Huolena toimeentulo ja tulevaisuus

Nuoret tutkijat ovat kolmen kerroksen väkeä: työsuhteessa väitöskirjaa tekevät, apurahan turvin työskentelevät sekä työttömät. Jatkuva epävarmuus on tutkijanuran alkutaipaleen todellisuutta.

Tieteentekijöiden liiton Nuorten tutkijoiden (NuTu) työryhmä toteutti viime joulukuussa kyselyn nuoremmille tutkijoille eli tutkijoille, joka ovat väitöskirjavaiheessa tai edellisten viiden vuoden aikana väitelleiltä. Kyselyn avulla hankittiin lisää tietoa siitä, miten nuoremmat tutkijat kokevat taloudellisen tilanteensa, uransa jatkumisen, tasa-arvon toteutumisen, työn ja perheen yhteensovittamisen sekä tutkimuksen ja opetuksen suhteen.

Kysely tehtiin syksyn 2012 aikana Nuorten tutkijoiden työryhmässä. Sen tausta-aineistona oli kevään 2012 NuTu-työpajasta koostettu raportti Tutkimuksen ja opetuksen yhteensovittaminen nuorempien tutkijoiden työn arjessa. Kysely jakautui kolmeen osaan sen mukaan, oliko vastaaja työsuhteessa, apurahalla tai työtön.

Sähköinen kysely lähetettiin yhteensä noin 4 000 väitöskirjavaiheessa olevalle nuoremmalle tutkijalle. Vastanneista noin 1 500 nuoremmasta tutkijasta suurin osa oli työsuhteessa, pari sataa apurahan saajia ja alle sata työttömiä. Vastanneista naisia oli n. 60 prosenttia ja miehiä n. 40 prosenttia. Tyypillisin vastaaja oli yliopistolla työsuhteessa oleva nuorehko (24—37-vuotias) aikuinen nainen, joka oli työurallaan väitöskirjavaiheessa.

NuTu-kyselyn ensimmäisiä tuloksia esiteltiin maanantaina 10. tammikuuta Nuorten tutkijoiden klubilla, joka järjestettiin Helsingissä Kulttuuritehdas Korjaamolla. Kyselyn tuloksia analysoidaan NuTu-työryhmässä kevään 2013 aikana ja uusista tuloksista tiedotetaan niiden valmistuttua. Tässä Acatiimin jutussa nostetaan esiin toimeentulon ja akateemisen uran kannalta keskeisimmät tulokset.

Helsingin Sanomat otsikoi NuTu-kyselyä käsittelevän juttunsa (11.1.):”Nuorilla tutkijoilla ei ole varaa palkka-aleen”. Tyypillinen työsuhteessa olevan väitöskirjantyöntekijän palkka on 2000—2500 euroa kuukaudessa. 38 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että nuoremman tutkijan palkka ei vastaa työn vaativuutta ja kuormittavuutta. Vaikka tulotaso on suomalaisittain matala, kyselyn mukaan suurin osa työsuhteessa olevista nuoremmista tutkijoista saa tulonsa riittämään elämiseen ja asumiseen.

Apurahalla tutkivista reilulla kolmanneksella tulot eivät riitä elämiseen ja asumiseen: työttömistä tätä mieltä oli noin puolet. Moni meistä on päättänyt pätevöityä tohtoriksi osittain sen takia, että omat mahdollisuudet työmarkkinoilla olisivat maisterin tutkintoa paremmat. 2000-luvulla ei kuitenkaan ole enää takeita siitä, että tohtoroituminen toisi lisäarvoa työelämässä tai että tuleva ansiotaso ja työmarkkina-asema kuittaisivat jatkotutkintoon kuluneet vuodet ja sen, että näiden vuosien aikana nuoremmat tutkijat elävät muilla sektoreilla työskenteleviin maistereihin verrattuna matalapalkkaista elämää.

Erässä avovastauksessa kerrottiin: ”[J]oustovaraa taloudessa ei ole, eikä se kestä esim. isompia akuutisti ilmeneviä hankintoja. Omistusasunnonhankkimisesta ei voi edes haaveilla ja toisen lapsen 'hankkiminen' on käytännössä lykkääntynyt taloudellisen tilanteemme vuoksi. Lomamatkustamisesta Suomen ulkopuolelle voi myös vain haaveilla”

Kun ennen sanottiin, että valtion leipä on pitkä ja kapea, niin uudessa yliopistossa tutkijan leipä on vain kapea: reilu neljännes nuoremmista tutkijoista on kokenut työttömyysjakson jo väitöskirjavaiheessa tai väittelynsä jälkeen. Tulevaisuuden epävarmuudesta kertoo myös kyselyn tulos, jonka mukaan työsuhteen epävarmuus vaivasi 70 prosenttia vastaajista. Työsuhteessa olevista yli puolella (55 %) nuoremmista tutkijoista työsopimus oli alle vuoden mittainen siitä huolimatta, että väitöskirjan laatimisen suosituskesto on neljä vuotta.

Apurahan turvin väitöskirjaa tekevistä 92 prosentilla apuraha oli myönnetty enintään vuodeksi. Työttömistä vain noin 40 prosenttia uskoo tutkijanuransa jatkuvan työttömyysjakson jälkeen.

Kyselyn mukaan joka kolmas nuorempi tutkija on taloutensa ainoa tulonsaaja — kyseessä ei siis ole mikään iloisen opiskelijaelämän jatkovaihe, vaan aikuisten ihmisten ja heidän perheittensä toimeentulo. Yli puolella vastanneista oli jo lapsia. Selvää on, että Suomella ei ole varaa tuijottaa vain tohtorituotannon määrään, vaan yliopistoissa ja tiedepolitiikassa täytyy kiinnittää huomiota myös siihen, miten tohtoriputkessa olevat voivat, miten he tulevat toimeen ja mihin he voivat työllistyä väittelynsä jälkeen.

Kyselyn tulokset herättivät keskustelua seminaariyleisössä. Yhteisenä kannanottonaan nuoremmat tutkijat toteavat, että koska väitöskirjavaiheen tutkijat ovat jo ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden asiantuntijoita, heidän asemaansa, palkkaustaan ja tutkimuksen rahoitusrakenteita tulee kehittää. Nykyisillä väitöskirjatyön työehdoilla, rahoitusmahdollisuuksilla ja arvostuksella on mahdotonta turvata huippututkimuksen tulevaisuus.

Suomessa tulisi ottaa mallia Ruotsista eli värvätä tohtorikoulutukseen vain sen verran väkeä, että heidän ohjauksensa ja palkkauksensa pystyttäisiin turvaamaan.

Nuorten tutkijoiden kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin iPad ja viisi liiton reppua. iPadin voitti Tiina Suopajärvi ja reppu lähetetään seuraaville: Erik Brüken, Helena Känsäkoski, Riikka Kaartinen, Elina Late ja Hanna Lempinen

teksti Milja Saari
Nuorempien tutkijoiden työryhmän puheenjohtaja,
Tieteentekijöiden liitto

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 10