Tieteentekijöiden liiton uusi puheenjohtaja Ragna Rönnholm:
Aikaa, arvostusta ja autonomiaa
- Yliopisto on ajattelevien ihmisten klusteri.
En ymmärrä, miten tilanne on voinut
mennä sellaiseen jamaan, jossa ulkopuoliset
selvitysmiehet sanelevat, miten
yliopistolaitosta pitää kehittää. Valta
pitää ottaa takaisin, toteaa Tieteentekijöiden
liiton uusi puheenjohtaja, yliopistonlehtori
Ragna Rönnholm.
Hänen mielestään yliopistojen opettaja-
ja tutkijakunta kaipaa ennen kaikkea
lisää aikaa, arvostusta ja autonomiaa.
Helsingin yliopiston biotieteellisen tiedekunnan
biokemian osaston yliopistonlehtori Ragna Rönnholm
aloitti vuoden alussa puheenjohtajana lähes 6700 jäsenen
Tieteentekijöiden liitossa. Akavalaisten liittojen
joukossa Tieteentekijöiden liiton jäsenkunta pitää
kärkisijaa määräaikaisuuksissa. Rönnholmin oma
yliopistoura koostuu lähes 30 erimittaisesta pätkästä,
joten uusi puheenjohtaja tuntee kantapään kautta
liittonsa jäsenten ongelmat.
Pätkätyöläisyys on Rönnholmin mielestä yliopistomaailmassa
vielä haitallisempaa kuin esimerkiksi
terveydenhuollon sektorilla.
- Yliopistoihmisellä tyssää sekä karriääri että työ.
Kun olet jatkuvissa määräaikaisuuksissa, et voi perustaa
laboratoriota etkä voi ottaa sinne ihmisiä töihin.
Tutkijalla on usein vastuu itsestään ja vastuu muista, siksi pätkätyöläisyys on kurjempi juttu yliopistoissa
kuin monilla muilla sektoreilla.
Lisäksi tutkijaopettajilla on takanaan yli 10 vuotta
yliopistollista koulutusta, joka on vienyt melko paljon
myös veronmaksajien varoja. Rönnholm pitää
suurena tuhlauksena, ettei näin korkeakoulutetulle
joukolle järjesty töitä.
Rönnholm on kuulunut kolmisen vuotta European
Life Science -järjestön alaiseen Career Development
-komiteaan. Siellä on viime aikoina keskusteltu paljon
tutkijan uran houkuttelevuuden laskusta.
- Myös muualla Euroopassa ura on kiinni rahoituksesta
ja viroista. Kunpa olisi edes jonkinlainen
trackki, joka loisi hieman enemmän ennustettavuutta
ja antaisi mahdollisuuden tulevaisuuden suunnitteluun.
- Kun vielä yhdistää epävarmuuden ja sukupuolen,
niin tarvitaan todellista tieteen paloa tutkijanuralla
pysymiseen.
Kilpaillun rahoituksen Matteus-efekti
Yliopisto on Ragna Rönnholmin mielestä ajattelevien
ihmisten klusteri. Hän ei ymmärrä, miten tilanne on
voitu päästää siihen jamaan, että ulkopuolelta tulee
selvitysmiehiä, jotka sanelevat, miten yliopistolaitosta
tulee kehittää. Valta pitää ottaa takaisin!
- Yliopistopäättäjät kääntelevät ja vääntelevät näitä
raportteja, joista sitten tulisi löytyä viisaus ohjata toimintaa. Virkamies- ja päättäjätasolla on kummallinen
luulo, että yliopistoissa elettäisiin jossain pimiössä.
Ne, jotka niin ajattelevat, eivät ole päivittäneet
tietojaan pitkään aikaan.
Suurella yleisöllä tietämys tieteenteosta ja tieteentekijöistä
tuntuu olevan paremmalla tolalla kuin päättäjillä.
Sen osoittivat jälleen Tieteen päivät – viiden
päivän aikana luennoille ja muihin esityksiin tungeksi
tuhatmäärin kansaa kuulemaan tutkittua tietoa. Ja
luennoitsijoista oli pölyttyneisyys kaukana.
Päättäjien silmissä yliopistojen perusrahoitus on
laiskaa rahaa ja kilpailtu raha on sitä, joka saa aikaan
laatua ja draivia. Kilpaillun rahoituksen osuuden lisäämisen
puolesta liputti mm. opetusministeriön yliopistoyksikön
johtaja Markku Mattila lehtihaastattelussa
Suomen Akatemian pääjohtajavalinnan jälkeen.
Rönnholm edellyttää, että yliopistoille pitää antaa
suurempi potti nimenomaan perusrahoitukseen. Rahasta
voisi sitten kilpailla yliopiston sisällä.
- Kilpailu on niin kovaa, että ilman jatkuvia uusia
tuotoksia olet ihan pihalla. Sinun pitää koko ajan oikeuttaa
oma tilasi tiedemaailmassa. Mutta mikään ei
tunnu riittävän. Kun olet osoittanut, että sinusta on
kunnon tutkijaksi, pitäisi vihdoin antaa myös mahdollisuudet
keskittyä siihen, mihin ihmisellä on palo.
Kilpaillun rahan “erinomaisuudessa” on myös se
vika, että se sulkee pois pienet aloittelijat. Näistä voisi
kuitenkin nousta niitä tulevia huippuja. Vaikeuksia
on myös ulkomailta palaavilla post doc -tutkijoilla.
- Kilpaillun rahoituksen jaossa pätee Matteusefekti:
sille annetaan, jolla on jo ennestään.
Luottamuksen kulttuuri auttaa
tuloksenteossa
Tutkimuksen tekemisessä ja yliopistomaailmassa on
kuitenkin joku magneetti, jonka takia ihmiset siellä
edelleen pysyvät – kaikista ongelmista huolimatta.
- Minä olen aina pitänyt akateemisesta maailmasta.
Uuden tiedon etsintä viehättää. On ihmeellinen
asia, että voi joka päivä löytää jotain uutta.
Lukion jälkeen luonnontieteiden valinta oli Ragna
Rönnholmille selviö. Maisterin papereiden jälkeen
myös jatko-opinnot tuntuivat luontevalta ajatukselta.
Tutkimusintressit veivät Tukholmaan, jonka Karoliinisen
instituutin suojissa valmistui väitöskirja
vuonna 1992. Ruotsi on myös molempien lasten syntymämaa.
Jatkaminen edelleen ulkomaille post doc -
vaiheeseen oli itsestään selvyys ja perhe seurasi äitiä
Sveitsin Geneveen. Lapset olivat silloin 3-ja 5 vuoden
ikäisiä.
- Sveitsissä sain loistavan tarjouksen jatkaa tutkimusta,
mutta perhesyyt vetivät takaisin Suomeen.
Mies oli juuri valmistunut lastenlääkäriksi ja sai viran
täältä.
Ulkomailla vierähti yhteensä 10 vuotta. Noista ajoista Rönnholm kaipaa tiettyjä piirteitä.
- Ulkomailla arvostettiin osaamista ja oma osaaminen
oli myös suotavaa tuoda esille. Kilpailu oli kamalan
kovaa, mutta ilmapiiri oli hyvin kannustava.
Suomalaisiin yliopisto- ja tutkimusympyröihin
Rönnholm toivoisi rakenteellisten muutosten sijaan
asenteiden tuuletusta.
- Ihmiset ovat yliopistojen suurin voimavara ja aito
luottamuksen kulttuuri auttaisi tuloksen tekemisessä.
Ragna Rönnholm on aina halunnut haistella uusia
tuulia. Hän oli puuhaamassa Bio-ja ympäristötieteiden
laitokselle bioyrittäjyyskoulutusta. Vuonna
2003 alkanut biobusiness-kurssi onkin nyt pakollinen
Viikin tutkijakoulussa (Viikki Graduate School in Biosciences).
Suositun kurssin liiketoimintaosuuden vetää
Helsingin kauppakorkeakoulun professori. Muutaman
vuosi takaperin Rönnholm kiinnostui nyt niin
muodikkaasta nanoteknologiasta. Hän solmi yhteyksiä,
kokosi Viikkiin asiasta symposiumin ja nyt nanoohjelma
on integroitu kansalliseen nanokoulutusohjelmaan.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuva: Veikko Somerpuro
Ragna Rönnholm
• synt. 1956 Ruotsissa
• FM, Helsingin yliopisto, 1986
• Karoliininen Instituutti, Tukholma, (1986-
1991)
• FT, Helsingin yliopisto 1993
• Universite´ de Gene‘ve, Sveitsi (1993-
1995)
• erilaisia määräaikaisuuksia Helsingin yliopiston
Biotieteellisessä tiedekunnassa, vuodesta1995
lähtien
• Tieteentekijöiden liiton varapuheenjohtaja
2004-2006
• Helsingin yliopiston konsistorin jäsen
2007-
• Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja
2007-
• naimisissa, abi-poika ja lukiolainen tytär
• harrastukset: ruoanlaitto, tanssiminen,
luonto, kulttuuririennot
|