Vuoden Professori – Erik T. Tawaststjerna

Päätyönä nuorten lahjakkuuksien
ohjaus

Sibelius-Akatemian pianomusiikin professori Erik T. Tawaststjerna pitää nuorten lahjakkuuksien ohjaamista päätyönään. Tawaststjernan mielestä tässä ei ole kyse vain “käsityön” oppimisesta vaan ainakin yhtä paljon henkisen horisontin avaamisesta. Professoriliitto on valinnut Vuoden Professoreita vuodesta 1984 lähtien. Nyt nimitys kohdistui ensimmäistä kertaa taideyliopiston professoriin.

Erik T. Tawaststjernalle musiikin valinta ammatiksi oli itsestään selvyys jo pienestä pitäen. Vain 11- 12 -vuotiaana oli lyhyt epäilyn kausi. Varhaiskypsästi hän mietti jo tuolloin sitä, tuoko ala kuitenkaan riittävää toimeentuloa. Realismia uravaihtoehtojen pohtimiseen toi kasvu kulttuurikodissa, jossa vieraili monen alan taitelijoita. Keskustelut pyörivät usein taloudellisten vaikeuksien ympärillä. Myös oma isä professori Erik Tawaststjerna oli joutunut ennen yliopistoviran saamistaan hakemaan lisäansioita tekemällä käännöstöitä ulkoministeriölle.

Esiteinin epäröinnin kausi meni kuitenkin ohi. Jo kouluaikana Erik T. Tawaststjerna kävi hakemassa lisäoppia pianonsoittoon Moskovasta. Voitettuaan toisen palkinnon maineikkaassa Maj Lind -pianokilpailussa (1968) ja kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän suuntasi viideksi vuodeksi Wieniin ja vielä edelleen New Yorkiin, jossa vierähti yhteensä seitsemän vuotta. - Isän mielestä Suomesta oli tuolloin mahdotonta saada kansainvälisen tason huippukoulutusta. Ja hän halusi tarjota pojalleen tähän mahdollisuuden. Isä harmitteli, että hänen oma uransa muusikkona oli jäänyt puolitiehen, koska hän ei ollut saanut riittävän hyvää koulutusta. New Yorkissa Tawaststjerna opiskeli kuuluisassa Juilliard-koulussa, jossa valmistui Master of Music - tutkinto vuonna 1979. New Yorkin yliopistossa hän suoritti tohtorin tutkinnon (PhD. 1982), pääaineena pianonsoitto. Tutkintoon liittyi väitöskirja “Finnish Piano Music Since 1945”.

Yhdysvallat on monien kulttuuriperinteiden sulatusuuni. New Yorkin huippukouluissa näkyi eurooppalainen konservatorioperinne ja voimakkaasti myös venäläisten emigranttien vaikutus. Nyt nämä opit heijastuvat myös suomalaisten huippumuusikoiden koulutukseen.

- Suomalaisen musiikkikoulutuksen kansainvälistä arvostusta selittää paljon se, että olemme opiskelleet eri maissa. Olemme sillanrakentajia idän ja lännen perinteen välillä: idästä on omaksuttu kurinalaisuus ja systemaattisuus, lännestä taas liberaalimpi yksilöä kannustava ja yksilön omaa tahtoa korostava periaate.

Yhdysvalloissa on ensimmäisenä kehitetty esittävän taiteen jatkokoulutusjärjestelmä. Meille omaksuttu malli onkin Tawaststjernan mielestä paljosta velkaa amerikkalaiselle systeemille. Rapakon takana oli tosin aikanaan hieman erilaiset lähtökohdat.

- Siellä pyrittiin enemmän laaja-alaiseen käytännön osaamiseen, joka antaisi edellytykset esim. musiikkioppilaitoksen rehtorin tai usean aineen opettajan työhön. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Jatkokoulutusta antavia yliopistoja on nyt paljon, jolloin painotukset niiden välillä voivat vaihdella.

Sibelius-Akatemiassa käytössä olevaan jatkokoulutusmalliin on omaksuttu parhaat piirteet amerikkalaisesta järjestelmästä.

- Olemme pyrkineet luomaan mallin, joka mahdollistaa jatko-opiskelijan taiteellisen kasvun tiedostamisen kautta. On selvää, että emme ole kouluttamassa taiteellisista jatko-opiskelijoista tutkijoita, mutta toivomme kuitenkin, että he saisivat kriittisen ajattelun ja tiedostavan asenteen avulla lisää eväitä taiteelliseen toimintaansa, kuvaa Tawaststjerna.

Keski-Euroopan maista tullaan nyt Suomeen ottamaan oppia musiikin jatkokoulutusjärjestelmästä. -Monissa Euroopan maissa on ehkä pitäydytty liikaa omassa traditiossa ja jääty siksi jälkeen uusimmista tuulista.

Nuorten huippujen ohjaus lähellä urheiluvalmennusta

Taide- ja tiedeyliopistojen professorin työssä Tawaststjerna näkee ehkä suurimpana erona sen, että taideyliopiston professorin päätyö on perusopiskelijoiden ohjaus.

- Opiskelijamme ovat soittaneet lapsesta lähtien. He ovat ikään kuin jatko-opiskelijoita jo taloon tullessaan. Taideyliopistossa ei siten voida ajatella, että jatkokoulutus olisi jotenkin arvokkaampaa kuin näiden perusopiskelijoiden opetus ja ohjaus.

Pianonsoiton opiskelussa Tawaststjerna pitää ikävuosia 15–25 kaikkein ratkaisevimpina. Tuolloin on välttämätöntä saada mahdollisimman pätevää opetusta, jos mielii tähdätä pitkälle. Ihmisen psykofyysinen kehitys on sellainen, että tietyt valmiudet on syytä hankkia juuri tuossa vaiheessa.

- Nuorempana tehdyllä pohjatyöllä on muusikolle valtavan tärkeä merkitys ja tässä mahdollisimman asiantunteva opastus on avainasemassa. Eikä kyse ole tietenkään vain ’käsityön’ oppimisesta, vaan ainakin yhtä paljon henkisen horisontin avartamisesta. Tässä mielessä usein käytetty vertaus ’mestari-kisälli’ hieman ontuu. Taitelija voi kyllä kasvaa koko elämänsä ajan, mutta suoranaisella taiteellisella ohjauksella on tällöin yhä pienevä rooli.

Lahjakkaiden oppilaittensa henkilökohtaiseen ohjaamiseen Tawaststjernalta menee noin 14 tuntia viikossa. Lisäksi aikaa vievät opetuksen valmistelu, erilaiset ryhmätunnit sekä oppilaiden esiintymistilanteet.

Tulevien pianistihuippujen ohjaus on Tawaststjernan mielestä lähellä urheiluvalmentamista. - Yksilöllisessä ohjauksessa on herkkä tasapaino ammattiasioiden opetuksen ja psykologisen valmentajan työn välillä.

Tawaststjernan opetusansiot on tunnustettu myös kotimaan rajojen ulkopuolella: hän on pitänyt kansainvälisiä mestarikursseja monissa maailman huippukonservatorioissa.

Opetuksen ja omien esiintymisten tasapaino

Jokainen professori niin tiede- kuin taideyliopistoissakin luo oman toimenkuvansa. Musiikin alalla tähän liittyy luonnollisesti se, että omasta soittokunnosta on pidettävä huolta. - Eri professorit löytävät esiintymisten ja opetuksen välille omanlaisensa tasapainon.

Vaikka Tawaststjerna päätyö on opetus, omia konsertteja on vuoden mittaan useita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Viime vuonna hän esiintyi suomalaisten konserttilavojen lisäksi Singaporessa ja Wienissä. Tänä vuonna on huhtikuun 16. päivänä Sibelius- Akatemiassa konsertti teemalla “Valkeat yöt”, jossa hän soittaa Tšaikovskin, Griegin, Rautavaaran ja Englundin pianomusiikkia – kaikki säveltäjät edustavat valkeiden öiden aluetta. Ensi heinäkuussa hän on menossa soittamaan Englantiin Norfolkin musiikkijuhlille.

Ehkä kaikkein mieleenpainuvimpana kokemuksena urallaan Tawaststjerna pitää esiintymistä Japanin keisariparille vuonna 1990 Tokion keisarillisessa palatsissa. - Miljöö oli hyvin juhlava, mutta tilaisuus kuitenkin melko intiimi. Paikalla oli keisariparin lisäksi vain muutama kymmenen henkeä. Esityksen jälkeen keisarinna esitti hyvin konkreettisia kysymyksiä musiikista ja keskustelimme mm. teosten notaatiosta.

Viihteellistyminen musiikkikoulutuksen uhkana

Yliopistojen kolmas tehtävä näyttäytyy Tawaststjernan työssä monin tavoin. Hän on toiminut maamme konservatoriot arvioineen kansainvälisen arviointiryhmän puheenjohtajana sekä musiikkioppilaitoksia arvioineen työryhmän jäsenenä.

Musiikkikoulutus on Suomessa korkealla tasolla eikä opiskelijan enää tarvitse lähteä ulkomaille huippuopetusta saamaan niin kuin Tawaststjernan piti tehdä omassa nuoruudessaan. Musiikkioppilaitosjärjestelmämme on tuottanut hyvää tulosta. Joitakin uhkatekijöitä on ilmassa ja kulttuurin viihteellistyminen on ilmeinen tosiasia. Nuorilla on monia houkutuksia ja myös musiikin koulutuksen tulee seurata aikaa.

- Olen puolustanut avautumista ja sitä, että koulutuksen pitää heijastaa ympäröivää yhteiskuntaa. Mutta liikaa markkinavoimien vietäväksi ei kuitenkaan pidä mennä. Viihteellistymiseen vastaaminen on suuri lähiaikojen haaste.

Suomessa on aika ajoin keskusteltu siitä, koulutetaanko täällä liikaa muusikoita. Tawaststjernan mielestä koulutusmäärät ovat pääosin terveellä pohjalla. - Pitää muistaa se, että taidekoulutus ei ole yksinomaan tiettyyn työpaikkaan tähtäävää. Suomen tapaisella sivistysvaltiolla pitäisi olla toleranssia kestää myös sitä, että ihminen haluaa intohimoisesti opiskella jotain henkiseen kasvuun tähtäävää alaa.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro