Tiedonkulku luo osallisuutta
Professoriliiton puheenjohtajan Maarit Valon mielestä sisäinen
viestintä ei saa jäädä yliopistoissa brändin rakentamisen varjoon
liopistoissa kampanjoidaan varojen
hankkimiseksi ja rakennetaan
brändejä. Näiden varjoon ei saa jättää
yliopistojen sisäistä viestintää,
joka pitäisi saada pian paremmalle
tolalle. Tätä peräänkuuluttaa Professoriliiton
uusi puheenjohtaja, puheviestinnän
professori Maarit Valo.
— Sisäisen viestinnän tila tulisi selvittää samalla
kun yliopistouudistuksen vaikutuksia tutkitaan.
Yliopistosta tehtävät mainokset ovat asia erikseen,
mutta henkilöstö tarvitsee tietoa ja vieläpä oikeaan
aikaan. Nyt pitää panostaa tapoihin, joilla kohennetaan
osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, Valo summaa.
Joulukuun alussa julkistettu Professoriliiton ja
Tieteentekijöiden liiton yliopistouudistuskysely
osoitti vakavia puutteita yliopistojen tiedonkulussa.
Noin 60 prosenttia vastaajista torjui väittämän
”saan nykyään paremmin tietoa yliopistoni asioista”.
Puheviestinnän professori Maarit Valo on
huolestunut tiedonkulun mahdollisesta heikentymisestä.
— Ennen yliopistouudistusta yliopistoissa oli
paljon kollegiaalisia ryhmiä, esimerkiksi tiedekuntaneuvostoja.
Melkein jokainen professori oli
mukana jossakin ryhmässä tai ainakin tunsi näihin kuuluvia. Tieto kulki edestakaisin ja näin ihmisillä
oli osallinen olo: minäkin olen mukana asioissa ja
voin niihin vaikuttaa.
— Nyt johtaminen on virtaviivaistettu. Mutta
sitä ei ole huomioitu, että yksilöjohtaminen asettaa
aivan uudenlaiset vaatimukset tiedonkululle ja
viestinnälle. Yliopistoihin on luotava uudet sisäisen
viestinnän kanavat. Ei ole oikein, että tärkeistä
henkilöstöä koskevista päätöksistä saa lukea ensimmäistä
kertaa paikallislehdestä – niin kuin nyt
on muutaman kerran käynyt.
Maarit Valon mielestä yliopistoissa pitäisi nyt
pikaisesti huolehtia siitä, miten henkilöstö saa tietoja
ja miten osallisuus taataan.
— Rehtorit voisivat tavata säännöllisesti professoreita
ja tiedekuntien väkeä. Hallitus voisi järjestää
tapaamisia yliopistokollegion kanssa. Tällaisia
uusia vuorovaikutuksen foorumeita tulee tietoisesti
kehittää.
Yliopistot ovat satsanneet viime aikoina viestinnässään
lähinnä ulkoiseen PR:ään ja brändeihin,
ja viestintäjohtajien rekrytoinneissa on painotettu
maineenhallinnan osaamista. Isoja summia uhrataan
varainhankinnan mainoskampanjoihin.
— Yliopistouudistuksen vaikutuksia tulee tutkia,
ja samalla pitäisi selvittää myös sisäisen viestinnän
tila. Henkilöstön tiedon tarvetta eivät mainokset tyydytä. Vaarana on, että yhteisöllisyyden
tunne heikkenee.
Johtajuus vaatii oman tilansa
Uuden yliopistolain myötä yhä useammista professoreista
on tullut myös johtajia ja esimiehiä. Samalla
myös vastuu on kasvanut. Palkitsemisjärjestelmät
laahaavat kuitenkin ajastaan jäljessä.
— Johtajan kohdalla työn tuloksia pitää katsoa
nimenomaan johtajuuden näkökulmasta eikä arvioida
tutkimuksen arviointikriteereillä, kuten julkaisujen
ja tutkimushankkeiden määrällä.
— Johtajuus on tavattoman mielekästä työtä,
mutta sille pitää antaa oma arvostettu tilansa.
Maarit Valo on toiminut laitoksen johtajana ja
Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan
dekaanina. Hän kokee yliopistolliset johtajan tehtävät
ennen kaikkea palvelujohtamisena. Avainasemassa
on mahdollisuuksien luominen muille.
Tieteen johtaminen on taas tietojohtamista,
jota on tutkittu kovin vähän. Valo pitää harmillisena
sitä, että johtamisen oppikirjat eivät vielä
paljoakaan käsittele tietointensiivisen työn kuten
yliopistotyön leadership-johtamista.
Professorit ovat hyviä opettajia
Yliopistojen opetushenkilöstön pedagogiset taidot
ovat olleet tapetilla jo pitkään. Niiden korostaminen
ei ole kuitenkaan minkään yliopistollisen ryhmittymän
yksityisomaisuutta.
— Professorit ovat hyviä opettajia asiantuntemuksensa
ja omaan tieteenalaansa syventymisen
takia. Tätä ei voi millään pedagogisilla kurssituksilla
korvata.
Professorin työssä näkyy yliopistojen perimmäinen
idea — tutkimuksen ja opetuksen yhdistäminen.
— Kaikki tuntemani professorit pitävät tavattoman
paljon opettamisesta. On suuri etuoikeus
tehdä töitä nuorten opiskelijoiden kanssa.
Pedagogisella koulutuksella on Maarit Valon
mielestä kuitenkin oma merkityksensä. Hän itse
kävi opetusministeriön tuella järjestetyn yliopistopedagogiikan
kurssin, yhden ensimmäisistä
1980-luvulla.
—Kursseista voi saada virikkeitä, jos ne ovat hyvin
järjestettyjä. Itse sain käyttökelpoista tietoa eri
oppimismuodoista. Koulutusta on hyvä olla tarjolla
eri tavoin järjestettynä: kurssien lisäksi voisi olla
esimerkiksi virikepäiviä.
Julkisessa keskustelussa näkyy liiaksi pelkkä
luento-opetus. Maarit Valon mukaan opetus
monimuotoistui jo parikymmentä vuotta sitten.
Henkilökohtainen ohjaus — gradut ja väitöskirjat
— vievät suurimman osan opetukseen luokiteltavasta
ajasta. Henkilökohtaista kanssakäymistä on
myös sähköpostin ja videoyhteyden välityksellä
tehtävä ohjaus.
— Mutta luentojakaan ei pidä väheksyä. Koska
kirjat laahaavat jäljessä, luento on hyvä opetuskeino
runsaan tiedon ja suurten linjojen tiivistämiseksi.
Tohtorin tutkintoa tulee markkinoida
— Ihanampaa työtä ei ole kuin väitöskirjaohjaus.
Jatko-opiskelijoiden kasvua on upea seurata!
Maarit Valon kokemusten mukaan viestintätieteistä
valmistuneiden tohtoreiden työllistymisessä
ei ole ollut ongelmia. Työmarkkinoilla olisi enemmänkin
kysyntää hyville tohtoreille. Monet ovat
löytäneet uransa myös yrittäjinä.
Maarit Valon dekaanikaudella Jyväskylän yliopiston
humanistisessa tiedekunnassa aloitettiin
yrittäjyyskoulutus, ensin maisteri- ja sitten tohtoriopinnoissa.
Tohtorikoulutukseen voisi Maarit Valon mielestä sisällyttää enemmän työelämäoppeja. Valo
näkee korjattavaa myös tohtorintutkinnon todistuksessa.
Hän pitää hölmönä sitä, että todistuksessa
näkyy vain väitöskirjan nimi. Miksei siinä voisi
luetella kaikkea sitä osaamista, joita tohtori on
tutkintoa suorittaessaan kerryttänyt: verkostoitumisen
ja tiedonhankinnan taidot, kansainvälisyys,
tiimityö, projektinhallinta, kielitaito?
— Laaja-alaisen osaamisen merkitys on työmarkkinoilla
kasvussa ja muunneltavuutta arvostetaan
yhä enemmän. Tohtorin tutkinnon markkinointia
ulospäin ei vielä osata, mutta siihen täytyy
kiinnittää tosissaan enemmän huomiota, kun
työllistymisen merkitys rahoituskriteerinä mitä
ilmeisimmin kasvaa yliopistojen tulevassa rahoitusmallissa.
Vuorovaikutus virtuaalitiimeissä
Puheviestinnän professori Maarit Valo on innoissaan
johtamansa tutkimushankkeen ”Vuorovaikutusosaaminen
virtuaalitiimeissä” saamasta
Suomen Akatemian rahoituksesta. Nelivuotinen
projekti alkoi tässä kuussa ja aineistot on tarkoitus
kerätä kevään aikana. Mukana on kaksi post doc
-tutkijaa ja yksi väitöskirjantekijä.
Virtuaalitiimejä ei ole vielä tähän mennessä
tutkittu niissä vaadittavien vuorovaikutustaitojen
kannalta. Tämä on aika outoa, koska kyseessä
on kuitenkin nykyajan kansainvälisen työelämän
kannalta erittäin tärkeä osaamisalue. Sähköpostit,
pikaviestit, puhelin- ja videoneuvottelut edellyttävät
omanlaistaan vuorovaikutusta.
— Erityisesti haluamme selvittää konfliktien
hallintaa ja väärinymmärrysten ratkontaa teknologiavälitteisessä
vuorovaikutuksessa, kun kasvokkaisviestintä
ei ole mahdollista. Kulttuurienvälisyys
tuo tällaisiin tiimeihin oman kiinnostavan
haasteensa.
teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro
Maarit Valo
- syntynyt 1953 Lahdessa
- filosofian tohtori, Jyväskylän yliopisto, 1994
- puheviestinnän professori, viestintätieteiden
laitos, JY, 1998—
- viestintätieteiden laitoksen johtaja 2000—2003
Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan
dekaani 2002—2008
- Professoriliiton Jyväskylän osaston johtokunnassa
yhteyspäällikkö 2000—2002 ja varapuheenjohtaja
2002—2005
- Professoriliiton valtuuston jäsen 2001—2006
- Professoriliiton hallituksen jäsen 2003—2006 ja
liiton varapuheenjohtaja 2007—2010
- Professoriliiton puheenjohtaja 1.1.2011—
Harrastukset: Taiteet, luonto, matkailu, mökkeily,
sukuseuratoiminta (Keski-Suomen Tiaisten
Sukuseura ry)
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 24
|