- Suomen kielen asema ei ole ollut koskaan niin vahva kuin nyt – ei meillä eikä muualla, toteaa professori Kaisa Häkkinen.

Vuoden Professori Kaisa Häkkinen

Sanojen salapoliisi

Turun yliopiston suomen kielen professori Kaisa Häkkinen on johtava suomen kielen historian ja erityisesti etymologian eli sanojen alkuperän tutkija ja tuntija. Sanojen vaiheiden jäljitys on salapoliisin työtä: se vaatii johtolankoja ja oivaltamisesta. Professoriliitto palkitsi Kaisa Häkkisen Vuoden Professorina 2007. Liiton mielestä Häkkinen on toiminut esimerkillisesti yliopiston sivistystehtävän puolesta. - Ihminen on ennen kaikkea henkinen olento, muistuttaa Häkkinen.

Turun yliopiston naisprofessoreille on satanut tämän vuoden alussa roppakaupalla mainetta ja kunniaa: Sirpa Jalkanen sai Lääkäriseura Duodecimin myöntämän Matti Äyräpään palkinnon, Riitta Pyykkö valittiin Korkeakoulujen arviointineuvoston puheenjohtajaksi ja Kaisa Häkkinen palkittiin Vuoden Professorina 2007. Professoriliitto julkisti valinnan 18. tammikuuta Communicatio Academica -tapahtuman yhteydessä Tampereella.

Historian ja kielen tutkimus löysivät toisensa

Kouluaikoina Kaisa Häkkistä kiinnosti ennen kaikkea historiantutkimus. - Ammatinvalinnanohjaaja kuitenkin totesi, että historiantutkijoita tässä maassa on jo tarpeeksi – keksi jotain muuta, muistelee Häkkinen Kouvolan kouluaikojaan. Niinpä hän lähti lukemaan Helsingin yliopistoon fennougristiikkaa ja teki gradunsa mansin kielestä. Vuonna 1972 opintojen loppusuoralla Häkkinen huomasi, että Turun yliopistossa oli avoinna suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen assistentuuri.

- Maassa oli tuolloin tasan kaksi paikkaa, joita olisin voinut hakea. Päättelin, että pätevä opiskelukaverini hakee sitä toista, niinpä suuntasin Turkuun.

Tuolloiseen valintaan hän on ollut täysin tyytyväinen. Turussa hän on voinut yhdistää suomen kielen tutkimukseen alkuperäisen kiinnostuksensa historiaan.

Sukukielten tutkimuksen parista tie vei vähitellen enemmän ja enemmän sanojen historian tutkimuksen pariin. Vuonna 1984 hyväksytty väitöskirja Suomen kielen vanhimmasta sanastosta ja sen tutkimisesta; Suomalais-ugrilaisten kielten etymologisen tutkimuksen perusteita ja metodiikkaa sai Elias Lönnrot -palkinnon.

Nyttemmin Häkkistä pidetään johtavana suomen kielen historian ja erityisesti etymologian eli sanojen alkuperän tutkijana ja tuntijana.

Asioiden yhdistely päässä on tärkeää

Vuonna 2004 Häkkiseltä ilmestyi kaksi mittavaa tutkimusta: noin 1600-sivuinen Nykysuomen etymologinen sanakirja sekä Linnun nimi. Näistä teoksista hän sai vuonna 2005 Valtion tiedonjulkistamispalkinnon sekä Suomen Tietokirjailijat ry:n tietokirjailijapalkinnon.

Sanojen alkuperän tutkimus on eräänlaista salapoliisin työtä, jossa etsivä kerää johtolankoja, yhdistelee tietoja päässään, löytää uusia lähteitä ja kokee aitoa oivaltamisen iloa.

- Asioiden yhdistely on hirveän tärkeää. Voi sanoa, että vasta noin 10 viime vuoden aikana olen päässyt siihen, että pystyn yhdistelemään asioita, joita on vuosien varrella tallentunut muistiini. Päästä on tullut kuin tietokone tai melkein parempi, koska se osaa yhdistellä melkein samanlaisia tietoja. Tietokone löytää vain täysin samanlaiset.

Kulttuuriset sanat ovat sellaisia, jotka ovat vaatineet ehkä eniten salapoliisin taitoja. Niiden alkuperästä löytyy enemmän tietoa muista kielistä kuin suomen kielestä.

- Historialliset lähteet eivät ole meillä kovin vanhoja. Pitää pohtia sitä, keiden kanssa suomalaiset olivat tekemisissä keskiajalla ja etsiä tietoja sen kautta. Ruotsista, saksasta ja latinasta voi löytää sanoja, joista on mahdollisesti tullut suomen kielen sana, ja paikata näin kirjallisten lähteiden puutetta.

Yksi sana, joka edellytti erityisiä salapoliisin taitoja, oli Agricolan rukouskirjassa mainittu kasvi kaligo, josta ei tiedetty, mikä se oikein oli. Lopulta se löytyi ruotsista – ei tosin nykyruotsista vaan 1500-luvun ruotsista. Nykyisin sitä nimitetään galangajuureksi ja se on inkiväärintapainen kasvi.

Aito tieteidenvälisyys avaa uusia näköaloja

Kaisa Häkkinen pitää aitoa tieteidenvälisyyttä tärkeänä. Tämä näkyykin selvästi hänen tutkimustyössään. Jo aiemmin on ollut esillä kielitieteen ja historian yhteys. Linnun nimi -kirjassa mukana on myös biologia.

Luonnontieteet ovat kiinnostaneet aina Kaisa Häkkistä – eivät niin, että hän olisi lähtenyt alaa opiskelemaan. Mutta hänen toinen siskonsa on biologi, toinen on puutarhuri ja tytär toimii biologian opettajana, joten luontoharrastus on vahvana perhepiirissä.

Lintujen nimien selvitystyö sai alkunsa esitelmäpyynnöstä. Joukko lintutieteilijöitä ja perinteentutkijoita pyysi Häkkistä puhumaan lintujen nimistä symposiumissa, jossa aiheena oli pohjolan lintuperinne. Siitä heräsi innostus tutkia yksi erityisala perin pohjin: miten sanasto on muuttunut ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet sen muuttumiseen.

Palokärjen nimeen liittyy hauska tarina. 1700- luvulla palokärkeä sanottiin kertuksi. Tarinan mukaan Kerttu-niminen nainen leipoi ja kiroili, jolloin Jumala suuttui ja muutti hänet linnuksi. Kun hän sitten lensi savupiirusta ulos, hän oli muuttunut mustaksi paitsi päälaelta, johon oli jäänyt punainen liina.

- Linnun nimien tutkimisessa tuli selvästi esille se, millä perusteella ihmiset nimeävät lintuja. Samaa lintua on voitu nimittää monella eri tapaa. Vaaditaankin päätöksentekoa, että jokaiselle linnulle vakiintuu vain yksi nimi ja kaikki käyttävät tätä nimeä. Jos kieli pääsee luonnollisella tavalla kehittymään, yhtenäistä käytäntöä ei synny. Tästä syystä kielenhuolto on tärkeää.

Monet vakiintuneet lintujen nimet johtuvat ääntelystä, mutta sama nimi ei sovi kaikkiin tarkoituksiin. Ruisrääkkä ei sointuisi Eino Leinon kauniiseen runoon “Ruislinnun ääni korvissani, tähkäpäiden yllä täysi kuu…”

Nimistöjen tutkimustyö jatkuu. Yksi Kaisa Häkkisen opiskelija on juuri väitellyt maantieteen terminologiasta, toinen tekee gradua nisäkkäiden nimistä. Agricolan sanaston pohjalta lähtenyt yrttien nimien selvitys on laajentumassa kasvien nimien tutkimukseksi yhteistyössä Terttu Lempiäisen kanssa.

Agricolan juhlavuosi oli menestys

Kaisa Häkkinen oli viime vuonna vietetyn Mikael Agricolan 450-juhlavuoden kantava voima. Hän on opetusministeriön asettaman valtakunnallisen Agricola-juhlavuoden valtuuskunnan jäsen (2005-2008) ja toimii Mikael Agricola -seuran varapuheenjohtajana (2007-).

Häkkinen piti viime vuoden aikana peräti noin 50 Agricolaa käsittelevää yleistajuista esitelmä eri puolilla maata.

- Tutkijan näkökulmasta juhlavuosi onnistui valtavan hienosti. Saatiin todella paljon julkaisuja ja tilaisuudet vetivät hyvin väkeä. Esimerkiksi Turussa pidettyjen Studia Generalia -luentojen yleisömäärät pullistivat salien seiniä.

Kaisa Häkkinen oli itse tekemässä neljää Mikael Agricolaan liittyvää julkaisua. Ja uusia hankkeita on vireillä.

- Tiedetään, että Mikael Agricola oli ensimmäinen, joka painatti suomeksi, mutta hän ei ollut ensimmäinen, joka kirjoitti suomeksi.

Häkkinen aloittaa varhaisempia messuja koskevaa tutkimusyhteistyötä Helsingin yliopiston lehtorin Jyrki Knuutilan ja Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin professorin Erkki Tuppuraisen kanssa.

- On löydetty muutama sellainen käsikirjoitus, joita ei ole edes julkaistu: toinen Åbo Akademin kirjastosta latinankielisen messukirjan yhteyteen sidottuna ja toinen Tukholman suomenkielisen seurakunnan arkistosta. Tukholman suomalainen seurakunta viettää 475-vuotisjuhliaan. Siellä saarnattiin suomeksi jo vuonna 1533 eli siis aiemmin kuin Turussa, jossa aikaisintaan vuonna 1537 kuultiin ensimmäinen suomenkielinen saarna.

Yliopistoissa ei ole hallintorutiinia

Erilaisissa professorin tehtävissä Kaisa Häkkinen on ollut vuodesta 1984 lähtien. Noista vuosista professorien työnkuva on muuttunut ja hallinnolliset hommat ovat lisääntyneet kovasti.

- Ennen kaikki oli niin pientä ja selvää. Pienet määrärahat tulivat ylhäältä annettuna. Nyt voi tehdä isojakin asioita – hankkia tutkimusrahaa, kasvattaa tutkimusryhmää, jos vain haluaa.

Kaisa Häkkinen on toista kautta Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani ja yliopiston hallituksen jäsen.

Ensimmäiselle dekaanikaudelle hän kertoo tulleensa valituksi täysin yllättäen ja kylmiltään. - Vuonna 2004 olin juuri saanut valmiiksi kaksi isoa tutkimushanketta ja aioin tosissani paneutua Agricola-tutkijaksi. Kolme päivää ennen valintapäätöstä sain tietää, että minusta tulee dekaani. Kysyin, saako kunniasta kieltäytyä, mutta siihen todettiin, ettei oikein voi – se on virkavelvollisuus.

- Sen dekaanikauden aikana ajattelin, ettei eteen voi tulla enää mitään pahempaa: oli tutkinnonuudistus, oli upj ja laatukäsikirjojen teko.

Häkkisen mielestä upj toteutettiin huonosti ja pelisäännöt muuttuivat kesken matkaa. Hän uskoo kuitenkin, että humanistisessa tiedekunnassa prosessi vietiin paremmin läpi kuin monessa muussa.

Viime vuonna Häkkisellä alkoi toinen dekaanikausi ja nyt edessä on muun muassa uusi yliopistolaki ja sen tuomat muutokset. Yliopistojen hallinnoissa olisi Häkkisen mielestä kyllä uudistamisen tarvettakin.

- Normaali hallintorutiini puuttuu. Kokouksiin osallistumista pidetään vaan ikävänä velvollisuutena. Valitut edustajat istuvat kokouksissa, mutta eivät välttämättä kerro toisille tai pistä paperille, mistä keskusteltiin tai mitä päätettiin. Kun ihminen valitaan tiettyyn elimeen, pitäisi ymmärtää, ettei hän edusta siellä vaan itseään.

Ihminen on henkinen olento

Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun konsortio etenee – se voi kuitenkin jäädä lyhyeksi välivaiheeksi ennen yhdistymistä ja uutta yliopistoa. Häkkisen mielestä konsortio tuntuu tässä vaiheessa lähinnä vain yhdeltä byrokratian lisäportaalta entisten päälle.

Kaisa Häkkinen veti kieliaineiden ryhmää yhteistyövalmisteluissa, joissa myös Åbo Akademi oli mukana, kieliaineiden ryhmää. Yliopistopäättäjille piti perustella, mikä ero on kielikeskusopetuksella ja filologialla ja miksei yksi opetuspaikka jollekin kieliaineelle riitä.

Nykyisessä yliopistokeskustelussa korostuvat innovaatiohype ja tuottavuusmantra. Hallitusohjelmassa sana innovaatio esiintyy 58 kertaa, mutta sanoista tiede tai tutkimus on vain yksittäisiä mainintoja. Onko sivistysyliopiston idea unohtunut?

- Tuottavuudessa painottuu vain rahan tuottaminen. Pitäisi muista, että ihminen on henkinen olento. Rahan ja materian tuottaminen ei ole niin tärkeää.

- Nykyisessä systeemissä korostuu liiaksi ketjureaktio: haet tutkimusrahaa ja olet hyvä tutkija jos saat rahaa. Totta kai se jotain todistaa, mutta ei suinkaan kaikkea. Myös tulosten vaikuttavuus tulisi ottaa huomioon.

Häkkisen mielestä rakenteellisten tai hallinnollisten muutosten sijaan aito tieteidenvälisyys lähtee ruohonjuuritasolta.

- Aitoa yhteistyötä ei synny niin, että joku määrää, vaan sen takia, että se on hyödyksi ja se avaa uusia näkökulmia. Aito yhteys ja se, että on ihmisiä joihin voi luottaa, ovat upeita asioita.

Kansainvälistä suomea

Professori Kaisa Häkkisen tekstejä on julkaistu kaikkiaan kuudellatoista eri kielellä: suomen lisäksi ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, islanniksi, fääriksi, saksaksi, englanniksi, venäjäksi, italiaksi, viroksi, ersäksi, mokshaksi, mariksi, komiksi ja udmurtiksi.

Suomea ja sen sukukieliä tutkitaan ja opetetaan maailmalla yli sadassa eri paikassa.

Suurimman lukijakunnan Häkkinen lienee kuitenkin saanut kääntämällä yhden Aku Ankka -lehden tarinan Agricolan kielelle.

- Aivan kirjaimellisesti sitä ei voinut kääntää, koska tarinassa oli mukana hyvin uudenaikaisia asioita, esimerkiksi satelliitti, helikopteri ja lasersäde, ja näitä varten oli keksittävä uudissanoja Agricolan hengessä, esimerkiksi helikopterista tuli wenhe pyöriwäisten siipein kanssa, kuvaili Kaisa Häkkinen puheenvuorossaan Communicatio Academicassa, jossa hänet julkistettiin Vuoden Professoriksi.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Timo Jakonen