EU-tutkimusohjelmat yhdeksi kokonaisuudeksi

Rahoituksen hakeminen Euroopan unionilta saattaa tulevaisuudessa olla tutkijoille aiempaa yksinkertaisempaa ja helpompaa. Näin arvioi varapääjohtaja Anneli Pauli EU-komission tutkimuksen ja innovoinnin pääosastolta.

Pauli viittaa komission ehdotukseen Euroopan unionin uudeksi tutkimuksen ja innovaatioiden puiteohjelmaksi. Se on järjestyksessä kahdeksas puiteohjelma, ja sen on tarkoitus käynnistyä 2014. Ohjelmaa kutsutaan nimellä ”Horisontti 2020.”

Tavallisen tutkijan näkökulmasta Horisontti sisältää monia uudistuksia aiempiin ohjelmiin verrattuna, kertoo Pauli.

— Horisontti 2020 -ehdotus yhdistää useita aiempia Euroopan unionin tutkimusta ja innovaatioita tukevia ohjelmia yhdeksi kokonaisuudeksi. Olemme siis pyrkineet yhden luukun periaatteeseen.”

— Sääntöjä on yhtenäistetty. Aiemmin oli niin, että jos jossakin tutkimuksessa oli mukana useita erilaisia organisaatioita, vaikkapa yliopistoja ja yrityksiä, niin osapuolia koskivat eri säännöt. Nyt meillä on vain yksi rahoitusmalli. Tämän luulisi helpottavan sekä ohjelman hahmottamista että rahan hakemista, Pauli toteaa.

Mistään pikkuasiasta ei ole kyse. Horisontti 2020-ehdotuksen budjetti nousee 80 miljardiin euroon. Summa jakautuu seitsemälle vuodelle, mutta ylittäisi kokonaiasuutena reilusti aiempiin puiteohjelmiin käytetyt varat. Vertailun vuoksi: Suomen valtion tulo- ja menoarvio on noin 50 miljardia euroa.

Horisontti-ohjelma on kuitenkin vasta ehdotus, joka joutuu sekä EU-parlamentin että jäsenmaiden ministereiden luupin alle: numerot voivat muuttua.

Horizon 2020 -ohjelmassa mainitaan erityisen tärkeinä hankkeet, jotka tukevat kestävää kehitystä ja ympäristöteknologiaa tai auttavat väestön ikääntymiseen sopeutumisessa. Ohjelma kattaa sekä perusettä soveltavan tutkimuksen.

— Jos siis näyttää siltä, että jonkin perustutkimuksen — vaikkapa nanomateriaalien — tuloksia voisi hyödyntää kaupallisesti, voi tuotteistamiseen hakea tukea samasta ohjelmasta, painottaa Pauli. (Esitetyt mielipiteet ovat haastateltavan omia, eikä niitä voida pitää Euroopan komission virallisina kantoina)

Hallinnolliseen suohon uppoaa

Tutkijapiireissä Horisontti-ehdotuksen uudistukset toivotetaan tervetulleeksi. Erityisesti tutkijoita tuntuu ilahduttava Horisontti-ehdotuksen kohta, jonka mukaan rahoitusta saaneiden tutkijoiden valvontaa — käytännössä hankkeen paperisotaa — yksinkertaistetaan.

Kaikissa tutkimusprojekteissa tutkijat joutuvat raportoimaan sekä tuloksista että siitä, mihin varat on käytetty. EU-puiteohjelmissa tätä vaihetta on moitittu työlääksi.

Useimmat tieteen tekijät kemisteistä sosiologeihin ovat moittineet nykyisiä raportointitapoja taakaksi, joka vie aikaa varsinaiselta työltä.

Tilastotieteen professori Jukka Coranderilla on kokemusta sekä tutkijan että vetäjän rooleista erityyppisissä EU-hankkeissa. Niistä kaikki eivät ole yhtä byrokraattisia.

— Mutta isoissa, usean partnerin hankkeissa raportoimme koko ajan ja yksityiskohtaisesti, ennen kuin asioita on edes ehditty saattaa loppuun. Sellainen käy hermoille, harmittelee Corander.

— Toisenlaisena esimerkkinä voisi mainita Akatemian projektit, joissa raportoidaan vasta, kun homma on tehty.

Parhaillaan Corander on mukana kehittämässä tilastollisia malleja kalakantojen suuruuden arvioimiseksi ECOKNOWS-nimisessä hankkeessa.

Mukaan vaikka omalla rahalla

Kalastusbiologian professori Sakari Kuikka kuuluu EU-veteraaneihin, joka tuntee sekä hankkeitten koordinaattorin että rivitutkijan työt. Nyt hän luotsaa Ecoknowsia. Hän sanoo, että rahoituksen hakeminen ja raportointi käy työstä ja vie varsinaiselta tutkimukselta aikaa, mutta toisaalta opettaa paljon.

— Partnerit oppivat toisiltaan. EU-hankkeet ovat niin isoja ja siinä on niin paljon osapuolia, ettei missään voi saada vastaavaa tutkimuskokemusta. Muiden rahoittajien, vaikkapa Akatemian, hankkeissa tutkijat puurtavat enemmän yksinään, eikä tiivistä yhteistyötä aina synny.

Kuikka yrittää saada omat jatko-opiskelijansa mukaan isoihin EU-projekteihin.

— Ne ovat kasvun paikkoja, aivan ainutlaatuisia oppimisympäristöjä. Ja voihan väitöskirjan osajulkaisuja käyttää hyväksi raportoinnissa.

Ensimmäiseen hankkeeseen käsiksi pääseminen voi vaatia isoja satsauksia. Kuikka kertoo kokeneensa itse tilanteen, jossa tutkimusprojektin alkuun saamiseen pantiin likoon omia rahoja.

— Se kuulostaa pahalta, mutta osoittautui loppujen lopuksi kannattavaksi, koska johonkin hankkeeseen mukaan päässeitä ja hyvin työnsä tehneitä tutkijoita saatetaan sitten pyytää myöhemmin mukaan.

— Nykytutkijalle ei riitä se, että julkaisee korkeatasoisissa tiedesarjoissa — pitää luoda myös hyvä maine tutkimusyhteistyön tekijänä. EU-hankkeitten kautta sellaista mainetta voi saada.

Eurooppa rahapulassa - tuleeko riitaa?

Millaiset mahdollisuudet Horisontin tapaisilla ohjelmaehdotuksilla on toteutua, kun Euroopan talous vajoaa ja jäsenvaltioilla piisaa kiistakapuloita muutenkin? Kokenut EU-virkamies arvelee, ettei ehdotusta purematta niellä.

— Horisontti kuuluu osana EU:n monivuotista rahoituskehystä koskevaan ehdotukseen. Riitaa tulee väistämättä, kun vastakkain asetetaan vaikkapa maatalouden tai tieteen tukeminen. Kaikkea ei voi saada, virkamies toteaa.

— Siitä ei pääse mihinkään, että Euroopan mailla on hyvin erilaisia ja eritasoisia tutkimusinfrastruktuureja: toiset ovat satsanneet niin väkensä koulutukseen kuin laboratorioihinkin pitkään ja perusteellisesti, toiset eivät. Ikävä kyllä voi käydä niin, että jotkut maat yrittävät saada mahdollisimman paljon – ja antaa mahdollisimman vähän, pohtii Tieteentekijöiden liiton kansainvälisiä asioita hoitava asiamies Riku Matilainen.

— Tutkijayhteisöä luulisi kansainväliseksi heimoksi, joka vetää yhtä köyttä. Mutta kyllä sieltä löytyy nurkkakuntaisuutta, siis oman maan parhaaksi petaamista.

— Mutta on hyvä, jos sirpaleisia osaohjelmia yhdistetään. Sillä tavoin akateeminen perustutkimus pitää paremmin puolensa puhtaasti teollisia intressejä vastaan, Matilainen lisää.

teksti Mai Allo

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 10