Suomen Akatemian Tieteen tila 2016 -raportti julkistettiin ennen joulua. Raportti ei tarjonnut isoja yllätyksiä: tieteen taso on vakaa ja maailman keskitason yläpuolella.
Katsauksen julkistusseminaarissa (19.12.2016) puhunut opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen totesikin, että on jo kolmas kerta, kun samaisissa raporteissa todetaan, että Suomen tieteen tila on vakaa.
Tieteellisten julkaisujen määrä asukasta kohden on Suomessa moniin OECD-maihin verrattuna korkea. Suomen 35 520 julkaisusta 69 prosenttia tehtiin yliopistoissa, 12 prosenttia valtion tutkimuslaitoksissa ja 9 prosenttia yliopistosairaaloissa vuosina 2011—2014.
Suomalaisten tutkijoiden kansainvälisten yhteisjulkaisujen määrä on kasvanut viime vuosina selvästi: se on viisinkertaistunut vuosina 1991—2014.Tieteellisistä julkaisuista yli 50 prosenttia tehtiin kansainvälisessä yhteistyössä vuosina 2011—2014. Vastaava osuus oli 1990-luvun alussa 27 prosenttia. Kotimaisten julkaisujen määrä on kasvanut vähemmän.
Kansainväliset yhteisjulkaisut ovat selkeästi tieteellisesti vaikuttavampia kuin kotimaiset julkaisut kaikissa tieteenalaryhmissä.
Raportti sisältää erillisen osion tutkimuksen laajemmasta vaikuttavuudesta. Julkistusseminaarissa suurimman huomion keräsi raportin loppu, jossa on tietoja tohtoreitten sijoittumisesta työelämään.
— Kaikkein eniten raportissa huomio kiinnittyy siihen, kuinka vähän tohtoreita on töissä yritystasolla, kommentoi julkistustilaisuudessa puhunut Tampereen yliopiston rehtori Liisa Laakso.
Tohtoreitten osuus kaikista t&k-tehtävien tutkimustyövuosista on edelleen matala kaikilla sektoreilla: korkeakoulusektorilla 38 prosenttia, julkisella sektorilla 32 prosenttia ja yrityssektorilla vaivaiset 5 prosenttia.
— On huolestuttavaa, että tohtorit eivät löydä paikkaansa yrityspuolelta. Tutkimuksen vaikuttavuutta lisäisi se, jos yrityksiin rohjettaisiin palkata tohtoreita. Se, että t&k-henkilöstöstä on alle 20 prosenttia tohtoreita, ei voi olla vaikuttamatta tutkimuksen tasoon. Pitääkö lähteä messuille työntämään tohtoreita yrityksiin, puuskahti kansliapäällikkö Lehikoinen.
Suomen yliopistot UNIFIn puheenjohtaja, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki kiinnitti puheenvuorossaan huomiota aivovuotoon.
— Suomi vie koulutettuja aivoja enemmän kuin tuo. Tässä kohdin vaihtotase on väärin päin, Mönkkönen sanoi.
Myös kansliapäällikkö Lehikoinen katsoi, että aikamoinen aivovuoto on käynnissä. Hänen mielestään tutkijanuran pitää olla nuorille kilpailukykyinen vaihtoehto.
Tämän vuoden puolella A-Studion keskustelussa (11.1.) kansliapäällikkö ei tuntunut olevan aivovuodon tilanteesta niin huolissaan kuin Tieteen tilan julkistuksessa.
Tieteen tila -raporttien heikkoutena on aina ollut se, että ne eivät anna oikeaa kuvaa yhteiskuntatieteistä ja humanistisista aloista. Lähes kaikkien tilastokuvioiden viereen on laitettu maininta: ”Monien yhteiskuntatieteiden ja humanististen alojen julkaisut ovat puutteellisesti edustettuna Web of Science -pohjaisessa aineistossa, joten WoS-julkaisujen määrä ei anna todellista kuvaa näiden alojen julkaisutoiminnan laajuudesta”.
Suomen Rooman-instituutin johtaja Tuomas Heikkilä ja Helsingin yliopiston emeritus kansleri ja rehtori Ilkka Niiniluoto halusivat paikata kuvaa humanististen tieteiden tilanteesta omalla selvityksellään Humanistisen tutkimuksen arvo — kuusi murrettavaa myyttiä ja neljä uutta avainta. (Selvitys on ladattavissa Suomen Rooman-instituutin verkkosivuilta www.irfrome.org) Tieteen tila -raportissa on sivunmittainen referaatti kyseisestä selvityksestä.
Humanistiselvityksen osana tehtiin kansalaiskysely sekä vaikuttajien haastattelu. Kansalaiskyselyyn vastanneista 84 prosenttia piti humanistista tutkimusta suomalaisen yhteiskunnan kannalta tärkeänä. Päättäjien parissa arvostus oli vieläkin korkeampi: heistä 98 % arvioi humanistisen tutkimuksen yhteiskuntamme kannalta hyödylliseksi.
Vaikuttajien piirissä vallitsi selvä konsensus myös siitä, että tutkimus tulee rahoittaa yhteiskunnan taskusta ja veronmaksajien kukkarosta.
”Monen päättäjän käsitystä humanistisesta tutkimuksesta leimaa hämmästys: miksi humanistit eivät ota yhteiskunnassa heille kuuluvaa asiantuntija- ja vaikuttajaroolia? Miksi he tyytyvät keskustelemaan omassa piirissään, kun tuloksia ja näkemyksiä tarvittaisiin laajalti?” kirjoittajat kysyvät ja kehottavat humanisteja tulemaan ulos kammioistaan.
Professori Otto Toivanen on kirjoittanut raporttiin kiinnostavan luvun tutkimuksen vaikutuksesta talouskasvuun.
”Ottaen huomioon ekonomistien vankan konsensuksen ja vahvan tutkimusnäytön perustutkimukseen liittyvien ilmiöiden suotuisista vaikutuksista, on suorastaan hämmentävää, että perustutkimuksen syy- ja seurausvaikutuksista talouskasvuun on hyvin vähän suoraa empiiristä tutkimusnäyttöä”, Toivanen pohtii.
Toivanen kirjoittaa lähteisiin perustuen, että viiveet perustutkimuksen ja talouskasvun välillä ovat 20—30 vuoden luokkaa.
”Mitä, jos runsaat 100 vuotta sitten Max Planck ja muut olisivat uskoneet Planckin opettajaa von Jollya, joka sanoi Planckille, että fysiikassa on jo keksitty kaikki keksimisen arvoinen. Ei olisi kännyköitä, ei magneettikuvausta, ei tietokoneita…”.
Suomalaisessa tutkimusaineistossa on selvästi dokumentoitu t&k-toiminnan positiiviset vaikutukset tuottavuuskasvuun yritystasolla.
Nykyisille päättäjille Toivanen antaa selvän ohjeen: ”Nykyisellä tiedon ja tietämättömyyden tasolla ohje päätöksentekijälle on, että on parempi erehtyä yli- kuin ali-investointeihin perustutkimuksen osalta”.
Teksti Kirsti Sintonen
Painetussa lehdessä sivu 10
![Logo [Acatiimi]](/images/logo.jpg){kind=logo}
Etusivulle »
Sisällysluetteloon »
Tulosta »