1/07

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

    Näkymiä vuodelle 2007

    Acatiimi kysyi lehden julkaisijaliittojen puheenjohtajilta kolmen kysymyksen avulla visioita alkaneelle toimintavuodelle:

    1. Eduskuntavaalit ovat maaliskuussa. Mitä pidät seuraavan hallituksen keskeisimpänä yliopisto- ja tiedepoliittisena asiakokonaisuutena?

    2. Yliopistojen palkkausjärjestelmä uudistui viime vuonna. Miltä osin se vaatii oman liittosi jäsenistön kannalta seurantaa ja jatkokehittämistä tänä vuonna?

    3. Yliopistojen virkarakenne noussee tänä vuonna uudistamisen kohteeksi. Mikä on mielestäsi suurin ongelma yliopistojen nykyisessä virkarakenteessa?

    1. Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto ovat laatineet yhteiset tavoitteet seuraavan hallituksen ohjelmaksi: Korkeakoululaitoksen kehittämislain voimavarapykälää on jatkettava vuoden 2007 jälkeen ja yliopistorahoituksen volyymiä tulee kasvattaa vähintään tiede- ja teknologianeuvoston esitysten mukaisesti. Yliopistoihin suoraan kohdennettavan rahoituksen osuutta on kasvatettava suhteessa täydentävään rahoitukseen. Tällä parannetaan yliopistojen mahdollisuuksia profiloitumiseen ja perustieteiden tutkimuksen kehittämiseen. Kansainvälisten esikuvien mukaan yliopistojen opettaja/opiskelija lukumääräsuhde on saatava paremmaksi ja mahdollistettava kilpailukykyinen eteneminen akateemisella uralla. Rakenteellisen kehittämisen myötä vapautuvat voimavarojen on jäätävä yliopistojen käyttöön eikä valtion tuottavuusohjelman tule kohdistua opetus- ja tutkimushenkilöstöön. Yliopistojen hallintoa uudistettaessa tulee turvata hallintoelimien tieteellinen asiantuntemus. Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja tulee kehittää ns. duaalimallin pohjalta.

    2. Uusi palkkajärjestelmän tulee olla mahdollisimman oikeudenmukainen ja läpinäkyvä. Lisäksi sen avulla tulee turvata ja parantaa yliopistojen asiantuntija- ja johtotehtävissä olevien palkkakilpailukykyä. Järjestelmän tulee lisäksi olla niin vähän byrokraattinen kuin suinkin. Näiden asioiden seuraamisessa ja epäkohtien havaitsemisessa ja korjaamisessa on liiton yliopistokohtaisten osastojen rooli hyvin tärkeä.

    3. Yliopistojen virkarakenteen tulee mahdollistaa nykyistä paremmin pitkäjänteinen akateeminen urakehitys. Toisaalta tilastokeskuksen selvityksen mukaan suuri osa tutkijoiden ja opettajien ajasta menee hallintoja opetustehtäviin ja tutkimus joudutaan suorittamaan vapaaaikana palkattomana ylityönä. Tutkimuksen painotuksen kasvattaminen edellyttää erityisesti tohtoritasoisten tutkijoiden ja opettajien määrän lisäämistä, mikä vaatii lisää rahallisia resursseja. Vain siten voimme ylläpitää kansainvälistä kilpailukykyä yliopistojen ydintoimintojen laadussa ja määrässä.

    Risto Laitinen, puheenjohtaja

    1. Uuden hallituksen tulee vaikuttaa siihen että korkeakoululaitoksen kehittämislain voimavarapykälää jatketaan vuoden 2007 jälkeen (Jääskisen ja Rantasen raportista huolimatta). Yliopistojen perusrahoitusta tulee kasvattaa Tiede- ja teknologianeuvoston linjausten mukaisesti 50 miljoonaa euroa vuosittain. Täydentävä rahoitus on oleellisen tärkeätä tutkimukselle, mutta ulkopuolinen rahoitus ei saa kasvaa perusrahoituksen kustannuksella mikä johtaa yliopistojen perustoimintojen heikentymiseen entisestään. Hallituksen on huolehdittava, ettei valtiohallinnon tuottavuusohjelma kohdistu yliopistojen ydintehtäviä tekevään opetus- ja tutkimushenkilöstöön ja että rakenteellisen kehittämisen myötä tulevat mahdolliset voimavarat kohdennetaan yliopistojen käyttöön. Yliopistojen autonomiaa tulee lisätä niin tutkimuksen kuin taloudenkin kohdalla.

    2. Jotta uuden palkkausjärjestelmän vaikutuksia pääsee kunnolla arvioimaan ja kehittämään on tilastojen saatavuus taattava. Kattavaa tilastotietoa ei ole vielä saatavilla kaikista yliopistoista. Saadun tiedon perusteella näyttää siltä, että uusi palkkausjärjestelmä ei tehnyt yliopistoista kerta heitolla houkuttelevia työpaikkoja: tasojen euromäärät jäivät alhaisiksi, vaatitasoille sijoittelu polki tiettyjä ryhmiä ja sukupuoltenväliset palkkaerot eivät kaventuneet. Prosessi jatkuu ja valtion palkkausjärjestelmän kehittäminen työllistänee arviointiryhmän jäseniä, luottamusmiehiä ja neuvottelijoita myös jatkossa.

    3. Nykyistä yliopistojen virkarakennetta ei mitenkään voida pitää tutkijan uraa tukevana. Se ei takaa suunnitelmallista urakehitystä vaan päinvastoin epävarmoja pätkiä toisensa perään. Suurimmat vaikeudet ilmenevät tohtoritutkinnon jälkeen. Mikäli lähdet post doc -tutkijaksi ulkomaille, mitä kaikki viralliset tahot suosittelevat, et voi samanaikaisesti olla taistelemassa niistä vähistä viroista mitä kotimaan yliopistot tarjoavat. Mikäli olet tarpeeksi kauan ulkomailla ja menestyt, voit tietysti haaveilla paluulipusta kotimaahan FIDIPRO ohjelman kautta. Suunnitelmallinen urakehitys tohtorintutkinnon jälkeen vaihtoehtoisine urapolkuineen tulisi mahdollistaa yliopistoissamme. Asenteita tulisi ravistella ja lukuisten työryhmien ehdotukset naisten tutkijanuran esteiden poistamiseen tulisi ottaa heti käytäntöön, jotta naisten mahdollisuudet edetä nykyistä ripeämmin korkeammille virkaportaille toteutuisivat.

    Ragna Rönnholm, puheenjohtaja

    1. Kehittämislain resurssisäännösten voimassaolon jatkaminen ja yliopistojen perusrahoituksen tasokorotus ovat tärkein tavoite: nykyoloissa opiskelijaa/ opettaja –suhde on aivan liian korkea hyvän opetuksen takaamiseksi. Rahoituksella tulee turvata sekä opetuksen taso ja määrä että tutkimuksen edellytykset. Mahdolliset rakenteelliset muutosesitykset täytyy selvittää ja perustella hyvin ennen kuin niitä on syytä toteuttaa. Rahoitukseen liittyvät myös valtionhallinnon tuottavuushankkeen mukaiset henkilöstön leikkaukset. Hankkeen yksioikoinen soveltaminen yliopistoissa täytyy estää. Jos tukipalveluiden vieminen kovin kauas laitostasolta aiheuttaa sen, että opetushenkilöstö joutuu kuitenkin hoitamaan vastaavat tehtävät, hanke tuskin on päässyt tavoitteeseensa. Jos varoja kuitenkin vapautuu, ne tulee saada opetuksen ja tutkimuksen käyttöön. Korkeakoululaitoksen duaalimallia tulee vahvistaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa selkeyttämällä.

    2. Tärkein tavoite on lehtoreiden palkkakehityksen turvaaminen: ilman, että tämä toteutuu sopimuksen mukaan, sopimus ei lehtoreiden kannalta ole toteutunut oikealla tavalla. Jotta tähän päästään, vaativuusarviointeja on kehitettävä niin, että tehtävien todellinen vaativuus arvioidaan, eikä tyydytä nimikkeeseen tai vanhaan palkkaan perustuvaan palkkatason määrittämiseen. Lisäksi kokemuksen huomioonottamisen täytyy näkyä opetuspainotteisissa tehtävissä niin kuin sopimuksessa tarkoitettiin. Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi tulee tehdä1600 tunnin työsuunnitelman pohjalta, eikä sen mukaan mitä esimerkiksi lehtorin toivottaisiin tekevän vapaaaikanaan. Henkilökohtaisessa suoritusarvioinnissa ansioituminen, esim. tohtoroitumisen vaikutus, pitää ottaa huomioon selvemmin. YLL:n jäsenten osalta tarvitaan hyvä seurantaa, jotta voidaan taata lehtoreiden palkkasumman hyvä kehitys.

    3. Nykyisen virkarakenteen suurin ongelma opetusviroissa on se, että yliopistot käyttävät villejä nimikkeitä – eikä tämä ongelma näytä poistuvan jatkossakaan. Uuden virkarakenteen täytyy valtakunnallisesti määritellä nimikkeet ja kelpoisuusvaatimukset. Lehtoreiden osalta nykyinen virkarakenne toimii hyvin, mutta päätoimisista tuntiopettajanimikkeistä tulisi tehdä lehtoraatteja, kun on pysyvä tarve. Samoin sellaiset nimikkeet kuin yliopistonopettaja eivät ole hyväksyttäviä. Niillä kierretään keinotekoisesti lehtoraattien kelpoisuusvaatimuksia ja maksetaan tehdystä lehtorin työstä alempaa palkkaa. Useimmissa tapauksissa päätoimisten tuntiopettajien ja yliopistonopettajien tehtävät ovat identtisiä. Urakehitys ansioitumisen kautta on asia, jonka pitää sisältyä uuteen virkarakennemalliin sekä tutkimus- että opetuspainotteisissa viroissa. Nykyisessä virkarakenteessa ei ole edetty ansioitumisen kautta muualla kuin Helsingin yliopistossa. Tällainen mahdollisuus pitää ottaa harkittavaksi, kun keskustellaan virkarakenteen muutoksista.

    Tuula Hirvonen, puheenjohtaja