Henkilöstö työsuhteisiin, hallitusenemmistö ulkopuolisille

Henkilöstöjärjestöjen keskeisimmät näkökannat eivät näy yliopistolakiehdotuksessa. Virkasuhteet ovat muuttumassa työsuhteiksi, kelpoisuusehtoja ei kirjata enää asetukseen ja yliopistojen hallitusvalta siirtyy ulkopuolisten käsiin. Voitoksi voidaan katsoa se, että määräaikaismomentti on poistettu, yliopistokollegion asemaa on vahvistettu, dosenttien asemaa on täsmennetty ja säätiöyliopistoihin tulee monijäseninen hallintoelin.

Yliopistolakiesitys menee eduskunnan käsittelyyn ilmeisesti 20. helmikuuta. Lakiehdotuksen tekstiin tehtiin muotoiluja vielä tammikuussa hallituksen sivistyspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Muut kuin rahoitukseen ja ohjaukseen liittyvät pykälät hiottiin kokouksessa 13. ja talouspuoli käsiteltiin 20. tammikuuta.

Yliopistolakiluonnokseen annettiin viime syksynä yhteensä 160 lausuntoa. Lausuntoyhteenveto löytyy opetusministeriön verkkosivuilta. Lausuntoja on käsitelty Acatiimi-lehdissä 7 ja 8/2008.

Tässä jutussa keskitytään muihin kuin rahoitusta ja ohjausta koskeviin lainkohtiin. Uudesta rahoitusmallista oli juttu Acatiimissa 9/2008 ja asiaan palataan seuraavassa numerossa. Talouspoliittinen ministeriryhmä pohtii vielä helmikuun alussa muun muassa indeksisidonnaisuutta.

Elinikäinen oppiminen kakkospykälään

Yliopistojen tehtävänä on edelleen edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Uutuudeksi on lisätty, että tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista.

Lain perusteluissa tätä uutuutta selitellään koukeroisesti. Siellä todetaan, että “elinikäisen oppimisen edistäminen ei ole lisätehtävä vaan opintojen ja opetuksen suunnittelu- ja järjestämisperiaate. Sen mukaisesti yliopistot ottavat opetusjärjestelyissään ja tutkintojen sisällöissä huomioon erilaisista lähtökohdista ja elämäntilanteista tulevat opiskelijat ja heidän tarpeensa. Elinikäisen oppimisen edistäminen tarkoittaa opetuksen ja ohjauksen toimintakulttuuria, joka kattaa yliopistoopetuksen sen kaikissa muodoissa”.

Tutkintoja ja tutkintorakennetta koskevaan 7 pykälään on lisäksi otettu muotoilu, jonka mukaan yliopistot voivat järjestää myös täydennyskoulutusta ja avointa yliopisto-opetusta. Tämä on lievempi muotoilu kuin jotkut tahot lausunnoissaan esittivät. Lain valmistelua kuvaavassa tekstissä todetaan, että täydennyskoulutus on kysyntälähtöistä palvelutoimintaa, jota ei voi rahoittaa valtion yliopistoille osoittamalla perusrahoituksella.

Hallituksen tehtäviä hieman vähemmäksi

Yliopiston ylin päättävä elin on hallitus. Lakiluonnokseen verrattuna sen tehtävistä on karsittu yksi kohta: päättäminen opetusopetussuunnitelmista ja tutkintovaatimuksista sekä opiskelijoiden valintaperusteista. Näissä asioissa ratkaisuvalta on akateemisella hallinnolla.

Hallituksen koostumus on aiemmin esillä olleen kaltainen. Hallituksessa on vähintään 6 ja enintään 14 jäsentä. Yliopistokollegio päättää lukumäärän.

Puolet hallituksen jäsenistä on ulkopuolisia. Ulkopuolisten joukosta valitaan myös puheenjohtaja. Näin hallitusenemmistö on muilla kuin yliopistoyhteisön jäsenillä. Hallituksessa tulee olla edustettuina yliopistoyhteisön ryhmät: 1) professorit, 2) muu opetus- ja tutkimushenkilöstö sekä muu henkilöstö ja 3) opiskelijat.

Hallituksen jäsenenä ei voi olla yliopiston rehtori, vararehtori, tiedekunnan tai muun välittömästi hallituksen alaisuudessa olevan yksikön johtaja eikä yliopistokollegion jäsen tai varajäsen. Lakiluonnoksen tekstissä tässä kohtaa lueteltiin vielä myös laitoksen johtaja.

Uutta on myös se, että hallituksen toimikaudeksi on rajattu enintään 5 vuotta. Hallituksen ja sen jäsenen toimikauden pituudesta päättää yliopistokollegio.

Kollegiolle enemmän merkitystä

Rehtorin tehtävät ovat säilyneet ennallaan. Rehtori päättää henkilöstön ottamisesta ja irtisanomisesta. Tosin hän voi siirtää tämän yliopiston muun toimielimen tai henkilön ratkaistavaksi. Lakiluonnoksen mukaan hallitus edusti yliopistoa. Nyt on tehty muotoilu, jonka mukaan rehtori edustaa yliopistoa asiassa, joka 17 §:n nojalla määritelty hänen tehtäviinsä.

Yliopistoyhteisön jäsenistä koostuvaan yliopistokollegioon kuuluu enintään 50 jäsentä, joilla on henkilökohtaiset varajäsenet. Varajäsenistä ei puhuttu mitään aiemmissa tekstiversioissa. Johtosäännöissä määrättäisiin suhdeluvusta, jonka mukaan yliopistoyhteisön eri ryhmät valitsisivat keskuudestaan edustajat kollegioon. Kustakin ryhmästä tulee olla vähemmän kuin puolet yliopistokollegion jäsenmäärästä.

Yliopistokollegio vapauttaa hallituksen jäsenen tehtävästään hallituksen esityksen perusteella. Tämä on lisätty kollegion tehtäväluetteloon. Järjestöt ovat kritisoineet hallintomallia siitä, että hallitus ei ole tekemisistään vastuussa millekään taholle. Esimerkiksi osakeyhtiössä hallitus on vastuussa yhtiökokoukselle. Tämän uudenkin kirjauksen mukaan kollegio voi vapauttaa hallituksen jäsenen siis vain hallituksen esityksen perusteella.

Aiempiin pykäläversioihin verrattuna uutta on myös se, että kollegio päättää vastuuvapauden myöntämisestä hallituksen jäsenelle ja rehtorille.

Lähes kaikki lausunnonantajat olivat yhtä mieltä siitä, että yliopiston valtuutettuja ei tarvita. Nyt valtuutettuja koskeva pykälä on poistettu. Tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta vahvistaminen on annettu kollegion tehtäväksi.

Yliopistokeskukset lakiin

Pykälässä 23 säädetään opetuksen, tutkimuksen sekä muiden toimintojen organisaatiosta. Tutkimuksen ja opetuksen järjestämistä varten yliopisto voi jakautua tiedekuntiin tai muihin niihin rinnastettaviin yksiköihin sen mukaan kuin yliopiston johtosäännössä määrätään. Hallintoelimessä tulee olla edustettuina yliopistoyhteisön ryhmät. Kustakin ryhmästä tulee olla vähemmän kuin puolet hallintoelimen koko jäsenmäärästä.

Pykälään on kirjattu myös yliopistokeskukset: “yliopistolla voi olla toisen yliopiston kanssa yliopistokeskuksia tai muita yhteisiä yksiköitä sekä yhteisiä yksiköitä ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten tai muiden julkisten taikka yksityisten yhteisöjen kanssa”. Perusteluissa todetaan, että joissakin tapauksissa toiminta olisi paikallaan järjestää näiden yksiköiden sijaan erillisenä oikeushenkilönä esimerkiksi osakeyhtiömuodossa.

Yliopistokeskukset on otettu lakiehdotukseen nimenomaan toisen suuren hallituspuolueen vaatimuksesta. Joitakin maakuntalehtiä lukemalla on voinut saada sen vaikutelman, että yliopistokeskusten kohtalo on isoin asia koko yliopistolainuudistuksessa.

Säätiöyliopistoon uusi hallintoelin

Huoli säätiöyliopiston hallintomallin yhteensopivuudesta perustuslain 123 §:ään on ollut monien yliopistopäättäjien mielestä uhka koko lain läpimenolle. Nyt lakiehdotukseen on tehty tästä uusi pykälä 24 § Säätiöyliopiston hallintoelimet. Sen mukaan säätiöyliopistossa on koko yliopiston yhteinen monijäseninen hallintoelin. Se päättää mm. opetussuunnitelmista ja tutkintovaatimuksista sekä opiskelijoiden valintaperusteista.

Perusteluissa vielä erikseen tarkennetaan, että tämän uuden pakollisen toimielimen tehtävänä on päättää tieteen, taiteen ja opetuksen harjoittamiseen liittyvistä asioista, jotka ovat olennaisia yliopistoyhteisön itsehallintoon kuuluvia akateemisia asioita. Hallintoelin voi siirtää em. tehtäviä myös yksikkötasolle, kunhan niissäkin on näistä asioista päättämässä monijäseninen elin.

Hallintoelimessä tulee olla edustettuina yliopistoyhteisön ryhmät, kustakin jäseniä vähemmän kuin puolet hallintoelimen koko jäsenmäärästä.

Kelpoisuusvaatimukset johtosääntöihin

Paraikaa suurimmassa osassa yliopistoja tehdään vaativaa johtosääntöjen valmistelutyötä. Johtosäännöt ovat merkittävässä asemassa uusissa yliopistoissa. Niillä määrätään tarkemmin toimielinten toimivallasta ja vastuusta, tehtävistä, toimikaudesta, jäsenmäärästä, jäsenten valinnasta ja kelpoisuusvaatimuksista sekä yliopiston muusta hallinnosta, jollei näistä asioista säädetä laissa tai asetuksessa.

Kelpoisuusvaatimuksista on tähän saakka säädetty asetuksen tasolla. Jatkossa niiden määrittely jää siis yliopistokohtaisten johtosääntöjen varaan.

Tämän lehden julkaisijatahot ovat lausunnoissaan vaatineet kelpoisuusehtojen säilyttämistä asetuksissa. Liitot pelkäävät, että yliopistot voivat lähteä madaltamaan kelpoisuuksia ja tämä uhkaa vähitellen viedä opetuksen ja tutkimuksen tason laskuun.

Lakiehdotuksen perusteluissa ei uskota kelpoisuusvaatimusten madaltamiseen. Siellä katsotaan, että kilpailu on nykyään niin kovaa, ettei ole todennäköistä, että esimerkiksi vaatimustaso professorin tehtäviin laskisi nykyisestä. Lisäksi todetaan, että yliopistojen profiloituessa ongelmalliseksi saattaisi muodostua kaikkia yliopistoja koskevat samat henkilöstön kelpoisuusvaatimukset. “Enemmänkin näiden kelpoisuusvaatimusten voidaan todeta olevan itsestäänselvyyksiä”, lukee perustelutekstissä. Yliopistojen työnantajaoikeudet otetaan myös mukaan selitysten joukkoon: “Kun yliopistot siirtyvät valtiohallinnon ulkopuolelle ja saavat työnantajan neuvotteluoikeudet työehtosopimusten osalta ja henkilöstön kanssa tehdään työsopimukset työsuhteesta, ei asetustasoinen tehtävien sääntely ole tarkoituksenmukaista”.

Palvelussuhteeksi työsuhde

Kaikkien henkilöstöjärjestöjen ja ylimpien laillisuusvalvojien yksimieliset näkemykset siitä, että virkasuhde on yliopistotyöhön sopivampi palvelussuhde, ei ole pystynyt heiluttamaan lainvalmistelijoiden peruslähtökohtaa työsopimussuhteen ottamisesta käyttöön 1.1.2010 alkaen.

Lakiehdotuksen perusteluosassa palvelussuhteen vaihtamista selitellään yli sivun verran. Virkarakenteeseen perustuvaa henkilöstöpolitiikkaa luonnehditaan jäykäksi. “Palvelussuhteen vaihtaminen työsopimussuhteisiksi mahdollistaisi nykyistä paremmin yliopistotoiminnan huomioimisen henkilöstöpolitiikassa”, on hieman mystinen muotoilu.

Asiaa perustellaan myös kansainvälisyydellä: “Kansainvälinen käytäntö ja kehitys eivät puolla sitä näkemystä, että tutkimuksen kriittisyys tai itsenäisyys vaarantuisi yliopistojen virkasuhteista luovuttaessa”. Silti eräänlaiseksi turvalausekkeeksi lain 29 §:ään on kirjattu, että yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluvan työsuhdetta ei voida purkaa tai irtisanoa perusteella, johon vetoaminen loukkaisi tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapautta.

Virkasuhteisiin liittyvää virkavastuuta korvaamaan on otettu pykälä rikosoikeudellisesta virkavastuusta: “Yliopiston henkilöstön ja toimielimen jäsenen rikosoikeudellisesta virkavastuusta säädetään rikoslain (39/1889) 40 luvussa”. Rikoslakiin siis tehdään tätä koskeva muutos. Yliopistoissa julkista valtaa käytetään mm. päätettäessä opiskelijaksi ottamisesta, opintosuoritusten arvioinnista, muualla suoritettujen opintojen hyväksilukemisesta, opiskeluoikeuden jatkamisesta ja kurinpidosta sekä myönnettäessä tutkintoja.

Määräaikaisuuden perusteet kovin tulkinnanvaraiset

Henkilöstöjärjestöjen ääntä on kuultu 29 §:n toisen momentin kohdalla. Määräaikaisuuden perusteita koskeva momentti on poistettu kokonaan lakiehdotuksesta. Sen mukaan määräaikaiseen työsopimussuhteen perusteena olisi voinut olla yliopiston vakinaisiin tutkimus- ja opetustehtäviin pätevöityminen. Liitot kysyivät, mihin tehtäviin saakka yliopistoissa pätevöidytään?

Vaikka momentti on poistettu, perusteluosaan on jätetty tulkinnanvaraisuutta: “määräaikaisten työsopimusten käytölle voi olla laillinen peruste esimerkiksi tilanteissa, joissa on kyse neliportaiseen tutkijanuraan liittyvistä tehtävistä “. Tutkijanuratyöryhmän raportissa kuitenkin todetaan, että kolmannenkin portaan tehtävä olisi pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa oleva ja neljäs porras olisi professorivaihe.

Yliopistoihin pesiytyneelle pätkätyökulttuurin loppumiselle ei lupaa hyvää perusteluihin lisätty kohta, jonka mukaan määräaikaisten sopimusten käyttö ei ole rajattu, jos kyseessä vakiintunut käytäntö.

Lakiehdotuksen perusteluista paljastuu myös se, että Suomen Akatemian akatemiaprofessorin ja akatemiatutkijan virat siirretään yliopistoille. “Määräaikaisen työsuhteen käyttö on perusteltua myös Suomen Akatemia rahoittamissa akatemiatutkijan ja -professorin tehtävissä”, todetaan perustelutekstissä. Näin oli siis kirjoitettu jo ennen kuin asiaa pohtineen työryhmän muistio oli luovutettu opetusministerille.

Kutsuprofessoriksi vain kiistatta kelpoinen

Lakiehdotuksen perustelutekstissä professorin tehtävien määrittelyä pidetään eräänä yliopistotoiminnan keskeisistä asioista.

Professorin tehtävä tulee asettaa julkiseen hakuun valittaessa henkilö toistaiseksi voimassa olevaan työsopimussuhteen. Professorin tehtävä voidaan täyttää kutsusta haettavaksi julistamatta silloin, kun tehtävään voidaan kutsua ansioitunut henkilö tai tehtävään valitaan määräajaksi.

Kutsumenettelyyn on lisätty pieni tarkennus: “Tehtävään voidaan valita kutsusta vain henkilö, joka kiistatta täyttää kelpoisuusvaatimukset”. Sana “kiistatta” on uutta verrattuna lakiluonnoksessa olleeseen muotoiluun. Perustelutekstissä mainitaan, että kutsumenettelyn lieventämistä vastusti Professoriliitto, kun taas monet yliopistot kannattivat sitä. Tosin lausunnot lukeneena voi väittää, että ainakin yhtä monet yliopistot suhtautuivat asiaan varauksella.

Asiantuntijamenettely professorin tehtävään otettaessa säilyisi nykyisen kaltaisena.

Lakiuudistuksen yhteydessä kumottaisiin korkeakoulun professorin ja apulaisprofessorin viran täyttämisestä annettu laki.

Dosenttijärjestelmä säilyy

Dosenttien asema nousi viime syksynä tapetille monissa opetusministeriön ja yliopistojen järjestämissä seminaareissa. Yleisökommenteissa lainvalmistelijoita syytettiin dosenttijärjestelmän romuttamisesta. Myös lausunnonantajat kiinnittivät dosentteihin huomiota.

Dosentteja koskeva pykälä on ehdotuksessa samassa muodossa kuin lakiluonnoksessa: “Yliopisto voi hakemuksesta myöntää dosentin arvon henkilölle, jolla on perusteelliset tiedot omalta alaltaan, julkaisuilla tai muulla tavoin osoitettu kyky itsenäiseen tutkimustyöhön tai taiteelliseen työhön sekä hyvä opetustaito”.

Perusteluosioon on tehty dosenttipykälän tarkennus: “Dosentit ovat tärkeä yliopistojen voimavara. Tarkoituksena on nykyisen dosenttijärjestelmän säilyttäminen yliopistoissa uudistuksen jälkeenkin. Kuten nykyisinkin, yliopisto ja dosentti sopivat erikseen niistä suorituksista sekä niiden korvauksesta, joita yliopisto opetus- ja muihin tehtäviinsä tarvitsee. Yliopisto voi myös antaa tilojaan dosenttiensa käyttöön”.

Lisäksi voimaanpanolain 10 §:ään on lisätty momentti: “Uusi yliopisto voi myöntää hakemuksetta dosentin arvon henkilölle, joka on nimitetty dosentiksi ennen uuden yliopistolain voimaantuloa”.

Tarkoituksena on siis nykyisen dosenttijärjestelmän säilyttäminen yliopistoissa uudistuksen jälkeenkin.

Palvelussuhteiden siirto uusiin yliopistoihin

Henkilöstön asemaa uusissa yliopistoissa on käsitelty aiemmin tässä lehdessä.

Voimaanpanolain 10 § Henkilöstön palvelussuhteen muuttuminen on nyt muodossa: “Yliopistojen virat lakkaavat ja niihin perustuvat virkasuhteet sekä määräaikaiset virkasuhteet päättyvät ilman irtisanomista 31.12.2009 ja henkilöstö otetaan työsuhteeseen uusiin yliopistoihin 1.1.2010 lukien. Virkojen lakkaaminen ja virkasuhteiden päättyminen ei edellytä suostumusta eikä perustetta. Yliopistojen työsopimussuhteiset tehtävät ja niissä oleva henkilöstö siirtyvät uusiin yliopistoihin työsuhteeseen 1.1.2010. Määräaikainen virka- ja työsopimussuhteinen henkilöstö otetaan tai siirtyy määräaikansa osoittamaksi ajaksi uusien yliopistojen palvelukseen määräaikaiseen työsuhteeseen”.

Lisäksi toinen momentti kuuluu: “Työntekijöihin ja palvelussuhteen ehtoihin sovelletaan, mitä laissa säädetään tai sen nojalla säädetään tai määrätään ja mitä työehtosopimuksessa ja työsopimuksessa sovitaan”.

Henkilöstöjärjestöt ovat edellyttäneet, että palvelussuhteen ehtojen säilymisestä ja siirtymäajan säännöksistä saataisiin tätä tarkempi kirjaus voimaanpanolakiin.

Kirsti Sintonen