ACATIIMI 1/13 tulosta | sulje ikkuna

Uudistuksen hinta?

Suomalainen yhteiskunta ei ole kansainvälisessä vertailussa erityisen tunnettu keskustelumyönteisestä ilmapiiristä. Pienessä maassa kansallisen yksimielisyyden vaatimus on monesti ollut poikkeuksellisen kova. Siinä mielessä ei ehkä ole yllättävää, että yliopistouudistuksen vaikutuksesta ole kovin paljoa keskusteltu ja lakia valmisteltaessa tärkeänä pidetystä vaikutusarvioinnista tuli aika vaatimaton suuriin puheisiin ja odotuksiin nähden.

Yliopistojen johdolle tämä tilanne sopii, koska matala profiili pitää monet kiusalliset kysymykset loitolla tilanteessa, jossa talouden alamäki huolettaa kaikkia. On sitä paitsi selvää, että monimutkaisten prosessien yhteisvaikutusta on erittäin vaikea tutkia. Esimerkiksi se, kuinka suurelta osin uusi johtamisjärjestelmä on huonontanut työilmapiiriä, on todella vaikeasti mitattavissa ja osoitettavissa. Toisaalta se, että uudistus ei ole ainakaan parantanut työilmapiiriä yliopistoissa, lienee todistettu.

Yliopistouudistuksen tiimoilla käydyssä keskustelussa on yksi ilmeinen vinouma. Niiden, jotka ovat ajaneet ja kannattaneet yliopistouudistusta, ei ole juurikaan tarvinnut esittää perusteita väitteilleen. Yleisen tason positiivisuusretoriikka on toistaiseksi riittänyt. Ja sama trendi näyttää edelleen jatkuvan. Tässä on räikeä epäsuhta.

Entä löytyisikö sellaisia yliopistouudistukseen liittyviä kysymyksiä, joita voitaisiin tutkia helpommin ja ilman loputtomia valituksia monien yhtäaikaisten prosessien yhteisvaikutuksen tulkinnan vaikeudesta? Yksi tällainen alue voisi olla uuden, yliopistoille introdusoidun johtamisjärjestelmän hinta. Siis: ainoastaan sen taloudellinen hinta. Tällaiselle vertailevalle arviolle ei ole vaikeaa löytyy faktapohjaa.

Uudistuksen jälkeen nostettiin ylimmän johdon palkkoja huomattavasti, perustettiin hallitukset ja joiden jäsenten kokouspalkkiot ovat verrattavissa valtionyhtiöiden vastaaviin. Myös ulkopuolisilta ostettujen tilintarkastus ynnä muiden talouspalvelujen määrä kasvoi. Edelleen päätoimisten ja muidenkin johtajien palkkoja ja palkkioita nostettiin ja usein heille jouduttiin määräämään sijainen opetuksen turvaamiseksi. Lisäksi johtajien tueksi rekrytoitiin talousosaajia, koska ”yliopistoilla ei ollut riittävästi uudistuksen edellyttämää talousosaamista”, Lopulta erilaisiin johtajakoulutuksiin on panostettu entistä enemmän varoja.

Väärinkäsitysten välttämiseksi alleviivaan sitä, että en ota tässä lainkaan kantaa siihen, olivatko luettelemani toimenpiteet perusteltuja, toivottavia tai jopa välttämättömiä ja olivatko ne parannuksia aikaisempaan verrattuna.

Uskallan kuitenkin asettaa hypoteesin, jonka mukaan uusi johtamisjärjestelmä on — jopa huomattavasti — kalliimpi kuin entinen. Niukkenevan talouden aikana olisi hyvä analysoida ja arvioida, mikä on tehdyn strategisen panostuksen hinta — yliopiston päätehtävien näkökulmasta. Hämmästyttävää kyllä tietomme siitä ovat vielä hatarammat ja epävarmemmat kuin suuren uudistuksen muista vaikutuksista.

Jukka Kekkonen
Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori, Helsingin yliopisto

  • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 18

ACATIIMI 1/13 tulosta | sulje ikkuna