuin suinkin. Näiden
asioiden seuraamisessa ja
epäkohtien havaitsemisessa ja
korjaamisessa on liiton yliopistokohtaisten
osastojen rooli hyvin
tärkeä.
3. Yliopistojen virkarakenteen
tulee mahdollistaa nykyistä
paremmin pitkäjänteinen akateeminen
urakehitys. Toisaalta tilastokeskuksen
selvityksen mukaan
suuri osa tutkijoiden ja
opettajien ajasta menee hallintoja
opetustehtäviin ja tutkimus
joudutaan suorittamaan vapaaaikana
palkattomana ylityönä.
Tutkimuksen painotuksen kasvattaminen
edellyttää erityisesti
tohtoritasoisten tutkijoiden ja
opettajien määrän lisäämistä,
mikä vaatii lisää rahallisia resursseja.
Vain siten voimme ylläpitää
kansainvälistä kilpailukykyä yliopistojen
ydintoimintojen laadussa
ja määrässä.
Risto Laitinen, puheenjohtaja
1. Uuden hallituksen tulee
vaikuttaa siihen että korkeakoululaitoksen
kehittämislain voimavarapykälää
jatketaan vuoden
2007 jälkeen (Jääskisen ja Rantasen
raportista huolimatta). Yliopistojen
perusrahoitusta tulee
kasvattaa Tiede- ja teknologianeuvoston
linjausten mukaisesti
50 miljoonaa euroa vuosittain.
Täydentävä rahoitus on oleellisen
tärkeätä tutkimukselle, mutta
ulkopuolinen rahoitus ei saa
kasvaa perusrahoituksen kustannuksella
mikä johtaa yliopistojen
perustoimintojen heikentymiseen
entisestään. Hallituksen on
huolehdittava, ettei valtiohallinnon
tuottavuusohjelma kohdistu
yliopistojen ydintehtäviä tekevään
opetus- ja tutkimushenkilöstöön
ja että rakenteellisen kehittämisen
myötä tulevat mahdolliset
voimavarat kohdennetaan
yliopistojen käyttöön. Yliopistojen
autonomiaa tulee lisätä
niin tutkimuksen kuin taloudenkin
kohdalla.
2. Jotta uuden palkkausjärjestelmän
vaikutuksia pääsee
kunnolla arvioimaan ja kehittämään
on tilastojen saatavuus
taattava. Kattavaa tilastotietoa ei
ole vielä saatavilla kaikista yliopistoista.
Saadun tiedon perusteella
näyttää siltä, että uusi palkkausjärjestelmä
ei tehnyt yliopistoista
kerta heitolla houkuttelevia
työpaikkoja: tasojen euromäärät
jäivät alhaisiksi, vaatitasoille
sijoittelu polki tiettyjä ryhmiä
ja sukupuoltenväliset palkkaerot
eivät kaventuneet. Prosessi
jatkuu ja valtion palkkausjärjestelmän
kehittäminen työllistänee
arviointiryhmän jäseniä,
luottamusmiehiä ja neuvottelijoita
myös jatkossa.
3. Nykyistä yliopistojen virkarakennetta
ei mitenkään voida
pitää tutkijan uraa tukevana. Se
ei takaa suunnitelmallista urakehitystä
vaan päinvastoin epävarmoja
pätkiä toisensa perään.
Suurimmat vaikeudet ilmenevät
tohtoritutkinnon jälkeen. Mikäli
lähdet post doc -tutkijaksi ulkomaille,
mitä kaikki viralliset tahot
suosittelevat, et voi samanaikaisesti
olla taistelemassa niistä vähistä
viroista mitä kotimaan yliopistot
tarjoavat. Mikäli olet tarpeeksi
kauan ulkomailla ja menestyt,
voit tietysti haaveilla paluulipusta
kotimaahan FIDIPRO
ohjelman kautta. Suunnitelmallinen
urakehitys tohtorintutkinnon
jälkeen vaihtoehtoisine urapolkuineen
tulisi mahdollistaa
yliopistoissamme. Asenteita tulisi
ravistella ja lukuisten työryhmien
ehdotukset naisten tutkijanuran
esteiden poistamiseen
tulisi ottaa heti käytäntöön, jotta
naisten mahdollisuudet edetä
nykyistä ripeämmin korkeammille
virkaportaille toteutuisivat.
Ragna Rönnholm, puheenjohtaja
1. Kehittämislain resurssisäännösten
voimassaolon jatkaminen
ja yliopistojen perusrahoituksen
tasokorotus ovat tärkein
tavoite: nykyoloissa opiskelijaa/
opettaja –suhde on aivan liian
korkea hyvän opetuksen takaamiseksi.
Rahoituksella tulee turvata
sekä opetuksen taso ja määrä
että tutkimuksen edellytykset.
Mahdolliset rakenteelliset muutosesitykset
täytyy selvittää ja
perustella hyvin ennen kuin niitä
on syytä toteuttaa.
Rahoitukseen liittyvät myös
valtionhallinnon tuottavuushankkeen
mukaiset henkilöstön
leikkaukset. Hankkeen yksioikoinen
soveltaminen yliopistoissa
täytyy estää. Jos tukipalveluiden
vieminen kovin kauas laitostasolta
aiheuttaa sen, että opetushenkilöstö
joutuu kuitenkin hoitamaan
vastaavat tehtävät, hanke
tuskin on päässyt tavoitteeseensa.
Jos varoja kuitenkin vapautuu,
ne tulee saada opetuksen ja
tutkimuksen käyttöön.
Korkeakoululaitoksen duaalimallia
tulee vahvistaa yliopistojen
ja ammattikorkeakoulujen
työnjakoa selkeyttämällä.
2. Tärkein tavoite on lehtoreiden
palkkakehityksen turvaaminen:
ilman, että tämä toteutuu
sopimuksen mukaan, sopimus ei
lehtoreiden kannalta ole toteutunut
oikealla tavalla. Jotta tähän
päästään, vaativuusarviointeja
on kehitettävä niin, että tehtävien
todellinen vaativuus arvioidaan,
eikä tyydytä nimikkeeseen
tai vanhaan palkkaan perustuvaan
palkkatason määrittämiseen.
Lisäksi kokemuksen huomioonottamisen
täytyy näkyä opetuspainotteisissa
tehtävissä niin
kuin sopimuksessa tarkoitettiin.
Henkilökohtaisen suoriutumisen
arviointi tulee tehdä1600 tunnin
työsuunnitelman pohjalta, eikä
sen mukaan mitä esimerkiksi lehtorin
toivottaisiin tekevän vapaaaikanaan.
Henkilökohtaisessa
suoritusarvioinnissa ansioituminen,
esim. tohtoroitumisen vaikutus,
pitää ottaa huomioon selvemmin.
YLL:n jäsenten osalta
tarvitaan hyvä seurantaa, jotta
voidaan taata lehtoreiden palkkasumman
hyvä kehitys.
3. Nykyisen virkarakenteen
suurin ongelma opetusviroissa
on se, että yliopistot käyttävät
villejä nimikkeitä – eikä tämä ongelma näytä poistuvan jatkossakaan. Uuden virkarakenteen täytyy
valtakunnallisesti määritellä
nimikkeet ja kelpoisuusvaatimukset.
Lehtoreiden osalta nykyinen
virkarakenne toimii hyvin,
mutta päätoimisista tuntiopettajanimikkeistä
tulisi tehdä lehtoraatteja,
kun on pysyvä tarve. Samoin
sellaiset nimikkeet kuin yliopistonopettaja
eivät ole hyväksyttäviä.
Niillä kierretään keinotekoisesti
lehtoraattien kelpoisuusvaatimuksia
ja maksetaan
tehdystä lehtorin työstä alempaa
palkkaa. Useimmissa tapauksissa
päätoimisten tuntiopettajien ja
yliopistonopettajien tehtävät
ovat identtisiä.
Urakehitys ansioitumisen
kautta on asia, jonka pitää sisältyä
uuteen virkarakennemalliin
sekä tutkimus- että opetuspainotteisissa
viroissa. Nykyisessä
virkarakenteessa ei ole edetty
ansioitumisen kautta muualla
kuin Helsingin yliopistossa. Tällainen
mahdollisuus pitää ottaa
harkittavaksi, kun keskustellaan
virkarakenteen muutoksista.
Tuula Hirvonen, puheenjohtaja |