Riittävätkö hyvät aikeet?

Vuoden 2008 lopussa saatiin päätökseen kaksi lehtoreiden työajan määrittelyssä kauan hiertänyttä ongelmaa, mikä on positiivinen signaali uudelle vuodelle. JUKOn ja opetusministeriön paikallisneuvottelussa joulukuussa on linjattu merkittävästi opetustuntien enimmäismääriä ja muiden kuin varsinaisten opetustehtävien määrää. Viittaan tässä lehdessä toisaalla olevaan artikkeliin, jossa neuvottelutulosta selvitetään tarkemmin.

Muuten jatkamme edellisenä vuonna alulle saatettujen asioiden hoitamista, suurimpana ja tärkeimpänä niistä yliopistolain käsittelyyn vaikuttamista. Keskeiset tavoitteemme yliopistolain pykäliin ovat henkilöstön aseman turvaaminen uudessa yliopistossa, erityisesti sopimusten voimassaolon turvaaminen siirtymävaiheessa, ja henkilöstön kuulemisen vakiinnuttaminen uuden yliopiston toimintatapoihin.

Henkilöstön aseman turvaamisessa on keskeistä, että aiemmat sopimukset ovat voimassa uuteen yliopistoon siirryttäessä siksi kunnes toisin sovitaan. Henkilöstöjärjestöt ovatkin esittäneet yliopistolain toimeenpanolakiin kirjausta, joka takaisi tämän. Keskusteluissa opetusministeriön edustajien kanssa on suullisesti luvattu useaan otteeseen, että kaikki aiemmin sovittu pitää. Tästä huolimatta lupausta ei ole haluttu kirjata toimeenpanolakiin, vaan järjestöille tarjotaan erillistä aiesopimusta, jossa asia todettaisiin.

Aiesopimukselle ei kuitenkaan ole allekirjoittajaksi toista osapuolta, jota sopimus sitoisi, sillä uusilla yliopistoilla ei ole toimivaltuuksia ennen elokuuta. Henkilöstöjärjestöjen ja opetusministeriön välinen aiesopimus taas olisi tyhjän päällä, sillä opetusministeriön toimivalta sopimusasioissa päättyy 1.1.2010 ja näin yliopistoilla olisi vapaus toimia niin kuin haluaisivat. Ainoa järjestöjen hyväksymä ratkaisu on kirjaus toimeenpanolakiin, mihin ei pitäisi olla mitään estettä, jos asia on selvä ja suullinen lupaus on vilpittömästi annettu. Esitykset mm. työaikasopimuksen muuttamisesta ennen uuteen yliopistoon siirtymistä ovat osoittaneet, ettei ole syytä luottaa muuhun kuin kirjauksiin.

Järjestöt ovat myös viestittäneet opetusministeriölle, että henkilöstöä ei ole yliopistolain valmistelussa kuultu riittävästi eikä yhteistoimintamenettely ole toiminut niin kuin olisi pitänyt. Liian usein joudumme neuvotteluihin ilman tarpeeksi ajoissa annettuja riittäviä tietoja. Olen todennut useasti ennenkin, että yliopistojen toimintatavat vaihtelevat suuresti. Vaikka jossain toimitaan hyvin ja henkilöstöä kuullaan, on ongelma olemassa niin kauan kuin on yksikin yliopisto, jossa henkilöstön kuuleminen on vain ja ainoastaan sen varassa, että henkilöstöjärjestöt jaksavat jatkuvasti muistuttaa asiasta. Yliopistojen toimintatapojen on muututtava, jos mieli saada henkilöstö mukaan rakentamaan uutta yliopistoa. Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Taideteollisen korkeakoulun yhteistoimintamenettelyn epäselvyydet ja Lappeenrannan hyvin todellinen irtisanomisuhka ovat osoittaneet muutoksen tarpeen. Tarvitsemme uutta hallinto- ja johtamiskulttuuria, johon normaalina menettelytapana kuuluu keskustelu ja henkilöstön kuuleminen.

Tuula Hirvonen
Puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto