Historia antaa meille 3D-lasit

Intohimo tietoon ja sen etsintään, tarve löytää uutta. Nämä ovat ohjenuorana historian professori Maria Lähteenmäen tutkimustyössä ja uralla. Professoriliitto palkitsi Maria Lähteenmäen Vuoden Professorina. Nimitys julkistettiin Tieteen päivillä 9. tammikuuta.

On väärin luulla, että 'historia' on jossain menneisyydessä. Sitä se ei ole, vaan se on tässä ja nyt, tässä hetkessä kiinni. Arvioimme ja katsomme kaikkia maailman ilmiöitä – oli ne sitten pieniä tai suuria – historiallisen ymmärtämyksemme silmälasien läpi. Ne ovat kuin 3D-lasit sillä erotuksella, ettemme saa niitä pois koskaan päästämme."

Maria Lähteenmäki on omissa tutkimuskohteissaan saanut tuta, että historia tulee ihmisiä hyvin lähelle. Hänen tutkimuskohteensa ovat sellaisia, jotka puhuttavat suomalaisia ja joita monet katsovat eriväristen silmälasien läpi. Historia ei ole neutraali ja siihen sisältyy valtavasti intohimoja.

— Mikään ei ole niin tunteita kuumentavaa kuin rajaseutujen tutkimus.

Tämän Maria Lähteenmäki on joutunut tuntemaan tutkiessaan muun muassa Karjalankannaksen Terijoen yhteisöä. Palautetta tulee.

— Olen saanut kuulla, että sitä ei olisi saanut tutkia, jos ei ole karjalainen. Onneksi olen syntyään Sodankylästä, joten Lapin historian tutkimukselle minulla on ”lupa”. Karjalaisiin juuriinkin löytyi sukututkimuksen kautta kaukainen kytkentä, Lähteenmäki naurahtaa.

”Yhteiskunnan on pakko muuttua tiedeystävällisemmäksi”

Professoriliitto arvosti Vuoden Professorin valinnassa sitä, että Maria Lähteenmäki on kulkenut alansa tutkimuksessa askeleen edellä, nostanut pinnalle yhteiskunnallisesti tärkeitä teemoja sekä saanut aikaan keskustelua.

Lähteenmäen mielestä kansallisen historian käsite on murrettu. Hän on laventanut pohjoisten alueiden tutkimuksen koskemaan koko kalottia ja Karjala on avartunut laajemmaksi rajaseuduksi. Tämä näkyy myös hänen tutkimustensa nimistä. Jänkä-jääkäreitä ja parakkipiikoja (1999), Kalotin kansaa. Rajankäynnit ja vuorovaikutus Pohjoiskalotilla 1808—1889 (2004), Maailmojen rajalla. Kannaksen Rajamaa ja poliittiset murtumat 1911—1944 (2009).

Historia kiinnostaa suomalaisia ja tästä syystä se saa melko runsaasti tilaa myös medioissa. Lähteenmäen mukaan media nostaa kuitenkin esille lähinnä populaareja tietokirjoja, ja ne osaltaan vain hämärtävät historian tutkimusta.

— Terveisiä vaan lehtien kulttuuriosastoille, että ryhtyvät tekemään arvioita ja juttuja myös oikeista tutkimuksista, eivät pelkästään tietokirjoista. Uskon, että myös lukijat haluavat tätä.

— Ilman historiallisen perustutkimuksen tuloksia tietokirjailijat ja journalistit eivät pystyisi kirjoittamaan maailman tapahtumista, esimerkiksi akuutista Ukrainan tilanteesta.

Ihan viime aikoina tiedejutut ovat onneksi saaneet enemmän tilaa sekä printtimedioissa että sähköisillä kanavilla, mutta Lähteenmäki toivoo tätä lisää. Urheilujuttujen määristä ollaan vielä kaukana perässä.

— Yhteiskunnan on pakko muuttua tiedeystävällisemmäksi. Tähän vaaditaan myös median haltuunottoa.

Maria Lähteenmäen tuoreimmasta monografiasta Väinö Voionmaa. Puolue ja geopoliitikko (2014) oli lähes sivun juttu Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla lauantaina 3. tammikuuta. Myös Vuoden Professorin valinta pääsi hyvin esille tv:ssä, radiossa ja sanomalehdissä. Media tuntuu ymmärtävän suomalaisten kiinnostuksen historiaan.

”Jokainen proffa painaa kuin pieni sissi”

Maria Lähteenmäki on toiminut vuodesta 2009 aluksi Joensuun, sittemmin Itä-Suomen yliopiston historian professorina. Tätä ennen hän toimi Helsingin yliopistossa tutkijana, assistenttina, yliassistenttina sekä Suomen ja Euroopan historian professorina.

Lähteenmäki katsoo, että uuden tiedon tuottamiseen, perustutkimukseen käytettävissä oleva alue jää professorin työssä liian kapeaksi. Hänen mielestään soveltava tutkimus sekä tiedon jalostaminen päättäjien käyttöön ovat myös tärkeitä, mutta näiden työsarkojen pitäisi olla balanssissa uuden tiedon tuottamiseen käytettävän ajan kanssa.

— Jokainen proffa painaa kuin pieni sissi. Työssä pitäisi pystyä sanomaan, että nämä päivät ovat pelkästään tutkimuspäiviä, jolloin voisi keskittyä vain siihen. Kannatan määräaikaisten sapattivapaiden tarvetta. Luovuudelle pitää antaa aikaa.

Omassa työssään Lähteenmäki on kehittänyt taitoa epäolennaisten asioiden poissulkemiseen.

— Pitää valita, mitä töitä duunataan ja karsia sitten sivurönsyt pois. Omaan tutkimukseen pitää pystyä keskittymään.

Yliopistotyössä byrokraattinen silppu ja alituiset haut haittaavat eniten.

— Yliopistouudistuksen piti yksinkertaistaa ja vähentää byrokratiaa, mutta toisin on käynyt.

— Kilpailua emme kaihda, olemme karaistu tulessa. En tiedä mitään muuta ammattikuntaa, jota vertailtaisiin samalla tavoin ja yhtä usein. Mutta rahan ylikorostuksessa on mennyt liiallisuuksiin.

Kilpaillun rahoituksen merkityksen jatkuva kasvu on vienyt Lähteenmäen mukaan siihen, että muotialat saavat rahaa ja vähemmän trendikkäät eivät saa. Tilanne suosii päiväperhoja.

— Raha ei saa ratkaista – pätevyyden tulee olla ensisijaista.

”Osaamista ei voi korvata koneilla”

Vuoden Professorin valinnassa arvostettiin myös Maria Lähteenmäen ansioita opetuksen kehittäjänä. Hän on uudistanut pedagogiikkaa muun muassa siirtämällä opetusta kateederilta kentälle, tavallisten ihmisten yhteisöihin. Hän on saanut kiitosta etenkin Imatra-hankkeestaan, jossa hän ideoi rajakaupunki/ kaksoiskaupunki -teeman ympärille Imatran kaupungin ja Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden välisen onnistuneen yhteistyöprojektin.

Lähteenmäki pitää opetusta aivan oleellisena osana professorin työtä.

— On kiinnostavaa ja tärkeää, miten saa välitettyä tutkitun tiedon eteenpäin ja vielä niin, että tieto menee perille. Opiskelijoille ei voi vaan sanoa, että katsokaa netistä.

Verkkokurssit yleistyvät, mutta Maria Lähteenmäen mielestä ne eivät korvaa kasvotusten olemista, seminaarityöskentelyä ja vuorovaikutteisuutta.

Silti verkko-opetuskaan ei ole Lähteenmäelle vierasta. Hän veti viime vuonna videon välityksellä pohjoisia alueita käsitelleen luentosarjan yhtä aikaa Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa.

Kaiken kaikkiaan Lähteenmäki näkee professorin ammattikunnan tulevaisuuden valoisana.

— Osaamisen merkitys vain kasvaa. Sitä mitä me teemme, ei voi korvata koneilla. Olemme ajanhermolla ja ammattiin kuuluu muutosten seuraaminen.

”Vapaa tutkimus on aivan välttämätöntä”

Lähteenmäki on yhteiskunnallisesti tunnustettu asiantuntija. Pääministeri on nimittänyt hänet Suomen Arktisen alueen neuvottelukuntaan. Hän on mukana Arktisessa Foorumissa, jossa talous- ja yritysmaailma kohtaa tutkijoita. Arkkipiispa kutsui hänet Arvojen Akatemiaan. Lähteenmäki on myös Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen sekä kuuluu Koneen Säätiöin hallitukseen.

Säätiörahoituksen merkitys on Lähteenmäen mielestä kasvussa.

— Valtakunnallinen tiedepolitiikka määrittelee yhä enemmän sitä, mitä tutkitaan. Päättäjät hakevat hyötyjä. Nyt vielä tuli uudeksi rahoitusinstrumentiksi strateginen rahoitus. Tästä syystä näen, että vapaata tutkimusta rahoittavien säätiöiden merkitys kasvaa. Vapaa tutkimus on aivan välttämätöntä.

Lähteenmäki korostaa myös avointen arkistojen ja lähteiden merkitystä. Mitä suljetumpia nämä ovat, sitä enemmän tutkimusaiheita joudutaan rajaamaan.

— Historiantutkimukseen armotta kiinnittyvien poliittisten, valtiollisten ja kansallisten aikalaissitoumusten ja valtakysymysten takia on äärimmäisen tärkeää vaalia mahdollisimman vapaata tieteellistä historiantutkimusta, johon kuuluvat avoimet arkistot ja muut lähteet sekä läpinäkyvyys tieteen tekemisen tavoissa.

— Tutkijoille tulee turvata itsenäisyys ja riippumattomuus tehdä tulkintoja. Emme koskaan pääse aivan arvovapaaseen tutkimukseen, mutta taloudellinen ja ideologinen riippumattomuus tuottavat joka tapauksessa pätevämpää historiantutkimusta kuin tilaustyöt.

”Uskaltakaa mennä merille myrskyäville”

Maria Lähteenmäki on ohjannut lukuisia väitöskirjoja ja saanut tästä myös julkista tunnustusta. Omissa yliopistoissaan hän on ajanut tasa-arvoista yliopistoyhteisöä, puhunut läpinäkyvien palkkojen, todellisten vertaisarviointien ja reilun pelin toimintakulttuurin puolesta.

Nuoria tutkijoita Maria Lähteenmäki kehottaa liikkumaan. Liikkuminen maan sisällä on hänen mielestään käsittämättömän vähäistä. Ovia tulee avata eri yliopistoihin ja työpaikkoihin sekä muihin maihin.

Lähteenmäen tutkimusyhteisö on kansainvälinen. Hän menee helmikuussa opettajavaihtoon Arkangeliin. Myöhemmin keväällä hän on kutsuttuna tutkijana Cambridgen yliopiston Scott Polar Research Instituutissa.

— Avautumisessa on menty vain positiiviseen suuntaan. Moniarvoisuus ja kansainvälistyminen ovat henkisesti avartavia. Tulee olla uskallusta mennä merille myrskyäville.

Liikkumista Maria Lähteenmäki harjoittaa myös pendelöimällä Joensuun ja Helsingin väliä. Junamatkalla ehtii hyvin lukea pari gradua ja kirjoittaa blogia.

teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro

• Painetussa lehdessä sivu 18