Onko opetuksen kehittäminen etusivun juttu?

Opetuksen kehittäminen näkyy huonosti yliopistojen verkkosivuilla. Kertooko se opetuksen arvostuksesta laajemminkin? pohtivat Asko Karjalainen ja Paavo Sippola.

Yliopistoille opetuksen laatu on tärkeä asia. Myös imagollisesti. Samoin opettajien hyvä opetustaito, joka koostuu sekä pedagogisesta että tieteellisestä osaamisesta. Jokainen yliopisto haluaa saada itselleen parhaat opiskelijat ja tohtorikoulutettavat. Tästä syystä opiskelijoiden kommentit ja mielipiteet kiinnostavat yliopistojen johtoa.

Positiivinen palaute halutaan viestiä laajalti ja näkyvästi yliopiston parhaassa näyteikkunassa. Näkyvä opetuksen kehittäminen, josta voi lukea yliopiston pääsivulta — on se sitten opettajien valmentamista tai opetusohjelmien parantamista — antaa yliopistosta aktiivisen ja kiinnostavan vaikutelman. Konkreettinen sanoma koukuttaa vierailijaa, ja saa hänet perehtymään lisää. Vakuuttuminen saa jakamaan linkin toisten kanssa ja yliopiston hyvä maine vahvistuu. Kuinka pitkälle tilanne on todella edellä kuvatun kaltainen?

Yliopistouudistuksen myötä suomalaiset yliopistot ovat aktivoituneet viestinnässä. Yliopistojen nettisivut ovat poikkeuksetta saaneet uuden ilmeen ja niitä on kehitetty asiakasnäkökulmasta. Suomessa on tällä hetkellä 14 yliopistoa ja kilpailua käydään niin opiskelijoista kuin ulkopuolisesta rahoituksestakin. Käydäänkö kilpailua myös opetuksen kehittämisen alueella? Onko opetuksen laadun jatkuva parantaminen sellainen seikka, joka kannattaa tuoda näkyvästi esiin osana yliopiston julkikuvaa?

Tutkimusajankohtana 21.10. 2013 kahdella suomalaisella yliopistolla on etusivullaan opetuksen kehittämiseen liittyvään innovaatioon linkittävä kuvake. Yhdellä oli lisäksi maininta hyvän luennoijan palkinnon saaneesta opettajasta. Muilla suomalaisilla yliopistoilla ei ole etusivullaan kuvaketta tai mainintaa opetuksen kehittämiseen liittyvistä toiminnoista tai organisaatioista. Opetuksen laadun parantaminen ei siten ainakaan tällä mittarilla arvioituna ole etusivun juttu.

Enemmän tietoa oletettavasti kuitenkin löytyy, kun sivustoja tutkii tarkemmin. Yliopistojen sivuilla suunnistaminen ei kuitenkaan vaikuta kovin helpolta, jos etsimisen kohteena on opetuksen kehittäminen. Etusivuilta puuttuu kokonaan sana opetus. Sen sijaan on valikoita opiskeluun tai opintoihin. Opetus jää taka-alalle, mihin ehkä vaikuttaa myös nykyinen oppimiskäsitys, jossa opiskelijan aktiivinen rooli on opetusta ja opettajaa tärkeämpänä pidetty asia. Toisaalta kuitenkin kaikkien yliopistojen etusivulta löytyy valikko nimeltä tutkimus. Tämä kääntää syntyvän mielikuvan siihen suuntaan, että kysymys on kuitenkin ikivanhasta painotuserosta, miten yliopiston kahta perustehtävää arvostetaan.

Kun sivustojen sisällä etenee syvemmälle, niin ainakin kuudelta yliopistolta löytyy selkeitä kuvauksia opetuksen kehittämisen vastuuhenkilöistä ja mainintoja toimenpiteistä. Kuvauksia on opetushenkilöstölle suunnattavasta pedagogisesta koulutuksesta ja joskus myös erilaisista opetuksen kehittämisen innovaatioista. Kolmella näistä kuudesta kuvaus on erinomainen ja antaa kuvan erittäin aktiivisesta ja hyvin resursoidusta toimintamallista.

Kuvauksia voi olla muillakin kuin näillä kuudella, mutta niitä on liian vaikea löytää, jos ei tiedä mistä etsiä. Todennäköisimmin tarkempi informaatio löytyy yliopistojen sisäisiltä sivuilta, joihin ulkopuolisilla ei ole pääsyä.

Huolestuttavin tulkinta on tietenkin se, että opetuksen kehittämiseen liittyviä tukipalveluita on yliopistouudistuksen jälkeen lakkautettu, eikä niistä siitä syystä ole enää kerrottavaa. Mutta jos opetuksen kehittämistä koskevaa tietoa ei löydä helposti, sellaisen viestinnän arvo yliopiston toiminnasta kiinnostuneelle ulkopuoliselle jää kovin vähäiseksi.

Opetuksen kehittämiseen liittyy läheisesti opetuksen laadunvarmistus ja yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän hyvä toiminta. Jokseenkin kaikki suomalaiset yliopistot ovat jo vähintäänkin yhden kerran läpäisseet korkeakoulujen arviointineuvoston toteuttaman laadunvarmistusjärjestelmän auditoinnin ja saaneet siitä sähköistä viestimistä varten digitaalisen laatuleiman.

Miten yliopistot ovat laatuleimaa käyttäneet? Tutkimusajankohtana ainoastaan kolmella yliopistolla todiste auditoinnin läpäisemisestä löytyy yliopiston etusivulta. Kun useimmat Suomen yliopistoista ovat läpäisseet auditoinnin, miksi ne eivät halua osoittaa sitä näkyvästi? Laatuleima kuitenkin löytyy useimmilta auditoinnin läpäisseiltä yliopistoilta alempaa sivuhierarkiasta, ja se on helpompaa löytää kuin maininta opetuksen kehittämisestä.

Vuonna 2002 70 prosentilla silloisista yliopistoista oli nettisivuillaan tietoa opetuksen kehittämisen toimijoista ja toimintatavoista. On siis nähtävissä muutosta viestinnässä, joka voi kertoa myös itse opetuksen kehittämistoiminnan painoarvon vähentymisestä. Muutos ajoittuu uuden yliopistolain voimaantulon aikaan, mutta itse lakiin sillä ei ole mitään loogista yhteyttä. Muutokset ovat seurausta yliopistojen omista päätöksistä. Tämä on valitettavaa. Onhan uusimuotoisilla yliopistoilla jopa aiempaa paremmat mahdollisuudet uudistaa yliopisto-opetusta ja koko opetuksen kulttuuria, jos niin halutaan .

Yliopistolle on tärkeää, että niin opetusta kuin tutkimustakin koko ajan kehitetään ja arvioidaan ja toimenpiteistä tiedotetaan avoimilla foorumeilla. Jos tiedottaminen on yksipuolista, se herättää epäilyksiä, että kehittämistyötäkin on siltä osin laiminlyöty. Kehittämisestä avoimesti kertova hyviä käytäntöjä esiin tuova yliopisto on houkutteleva yhteistyökumppani. Sisältöä vailla olevat yleiset mainoslauseet eivät vakuuta ketään, mutta tosiasiat puhuvat puolestaan.

Artikkeli perustuu Asko Karjalaisen ja Paavo Sippolan tekemään selvitykseen yliopistojen nettisivuista opetuksen kehittämisen ja laadun näkökulmasta. Kirjoittajilla oli käytössään vertailuaineisto vuodelta 2002. Kirjoittajat ovat tehneet kymmenien vuosien työuran suomalaisen yliopisto-opetuksen kehittämisen parissa. Heidän tulkintansa on, että suomalaiset yliopistot ovat viestinnässään ainakin opetuksen kehittämiseen liittyen suuntautuneet aiempaa enemmän sisäiseen viestintään, suljettuihin introihin ja salasanoilla suojeltuihin materiaaleihin. Havainnot mahdollistavat myös tulkinnan, että opetuksen kehittäminen yliopistoissa on vertailuajankohtaa vähäisempää.

teksti Asko Karjalainen ja Paavo Sippola

• Painetussa lehdessä sivu 40