Tutkijat ansaitsevat toimivat työmarkkinat
Yliopistojen tutkija-opettajien työmarkkinanäkymät ovat nyt ennennäkemättömän
vaikeat. Ratkaisut rahoituskriisiin ovat hallituksen ja eduskunnan käsissä,
mutta paremmin toimivista akateemisen asiantuntijatyön markkinoista olisi hyötyä
nykyisen kaltaisessa muutostilanteessa.
Työura- ja nimikekysymyksiä on pohdittu
yliopistoissa ja ammattiliitoissa
leikkausten keskelläkin. Opetus- ja
kulttuuriministeriö asetti vuonna
2014 työnsä pian päättävän tutkijanuratyöryhmän,
jossa allekirjoittanut
on ollut mukana. Työn keskeiset teemat
ovat liittyneet tutkija-opettajien osaamisen tunnistamiseen
ja tunnustamiseen sekä heidän tosiasiallisiin
liikkuvuuden ja työllistymisen mahdollisuuksiinsa
korkeakouluissa, tutkimuslaitoksissa ja yleisillä työmarkkinoilla.
Tämän kirjoituksen ytimenä ovat Tieteentekijöiden
liiton tuoreet linjaukset ura- ja nimikekysymyksiin.
Naapuriliitot lähestyvät urakysymyksiä jäsenkuntansa
mukaisin painotuksin, mutta tarkastelutavoissa ja
näkemyksissä on paljon samaa. Työuriin liittyviä ongelmia
tunnistetaan tällä hetkellä myös ministeriössä
ja yliopistojen johdossa, joskin osa pulmista vaikuttaa
toisia hankalammin ratkaistavilta.
Nimikkeet kuntoon, umpiperät auki
Tieteentekijöiden liiton suosittelemia nimikkeitä neliportaisen
uramallin ensimmäisen portaan väitöskirjaa
tekeville tutkijoille ovat nuorempi tutkija ja väitöskirjatutkija.
Tutkijakoulutettava- tai tohtoriopiskelijatyyppiset
nimikkeet eivät sovellu akateemisen loppututkinnon
suorittaneille tutkijoille sen paremmin kuin muillekaan työelämässä toimiville maistereille. Niiden
käyttäminen haittaa työllistymistä erityisesti yliopistojen
ulkopuolelle ja on siksi ristiriidassa yleisten tiedepoliittisten
tavoitteiden kanssa. Lisäksi moni tutkimusprojekti
katkeaa lähivuosina rahoitusleikkauksiin
ennen kuin nuorempi tutkija edes saa väitöskirjansa
valmiiksi.
Varttuneempien tutkija-opettajien uranäkymät
vaihtelevat melko paljon yliopistoittain, mutta henkilöstöpoliittisten
kehittämistoimien kohdistuessa
pääasiassa tenure trackeihin (erityisesti ns. ”ulkoisiin
tenure trackeihin”), meritoituneet tutkija-opettajat
joutuvat helposti tilanteisiin, joissa kannusteet ovat
vähissä. Tärkeä esimerkki löytyy kolmannelta uraportaalta.
Tilivirastoajalta periytyvään ”virkarakenteeseen”
palkatut, professuurien hauissa päteviksi todetut
dosentit eivät pääse etenemään yliopistonlehtorin
ja lehtorin tehtävistään. Esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa
ja Iso-Britanniassa pätevä dosenttitasoinen tutkija
voidaan korottaa professoriksi arvioimalla hänen tutkimus-,
opetus-, ohjaus- ym. tuloksellisuutensa. Korotus
professoriksi voitaisiin toteuttaa määräaikaisena
siten, että henkilöllä olisi esimerkiksi viisi vuotta aikaa
osoittaa onnistuvansa julkaisemisessa, väitöskirjojen
ohjaamisessa ja täydentävän rahoituksen hankkimisessa.
Onnistuneen kauden jälkeen professuuri olisi vakinainen;
vähemmän onnistuneen kauden tuloksena henkilö voisi palata yliopistonlehtoriksi. Vaaraa vakituisen
tehtävän menettämisestä ei pidä luoda. Malli
selkeyttää nykykäytäntöä, jossa päteviä tutkijoita
voidaan kutsua professuureihin ilman julkista hakua,
mutta kutsun kriteerit jäävät usein epäselviksi. Tätä
tavoitetta ei tule ymmärtää jokaisen lehtorin ”subjektiivisena
oikeutena” professuuriin. Myöskään professorilta
edellytettävään pätevyyteen ei pidä puuttua.
Näkyvyyttä ulospäin, läpinäkyvyyttä sisäänpäin
Vaikka kansallista tehtävänimikkeistöä ei saataisi täysin
yhdenmukaiseksi, nimikkeiden kansainväliset
käännökset ja suomalaisten tutkijoiden ja opettajien
”näkyvyys ulospäin” tulisi saattaa yhdenmukaisiksi ja
kansainvälisesti vertailtaviksi. Väitellyt määräaikaisessa
työsuhteessa oleva nuorempi tiedekunnan opetus- ja
tutkimushenkilöstön (faculty) jäsen on amerikkalaisessa
nimikkeistössä tyypillisesti assistant professor,
englantilaisessa lecturer. Pysyvässä tehtävässä oleva
dosenttitasoinen tutkija-opettaja on yleensä associate
professor, englantilaisittain senior lecturer tai reader.
”Täydet” professorit käyttävät luonnollisesti professornimikettä.
Amerikkalainen nimikkeistö voi olla englantilaista
selkeämpi. Suomalaisen dosentuurin uusi
käännös title of docent ei kerro ulkomailla juuri mitään.
Nykyiset osin sekalaiset käytännöt usein tarpeettomasti
devalvoivat tutkijaa ulospäin ja haittaavat kansainvälisen
tutkimusrahoituksen saamista. Nuoremman tutkijan
hyviä, kansainvälisesti tunnustettuja englanninnoksia
ovat esimerkiksi PhD researcher, early stage researcher,
early career researcher ja doctoral candidate.
Urajärjestelmien yleiseen selkeyteen, johdonmukaisuuteen, yhteismitallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen
tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.
Myös projektityö pitäisi mahdollisuuksien mukaan
huomioida neliportaisessa rakenteessa esimerkiksi
parempien ja pitempikestoisten yhteisrahoitteisten
tehtävien kautta. On vaikea kannattaa nimikkeiltään,
palkkaukseltaan tai etenemismahdollisuuksiltaan yhteismitattomien
rinnakkaisten urajärjestelmien rakentamista
yliopistojen sisään. Näin on esimerkiksi tilanteissa,
joissa osa samaa työtä tekevistä työntekijöistä
on pysyvästi ”vanhoissa viroissa” ja osa näistä ehdoiltaan
olennaisesti poikkeavilla urapoluilla.
Toimiva työmarkkina on reilu työn hakijalle
Suomalaisten yliopistojen nimityskulttuuria on pitkään
syytetty sisäänlämpiävyydestä. Avautuvat vakanssit
täytetään mieluummin laitoksella jo työskentelevillä
tutuilla kuin tuntemattomilla ulkopuolisilla.
Kansainvälisten havaintojen perusteella tutkija-opettajien
työmarkkinat toimivat pääsääntöisesti paremmin
”uramallin” kuin ”vakanssimallin” maissa. Avautuvien
vakanssien hakemiseen perustuva malli voi
johtaa siihen, että paikkoja pedataan todennäköisimmät
hakijat tuntien jo kauan ennen kuin ne julistetaan
virallisesti haettaviksi.
Uramallissa tehtäviä voidaan julistaa auki esimerkiksi
niin, että niitä voivat hakea tutkija-opettajat hiljattain
väitelleistä professoritasolle, jolloin lopullinen
valinta ja palkkaus määräytyvät tehtävän kannalta parhaan
hakijan mukaan. Kun hakutilanne näin avautuu ja
tehtävän luonteesta tulee joustavampi, on rekrytoinnin
lopputulos vaikeampi lyödä ennalta lukkoon. Jos professorin
sijasta haetaan tutkija-opettajaa esimerkiksi
uraportaiden II-IV tehtäviin, tulee markkinoille myös
työnhakijoiden kannalta enemmän haettavaa. Siellä,
missä malli toimii, uralla saavutetut meriitit kulkevat
työntekijän mukana palkkauksena ja vastaavina etuina
työtehtävästä ja työpaikasta toiseen.
teksti Petri Koikkalainen
Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja,
OKM:n tutkijanuratyöryhmän jäsen
- Painetussa lehdessä sivu 14
|