Työn määrä ja vaikutusmahdollisuuksien puute kuormittavat

OAJ :n työolobarometrin mukaan 41—60-vuotiaiden työkyky on opetusalalla selvästi muita ikäryhmiä heikompi.

Opetustyö yliopistoissa tarjoaa opettajalle hyvin kehittymismahdollisuuksia ja työn sisältö motivoi. Töitä on kuitenkin liikaa ja työt eivät jakaudu tasaisesti. Tieto ei kulje. Työssä koetaan myös häirintää ja epäasiallista kohtelua.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n työolobarometri toteutettiin loka-marraskuussa 2013. Kyselyyn vastasi 1347 opettajaa ja opetusalan esimiestä päiväkodeista yliopistoihin.

Barometri paljasti puutteita yliopistojen opetushenkilöstön työhyvinvoinnissa. Yliopistoissa 61 % ja ammattikorkeakouluissa 68 % vastaajista koki, että on liikaa töitä on erittäin tai melko usein. Töiden määrä on yliopistoissa muita oppilaitoksia suurempi ongelma, sillä barometrin kaikista vastaajista joka toinen (54 %) koki, että on erittäin tai melko usein liikaa töitä.

Vaikka työn sisältö on kiinnostava ja motivoiva, niin töitä on liikaa ja töiden organisointi on ongelma. Vain joka toinen opettaja yliopistoissa sitä mieltä, että työt jakautuvat oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Käytännössä tämä johtaa siihen, että toiset kuormittuvat toisia enemmän.

Työstressi ja väsymys painavat

Stressiä ja väsymystä opetusalalla koetaan huolestuttavan paljon muihin aloihin verrattuna. Työstressiä koki erittäin usein 12 %, melko usein 21 % ja silloin tällöin 41 % yliopiston vastaajista. Poikkeuksellista väsymystä koki erittäin usein 8 %, melko usein kolmasosa (30 %) ja silloin tällöin kolmasosa (30 %) vastaajista.

Yliopistossa työskentelevien työkykyarvio jäi alan ja koko työelämän työkykykeskiarvon alapuolelle. Työkykyarvio oli yliopistoissa 8,13, kun kaikkien työssä olevien arvio omasta työkyvystään on Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan 8,3 (Työ ja terveys Suomessa 2012). Koko aineistossa huomiota herätti 41-50- ja 51-60-vuotiaiden muita ikäryhmiä selvästi alemmat työkykyarviot.

Huono kohtelu tuo sairauspoissaoloja

Joka viides (21 %) opetushenkilöstöstä yliopistoissa oli kokenut epäasiallista kohtelua tai kiusaamista työssään viimeisen vuoden aikana. Epäasiallista kohtelua tai kiusaamista kokeneista 8 prosenttia ilmoitti olleensa sen takia pois työstään. Lisäksi väkivaltaa oli viimeisen 12 kuukauden aikana kokenut työssään 1,4 % opetushenkilöstöstä.

Vastaajien mukaan yliopistoissa ei oltu riittävästi ohjeistettu, miten epäasiallisen kohtelun ja kiusaamistilanteiden tullessa eteen pitäisi toimia. Menettelytavoista oli sovittu vain joka toisella yliopistotyöpaikalla ja niihin oli saanut perehdytystä vain neljännes opettajista. Vajaa viidennes oli saanut viimeisen kolmen vuoden aikana koulutusta häirintä- ja konfliktitilanteiden kohtaamiseen ja niissä toimimiseen. Väkivaltatilanteisiin varautuminen oli vielä heikommalla tasolla.

Henkilöstö kokee, että ei pääse vaikuttamaan

Tulokset antavat aihetta huoleen siitä, kuinka tieto yliopistoissa kulkee ja yhteistyö toimii. Hyvin tukea työyhteisön jäseniltä koki saavansa noin 65 % vastaajista, kun koko barometrin aineistosta 74 % koki, että yhteistyö sujuu työpaikalla hyvin. Vain reilut puolet (58 %) koki, että esimies antaa riittävästi tietoa työhön liittyvistä asioista.

Yliopistoissa työskentelevistä yli 60 prosenttia arvioi, ettei tieto työpaikoilla kulje johdon ja henkilöstön välillä ja 40 % oli sitä mieltä, että johto osoittaa arvostusta erittäin tai melko vähän kaikkien työtä kohtaan. Joka toinen arvioi, että johto ei ole kiinnostunut työhön liittyvistä asioista.

Yliopistojen Varmalla teettämän työhyvinvointikyselyn tulokset ovat näiltä osin samankaltaisia. Erityisesti koettiin avoimuuden ja vaikutusmahdollisuuksien puutetta päätöksentekoon. Kyselyn huonoimmat arviot aikaisempien vuosien tapaan sai strateginen johtaminen ylimmällä tasolla. Luku on kuitenkin edellisiä vuosia hieman parempi. Kehitystä on tapahtunut, mutta tehtävää on edelleen paljon.

Hyvinvointi meni pesuveden mukana?

On selvää, että edellä mainitut ongelmat aiheuttavat terveydellisiä seurauksia opetustyötä tekeville ja myös mittavia taloudellisia menetyksiä yliopistoille. Yliopistojen rakennemuutokset ovat jättäneet jälkensä yliopistojen opetushenkilöstöjen työhyvinvointiin ja opettajat kokevat, että eivät voi enää vaikuttaa omaa työtään koskevaan päätöksentekoon kuten aiemmin.

Muutokset eivät ole päättyneet vuoteen 2010, ja tuotannollisia ja taloudellisia yhteistoimintamenettelyjä on käyty yli puolessa yliopistoja. Luottamus on kärsinyt kolauksia. Yhteistoiminnan ja johtamisen kulttuuri ei näytä olevan samanlaista kuin ennen. Yhteistoimintamenettelyiden piti korvata kollegiaalisen päätöksenteon, mutta lapsi näyttää karanneen pesuveden mukana kun asiaa tarkastelee työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Muutokset ovat tuoneet esille myös työyhteisöissä ongelmia ja epäasiallisen kohtelua. Epäasiallisen kohtelua pitäisi ennaltaehkäistä paljon nykyistä huomattavasti tehokkaammin.

Myös yliopistojen sisäisiä rakenteita on uudistettu. Henkilöstöä on vähennetty eläköitymisillä, henkilöitä on irtisanottu, eikä määräaikaisia työsuhteita ole jatkettu. Yliopistojen ydintehtävää toteutetaan henkilöstön voimavaroin. Työn suuri määrä on ilmeinen ja tuntuva, ja jatkuessaan kehitys ei voi olla vaikuttamatta lisää henkilöstön hyvinvointiin.

Yhteistoiminta kaikessa yliopistotoiminnassa, erityisesti muutoksenhallinnassa, nousee erittäin tärkeäksi, jotta työhyvinvointia voidaan parantaa ja haitalliseen työkuormitukseen puuttua. Henkilöstön edustajat ovat asiantuntijoita, jotka tuntevat työssä kuormittumisen, sopimukset ja yliopistolaisten työn. Yliopistojen tulisi ymmärtää hyvän henkilöstöpolitiikan ja henkilöstönedustajien arvo esimerkiksi antamalla heille riittävät aikaresurssit tämän työn tekemiseen. Yliopistotyönantajien tulisi myös tehokkaammin puuttua opetushenkilöstön työhyvinvointia rapauttaviin tekijöihin.

Lisätietoa tuloksista löytyy OAJ :n verkkosivuilta..

teksti Riina Länsikallio
Työelämäasiamies, Opetusalan ammattijärjestö OAJ

• Painetussa lehdessä sivu 32