Aalto-yliopiston tekijänoikeusasiamies Maria Rehbinder, Sivistystyönantajien työmarkkinapäällikkö Risto Lerssi, professori Niklas Bruun, Professoriliiton toiminnanjohtaja Tarja Niemelä ja Tieteentekijöiden liiton lakimies Mia Weckman keskustelivat paneelissa tekijänoikeuden tilanteesta yliopistoissa.

Tekijänoikeudet levällään sopimustutkimuksessa

Käytännöt vaihtelevat yliopistoittain. Ulkopuolisten tahojen tilaaman tutkimuksen tekijänoikeuksista sovitaan niin hankekohtaisesti kuin työsopimuksenkin yhteydessä. Työntekijäliitot kannattavat hankekohtaisuutta, jotta tutkijan työ ja julkaisumahdollisuudet eivät vaarannu sen vuoksi, että kaikki oikeudet ovat yliopistolla.

Onko tutkijalla tekijänoikeus työsuhteessa tuottamaansa materiaaliin, kuten tutkimusartikkeliin? Kysymys on polttanut tiedemaailmassa sen jälkeen kun Sivistystyönantajat keväällä jäsentiedotteessaan suositti tekijänoikeuslausekkeen lisäämistä kaikkiin solmittaviin työsopimuksiin.

Lauseke on lainattu suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton yrityksille suuntaamasta ohjeesta, ja se on hyvin laaja-alainen: ”Työsuhteen aikana ja sen johdosta tehtyjen sekä luotujen teosten ja muiden tekijänoikeuslaissa tarkoitettujen suojan kohteiden kaikki taloudelliset oikeudet, mukaan lukien muunteluoikeus ja luovutusoikeus toiselle, siirtyvät työnantajalle ja säilyvät tällä työsuhteen päätyttyä ilman eri korvausta.”

Esitys herätti yliopistomaailmassa kovaa kritiikkiä. Sivistystyönantajien työmarkkinapäällikkö Risto Lerssi kiirehti blogissaan paikkaamaan, että jäsentiedotteen varsinaisena kohteena eivät olleet yliopistot vaan oppilaitokset. Lerssi vakuutti Sivistystyönantajien toimistossa luotettavan siihen, että "yliopistoissa tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset hahmotetaan niin hyvin, että erilaisia tekijänoikeuksien siirtoja koskevia mallilausekkeita osataan soveltaa asianmukaisesti – ja jättää myös soveltamatta".

Professoriliiton toiminnanjohtaja Tarja Niemelä huomauttaa, että perustutkimuksen osalta asia on yksinkertainen: oikeudet ovat aina tieteentekijällä. Mutta sopimustutkimuksen eli kolmannen osapuolen yliopistolta tilaaman tutkimuksen osalta tilanne on sekava.

Sopimustutkimuksen tekijänoikeuskäytännöt ovat lähteneet eri yliopistoissa vahvasti omiin suuntiinsa vuoden 2010 jälkeen, kun yliopistot siirtyivät pois valtion suorasta alaisuudesta ja saivat lisää taloudellista itsemääräämisoikeutta.

Useimmissa yliopistoissa tekijänoikeuksista sovitaan hankekohtaisesti, toisissa ne on määritetty työsopimuksissa ja kolmansissa käytäntöjä ollaan parhaillaan mylläämässä uusiksi.

Tilanteen selventämiseksi sekä työnantaja- että työntekijäpuolella on kova halu dialogiin, ja marraskuun lopussa Sivistystyöntantajat, Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto sekä immateriaalioikeuksiin erikoistunut IPR University Center järjestivät Helsingin Hankenilla avoimen seminaarin Tekijänoikeus yliopistojen työsuhteissa.

Osapuolet olivat yksimielisiä siitä, että sopimustutkimuksessa tekijänoikeuksien luovutuksesta pitää olla selkeät sopimukset. Jos näin ei ole, kauhutapauksessa yhteistutkimushankkeessa yksittäinen tutkija voisi heittäytyä hankalaksi ja kieltää kaiken hänen työpanokseensa liittyvän materiaalin käytön, mikä sabotoisi koko muun ryhmän mahdollisuuksia saada tutkimustaan julki.

Vääntöä käytiin siitä, pitäisikö tekijänoikeuksien luovutus määritellä kaikenkattavasti työsopimuksen liitteessä vai jokaisessa hankkeessa ja tutkimuksessa aina erikseen.

Karkeasti ottaen työnantajapuoli on enemmän kallellaan työsopimuksen liitteeksi otettaviin oikeudenluovutussopimuksiin, Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto taas kannattavat hankekohtaisuutta.

Yliopisto parempi byrokratiassa

Aalto-yliopiston tekijänoikeusasiamies Maria Rehbinder kertoi, että ennen kesää 2011 Aallon ulkopuolisen rahoituksen hankkeissa tekijänoikeuksista sopiminen kuului projektia johtavan tutkijan tehtäviin. Hänen piti kerätä allekirjoitukset ja arkistoida sopimukset.

— Tutkijat eivät kokeneet tätä mielekkääksi. Eivät he halua täyttää lippulappusia vaan tutkia, Rehbinder sanoi.

Usein tämä iso hallinnointityö jäi tutkijoilta tekemättä, eikä yliopistolla ollutkaan enää näyttää rahoittajille oikeuksia tekijänoikeuksien luovutuksesta.

Kesällä 2011 Aallon käytäntöjä muutettiin niin, että tekijänoikeuksien siirto hoidetaan työsopimuksen liitteenä. HR-sihteerit huolehtivat allekirjoituksen keräämisestä ja sopimusten arkistoinnista.

— Tekijänoikeudensiirtosopimus on relevantti 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Ei tällaista sopimista ja arkistointia voi sälyttää tutkijalle ja opettajalle, Rehbinder sanoi.

Varmuuden vuoksi kaikki oikeudet

Professoriliiton Niemelä korosti, että työntekijäosapuoli vastustaa etukäteen laadittavia työsopimusten malleja, joissa työntekijä luopuu taloudellisista oikeuksistaan.

— Sopimisen pitää olla projektikohtaista, että sovitaan vasta siinä vaiheessa, kun tiedetään, mistä täytyy sopia ja mitä rahoittajat edellyttävät, Niemelä sanoi.

Tieteentekijöiden liiton lakimies Mia Weckman kertoi nähneensä paljon sopimusmalleja, joissa tutkijan pitää luovuttaa kaikki oikeudet korvauksetta. Työnantaja saa tällöin täysin vapaat uudelleenluovutus- ja muunteluoikeudet kaikkiin mahdollisiin käyttömuotoihin, mitä myöhemmin saatetaan keksiä.

— On yritetty tehdä työnantajan näkökulmasta niin kaikenkattavia sopimuksia, että ne johtavat ennakoimattomiin tilanteisiin tutkijan näkökulmasta. Ei ole lähdetty liikkeelle siitä, mikä on tarkoituksenmukaista, vaan varmuuden vuoksi sopimukseen on yritetty ottaa mukaan kaikki mahdollinen, Weckman sanoo.

Tästä on seurannut paljon ongelmia tutkimuksen kannalta.

Tutkija ei mahdollisesti voisi jatkaa pitkäaikaista tutkimustaan sen jälkeen kun hän ei enää ole yliopiston palkkalistoilla.

Muutaman kerran kansainvälinen julkaisija on kieltäytynyt julkaisemasta tutkijan artikkelia, koska tutkijalla ei ole kaikkia oikeuksia siihen.

Kattavien sopimusten vuoksi myös yliopiston ulkopuolisten kumppanien tutkimusmateriaali usein siirtyy yliopiston omistukseen, eikä mikään kolmas osapuoli ole helposti halukas sellaista sopimaan.

Myös Professoriliittoon on viime aikoina tullut runsaasti tekijänoikeuksia koskevia yhteydenottoja. Liitto onkin kerännyt nettisivuilleen asioita, joita tulee ottaa huomioon silloin kun sovitaan sopimustutkimuksessa syntyvien oikeuksien siirtämisestä.

– Erityisesti tausta-aineistoja koskevat sopimusehdot edellyttävät tarkkuutta, Niemelä toteaa.

TES on liian karkea työkalu

Seminaarissa myös tekijänoikeusneuvoston puheenjohtaja, oikeustieteen professori Marcus Norrgård toi esiin ongelmia, joita kaikkien oikeuksien luovutus yliopistolle työsopimuksella toisi.

— Koskisiko se myös vapaa-ajalla luotuja teoksia? Yliopistoissahan työ- ja vapaa-ajan ero on veteen piirretty viiva. Ongelma on myös se, että säädös koskisi vain uusia työntekijöitä, mutta tutkimushankkeissa on usein mukana niin uusia kuin vanhojakin työntekijöitä.

Loppupaneelikeskustelussa Sivistystyöntekijöiden Risto Lerssi kertoi asiantuntijapuheenvuorojen vahvistaneen hänen näkemystään, että työehtosopimus on luultavasti liian karkeatekoinen työkalu yliopistotyön tekijänoikeuksista sopimiseen.

— Jos minä nimeni sellaiseen sopimukseen pistäisin, haluaisin tietää, onko se edes pätevä. Ovatko tekijänoikeudet kuinka paljon työsuhteen ehtoja? Miten pitkälle liittojen sopimusoikeudet tässä kohdassa ylettyvät?

Lerssi myös huomautti, että ilman erillistä sopimustakin työnantajalla on normaalikäyttöoikeus monenlaiseen työsuhteessa syntyneeseen tuotokseen – ja toisaalta, vaikka tehtäisiin millainen työehtosopimus tahansa, se ei silti koskisi apurahatutkijoiden yliopistossa tekemää tutkimusta.

Tietokannat kuuluvat yliopistoille

Korkeakouluista ei kuitenkaan valmistu vain tutkimuksia vaan enenevässä määrin erilaisia tietokantoja ja luetteloita ja aineistoja.

IPR University Centerin johtaja professori Niklas Bruun piti realistisena lähtökohtana, että oikeudet yliopistoissa syntyneisiin tietokantoihin kuuluvat useimmiten yliopistoille.

Hän nosti esimerkiksi tapauksen, jossa yliopistojen yhteisprojektissa eräs tutkija oli kerännyt laajan kokoelman lintujen sulkia ja verinäytteitä, ja toiset tutkijat tekivät niistä dna-näytteitä ja koostivat tietokantaa.

Tutkimusryhmässä tuli ristiriitaa, jolloin raakanäytteet kerännyt tutkija halusi kieltää koko tietokannan käytön muilta tutkijoilta. Hän katsoi, että kaikki dna-aineisto perustui viime kädessä hänen kokoelmaansa.

— Tekijänoikeudellisesti on selvää, että hän ei ollut tietokannan valmistaja, vaan pikemminkin koko tutkimusprojekti, rahoittajat ja yliopisto, Bruun linjasi.

Tekijänoikeusseminaari keräsi runsaasti yleisöä. Itä-Suomen yliopiston pääluottamusmies Antero Puhakka (oranssi kuutiomikrofoni käsissä) kommentoi puheenvuoroja.

---