Professorin työ on hyvä ammatti

"Professorin työssä pitää olla utelias kaikelle uudelle ja halua auttaa toisia eteenpäin. Tämä on hyvä ammatti, mutta pelkkänä leipätyönä tätä ei jaksaisi", Vuoden Professori Riitta Keiski sanoo.

Tekniikan tohtori, dosentti Riitta Keiski nimitettiin Oulun yliopiston aineen- ja lämmönsiirtotekniikan professorin virkaan vuoden 2001 kesäkuusta alkaen. Viran alaksi täsmennettiin aineen-, lämmön- ja liikemäärän siirto sekä faasitasapainot ja niiden sovellukset prosessitekniikassa.

Nainen tekniikan alan professorina oli vielä tuohon aikaan hieman ”outolintu”. Tasa-arvokysymysten merkityksen hän huomasi nimenomaan professuurin saamisen myötä, ei aiemmin. Rahoituspäätöksiä varten tarvitaan uskottavuutta, jota naiset saavat yleensä vain oman työnsä tuloksilla.

— Uskottavuuden saaminen kesti aikansa, mutta työ alkoi puhua puolestaan. Meritoituminen tapahtui oman ryhmän kautta ja sen avulla.

Omien kokemustensa siivittämänä Riitta Keiski on pitänyt tasa-arvokysymyksiä tärkeällä sijalla koko uransa ajan. Hän on toiminut pitkään Oulun yliopiston tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajana. Toimiessaan Suomen Akatemian luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunnan puheenjohtajana ja Akatemian hallituksen jäsenenä hän oli laatimassa Akatemian tasa-arvosuunnitelmaa.

Keiski pelkää, että tehokkuusajattelun myötä tasa-arvo-ongelmat voivat yliopistoissa jälleen nostaa päätään. Hän ei kannata sitä, että yliopistoissa yhdistettäisiin yhdenvertaisuus- ja tasa- arvosuunnitelmat. Jos näin tehdään, sukupuolten väliset tasa-arvokysymykset voivat jäädä varjoon.

Nuori tutkija tulee evästää pelisäännöillä

Tutkimuseettiset kysymykset ovat tasa-arvon ohella Riitta Keiskille toinen tärkeä teema. Hän toimii toista kautta tutkimuseettisessä neuvottelukunnassa, edellisen kauden sen varapuheenjohtajana.

— Teknisistä tieteistä lähtevät eettiset kysymykset ovat erilaisia kuin lääketieteessä tai humanistisissa tieteissä, joiden erityisasiat ovat olleet aiemmin enemmän esillä.

Nopeus ja kansainvälisyys ovat tuoneet mukanaan ongelmia. Ulkomaisten vaihto- ja jatko-opiskelijoiden myötä on huomattu selvästi se, ettei hyvien tieteellisten käytäntöjen koulutus ole kaikissa maissa samalla tolalla kuin Suomessa. Mutta myös meillä koulutustarve on jatkuvassa kasvussa.

Riitta Keiski on ollut suunnittelemassa Oulun yliopiston prosessi- ja ympäristötekniikan osaston tutkimusmetodologian 30 opintopisteen moduulia, jossa hyvien tieteellisten käytäntöjen opetus on keskeisessä asemassa. Tutkijakoulutuksen tulisi alkaa jo kandivaiheessa. Itse hän vetää tutkimusetiikan syventävää kurssia perus- ja jatko-opiskelijoille — myös tässä tammikuussa, vaikka onkin Suomen Akatemian varttuneen tutkijan määrärahalla syyskuun alkuun saakka.

— Yliopiston pitää evästää nuori tutkija selkeillä pelisäännöillä. Eettisiin arvoihin ja taitoihin kasvattaminen on professorin tärkeä tehtävä, Keiski painottaa.

Ohjattaville pitää löytää enemmän aikaa

Vuoden Professori -valinnassa Professoriliitto arvosti Riitta Keiskin ansioita myös tutkijankoulutuksen systematisoijana. Oulun yliopiston prosessi- ja ympäristötekniikan osaston tutkijankoulutuksen kehittämistyöryhmän puheenjohtajana hän on edistänyt hyvien käytänteiden luomista sekä niiden edistämistä.

— Oman sisäisen tutkijakoulutuksemme hyvät käytänteet analysoitiin ja tutkijakoulun toiminta käynnistettiin vuonna 2002. Siitä kehittyi vähitellen foorumi, jossa ohjaajat ja koulutettavat keskustelevat.

Riitta Keiski pitää tutkijakoulutuksen suurimpana puutteena sitä, ettei ohjaajilla ole tarpeeksi aikaa ohjattaville. Tarvittaisiin pienempiä ryhmiä. Noin 5—6 ohjattavaa per professori olisi sopiva määrä. Lisäksi pitää olla ns. kakkosohjaajia. Sellaisena voisi toimia nuori tohtori.

Oulun yliopiston tekniikasta valmistuneet tohtorit työllistyvät Keiskin mukaan vähän liiankin hyvin — jotkut jopa ennen väitöstä. Suurin osa työllistyy suuryritysten tutkimus- ja tuotekehitystehtäviin. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä tohtorien osaamispotentiaali tulisi huomata nykyistä paremmin.

Tutkijanuraa Keiski on ollut kehittämässä myös opetusministeriön työryhmän jäsenenä ja Akatemiassa toimiessaan. Suomessa nyt käyntiin lähteneitä tenure track -järjestelmiä Keiski pitää ihan hyvinä malleina. Hän toivoo kuitenkin lupaavien tutkijoiden välille tervettä ja avointa kilpailua – ei kähmintää eikä hyvän tieteellisen käytännön vastaista toimintaa.

Kestävän kehityksen puolestapuhuja

Omassa tutkimusryhmässään Riitta Keiskillä on noin 40 henkilöä, näistä hieman yli puolet on väitöskirjantekijöitä. Tutkimustoiminnassaan Keiski on keskittynyt kestävään kehitykseen ja vihreään kemiaan ja tekniikkaan liittyviin globaalisti kiinnostaviin tutkimusaiheisiin. Kestävä tuotanto ja tuotteet sekä kestävä energia ovat ryhmän keskeisimpiä tutkimusteemoja.

Ympäristönsuojelutekniikkaa hän lähti opettamaan Oulun yliopistossa jo yli 20 vuotta sitten. Keiski halusi muun muassa aloittaa kurssin katalyysi ympäristöteknologiana. Silloin sitä ei ollut tarjolla missään muussa suomalaisessa yliopistossa ja vain harvoissa eurooppalaisissa yliopistoissa. Nyttemmin ympäristötekniikasta on tullut suosittu ala opiskelijoiden parissa.

Prosessi- ja ympäristötekniikan osasto kouluttaa osaajia sekä prosessi- että ympäristötekniikan koulutusohjelmissa ja on nyt jo kolmatta kertaa yliopistokoulutuksen valtakunnallinen laatuyksikkö.

Sitran ja Tekesin raporteissa sekä Suomen Akatemian Tieteen tila ja taso -arvioissa on ennustettu, että kestävää kehitystä on mahdollisuus toteuttaa nimenomaan prosessitekniikan keinoin.

— Kymmenisen vuotta sitten kestävä kehitys oli lähes vanhakantaisena pidetty sana. Nyt se on sateenvarjona kaiken päällä.

Keiski on jäsenenä Suomen kestävän kehityksen toimikunnassa. Suomen Akatemiassa hän on ollut mukana kehitystutkimuksen jaostossa. Keiskillä on Akatemia-hankkeita mm. Intian ja Guatemalan tutkimusryhmien kanssa sekä Cimon kautta opettaja- ja tutkijavaihtoprojekteja mm. Perun kanssa. Kiinan kanssa tehdään opetusyhteistyötä. Keiski pitää kansainvälistymistä nimenomaan verkostojen luomisen takia suuressa arvossa.

Pakkotahtisuus ei saa pilata luovuutta

Yliopistoihin Riitta Keiski toivoo lisää avoimuutta ja yhteisöllisyyttä.

— Yliopisto muuttukoon toisistaan huolta pitäväksi yhteisöksi. Yhteisön jäsenet haluavat, että kaikki on kunnossa ja hommat hoituvat. Epävarmuudet ja pelot ovat hyvin kuluttavia.

Professorin työ on Keiskin mielestä muuttunut valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tulostavoitteet painavat koko ajan päälle, väitöskirjoja on saatava valmiiksi vuodessa vähintään yksi per professori.

— Aikoinaan oma kunnianhimo ja työmoraali loivat pakonomaista ilmapiiriä. Toivottavaa olisi, ettei nykyinen pakkotahtisuus pilaa luovuutta ja ettei tule liikaa ohjeistusta ja käskytystä ylhäältä alaspäin. Tärkeää on luoda yhteinen tahtotila ja toinen toistansa kunnioittava ja iloinen työilmapiiri. Kannustamalla, kehumalla ja kiittämällä voimme rakentaa kaikille hyvää elämää.

Riitta Keiski pitää professorin työtä hyvänä ammattina, mutta pelkkänä leipätyönä sitä ei jaksaisi tehdä.

— Työssä pitää olla uteliaisuutta kaikelle uudelle, dynaamisuutta ja halua auttaa toisia eteenpäin. Myös omasta jaksamisesta tulee pitää huolta.

Hallinnollisia tehtäviä Keiskillä on ollut omassa yliopistossaan monella tasolla. Vuosina 2006-2009 hän toimi Oulun yliopiston vararehtorina. Kautta seurasi puolen vuoden sapattivapaa.

— Se aika kuluikin siihen, että sai jälleen tutkimustyön juonesta kiinni. Professoriliiton ajama tutkimuskausijärjestelmä professoreille olisi Keiskin mielestä ihan ehdoton.

— Aivotyötä ei voi tehdä väsyneenä illalla tai se on ainakin kovin hankalaa.

Tunnustukset auttavat jaksamisessa. Tällainen voimaannuttava kokemus oli saada vararehtorikauden aikana Oulun yliopiston ylioppilaskunnan lahjana kirja, nimeltään Maailman ihanin tyttö.

teksti Kirsti Sintonen
kuva Juha Sarkkinen

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 14