Yliopistot vuonna nolla

Uuden uljaan yliopiston ideaa pohdittiin Professoriliiton Tieteen päivillä järjestämässä paneelikeskustelussa Yliopistot vuonna nolla. Onko massayliopisto tiensä päässä, mitä tehdä opiskelijoiden ja opettajien määrän suhteelle, ovatko yliopistot erilaistumassa yhä enemmän? Lopuksi toivottiin, että tilaisuuden otsikko ei vertaudu sodanjälkeisen Saksan tilanteeseen eli Saksan vuoteen 0.

Professoriliitto järjesti Tieteen päivillä 9. tammikuuta paneelikeskustelun aiheesta Yliopistot vuonna nolla. Paneeliin osallistuivat opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeyksikön johtaja Anita Lehikoinen, Euroopan tiedesäätiön pääjohtaja ja Aalto-korkeakoulusäätiön varapuheenjohtaja Marja Makarow, Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen sekä ennen paneelia julkistettu Vuoden Professori, Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.

Eliitti- vai massayliopisto?

Marja Makarowin mielestä massayliopistojen aika on ohi. Hän katsoi, että niiden toimintaedellytykset on tuhottu. Esimerkiksi Helsingin yliopiston opiskelijoiden ja opettajien lukumääräsuhde on kaukana humboldtilaisesta ihanteesta. Yliopistojen tulisi terävöittää profiiliaan. Vapaa tutkimuksen merkitys korostuu yhä enemmän odottamattomien haasteiden vuoksi. Päättäjien on taattava kestävä rahoituspohja.

Anita Lehikoinen totesi, että yliopistojen toimintaedellytyksiä ei sentään ole tuhottu. Pieni kansakunta ei voi luottaa vain eliitin koulutukseen. Nyt menossa oleva uudistus antaa vallan ja vastuun yliopistojen omiin käsiin. Yliopistoilla on velvoite miettiä, mihin panostetaan.

Lehikoinen piti erittäin tärkeänä hallituksen tekemää linjausta, jonka mukaan ulkopuolinen raha ei vähennä valtiolta tulevan rahoituksen määrää. Tässä mielessä esimerkiksi Australia ja Uusi-Seelanti ovat omissa uudistuksissaan lähteneet tyystin eri tielle. Suomessa yliopistoja ei ajeta markkinarahan armoille.

-Rehtorit saivat mitä tilasivat, kuvasi Perttu Vartiainen yliopistouudistusta. Taustalla on rehtorien neuvoston vuosituhannen vaihteessa esittämät teesit.

Vartiainen toivoi, että virastoyliopiston painolastit, mm. ylisääntely, eivät siirry uusiin yliopistoihin. Yliopistoilla tulee olla riittävästi notkeutta tehdä valintoja.

Vartiainen ei karsisi aloja perusopetusvaiheesta. Hän katsoi, että siinä tarvitaan laajuutta, mutta tutkimuksen puolella pitää erikoistua yhä enemmän. Eriytymistä tapahtuu myös mission suhteen: tulee tutkimusyliopistoja ja niitä, jotka tekevät yhä enemmän yhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa. Mitoituksen kannalta rahoitus on avainasemassa. Vartiainen kantoi huolta monitieteisten yliopistojen, kuten Itä-Suomen, Oulun ja Turun yliopistojen puolesta.

Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mielestä yliopistouudistuskeskustelua on tähän saakka käyty kovin abstraktilla tasolla. Hän piti uudistusta tervetulleena, jos se edesauttaa poikkitieteellisyyttä, hallintorajojen ylittämistä.

Tiukempi kontrolli opintoajoille

Helsingin yliopiston vararehtori Matti Tikkanen tiedusteli panelisteilta, mitä opiskelijoiden ja opettajien määrän suhteelle voisi tehdä. Marja Makarow panisi opintojen pituuden nykyistä tarkempaan kontrolliin.

Anita Lehikoinen katsoi, että taustalla on opiskelijakulttuuri ja hyvin vapaa opinto-oikeus.

-Opinto-oikeuteen puuttuminen on pyhä asia. Nykyistä enemmän pitää kiinnittää huomiota läpäisyyn ja suoritustason parantamiseen.

Rehtori Perttu Vartiainen piti opetusministeriön nykyisiä laskelmia opiskelijoiden ja tutkijaopettajien määrien suhteesta silmänkääntötemppuna. Ilman taloudellisia kannustimia luvut eivät tule kohentumaan.

-Opiskelijat voisivat opiskella vain yhden kohtuumittaisen perustutkinnon veronmaksajien maksamana. Muuten ollaan hallitsemattomassa pudotuksessa, Vartiainen totesi.

Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mielestä keskustelusta usein unohtuu opiskelijoiden velvollisuudet. Esimerkiksi, onko väitöskirjan teko jokaisen opiskelijan oikeus. Onko se egotrippi vai tiukassa ohjauksessa tehty tutkimus?

Mitä mieltä kapinallisista?

Kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara halusi kuulla panelistien näkemyksiä yliopistolakikapinaan. Tieteen päivien avajaisissa yliopistolakia vastustava joukko esitti banderollien kanssa teesinsä. He kutsuivat yliopistoyhteisöä yleiskokoukseen 29. tammikuuta. Kapinalliset katsovat, että uudistusta on valmisteltu salassa, se laittaa yliopistot ulkopuolisen rahan armoille ja tieteen vapaus kaventuu.

Anita Lehikoisen mielestä tähän niin kuin kaikkiin uudistuksiin liittyy muutoksen pelkoa. Yliopistojen perusfilosofiaa ei olla muuttamassa. Niiden parhaat piirteet säilytetään, mutta ne vapautetaan valtion ohjauksesta. Ulkopuolista rahaa ei ole pakko hakea niin kuin ei nytkään.

Perttu Vartiainen ei pitänyt uutta yliopistolakia uhkana. Mutta muita uhkia on kyllä ilmassa. Ne liittyvät perustutkimusrahoituksen tulevaisuuteen, innovaatiopolitiikkaan ja SHOK:iin (Strategisten huippuosaamisen keskittymiin).

Asko-Seljavaara tiedusti näkemyksiä myös Suomen Akatemian virkojen kohtaloon. Niitä ollaan siirtämässä yliopistoihin työsuhteiksi.

Anita Lehikoisen mielestä ainoa muutos nykyiseen olisi se, että Suomen Akatemialla ei olisi enää työnantajatehtäviä. Vartiainen vakuutti, että yliopistot tuntevat tässä vastuunsa.

Marja Makarow katsoi, että akatemiavirkojen profiili pitää säilyttää. Ne ovat houkutelleet ulkomaille lähteneitä tutkijoita takaisin Suomeen. Keltikangas- Järvinen kehui, että Akatemia on toiminut erinomaisesti ja esitetyn muutoksen perustelut eivät ole vakuuttaneet.

Saksan vuosi 0

-Toivottavasti tilaisuuden otsikko Yliopistot vuonna nolla ei tarkoita samaa kuin se, mitä tarkoitettiin

Saksan vuodella 0 eli Saksan raunioitunutta sodanjälkeistä tilannetta, kommentoi yleisön joukosta tähtitieteen professori Kalevi Mattila. Hän piti yliopistoon puuhattua linjaorganisaatiota vieraana professoreille ja korosti tutkimuksen vapautta.

Rehtori Vartiainen korosti, että professoreilla pitää olla oikeus tutkia, mutta siihen tulee olla myös jonkinlainen velvoite. Subjektiivinen oikeus professuuriin on mennyt jo ennen yliopistouudistusta.

Marja Makarow totesi, että yliopistojen johto ei tule määrittelemään keihäänkärkialoja – ne syntyvät ruohonjuuritasolta ylöspäin.

Lopuksi Professoriliiton puheenjohtajaRisto Laitinen veti keskustelua yhteen. Hän toivoi, että yliopistouudistus antaa yliopistoille mahdollisuuden kehittyä yhä paremmiksi. Riittävät resurssit ovat tässä avainasemassa.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro