Politiikan tutkija/tekijä

Retoriikan tutkija Jouni Tilli nousi viime kuntavaaleissa ensimmäisellä yrityksellään Reisjärven kunnanvaltuustoon. Koulutusleikkauksia vastustava tutkija kokee roolinsa keskustalaisena poliitikkona välillä ristiriitaiseksi, mutta tutkija-Tillille kokemus politiikasta tekee hyvää, hän uskoo.

Reisjärven kunnanhallituksen puheenjohtajan ensimmäinen puolivuotinen ei ollut helppo. Naapurikunta Pyhäjärvi päätti erota yhteisestä peruspalvelukuntayhtymästä rajusti kasvaneiden erikoissairaanhoidon kustannusten takia. Loppuvuodesta sisäilmatutkimukset paljastivat, että kunnan kolmesta alakoulusta kaksi täytyy sulkea; toinen heti, toinen kevään aikana. Jo ennestään velkaisen kunnan veroprosenttia täytyi alkaneelle vuodelle nostaa 22,5:een.

Samaan aikaan kunnan ylin johto on vaihtunut lähes kokonaan: uusi kunnanjohtaja aloitti vasta viime helmikuussa, sivistysjohtaja valittiin marraskuussa, kehitys- ja talouspäällikkö rekrytoidaan tämän vuoden alussa. Uudessa työssä on myös puheenjohtaja itse. Hän oli viime kevään kunnallisvaaleissa ensimmäistä kertaa ehdolla, ja nousi kunnan ääniharavana saman tien kunnanhallituksen johtoon.

— Hirveän mielenkiintoista nähdä politiikkaa myös tältä puolelta. Tutkijana sitä keskittyy yhteen tiettyyn näkökulmaan, mutta pienen kunnan poliitikolla on oltava asioista kokonaisnäkemys, Reisjärven kunnanhallituksen puheenjohtaja, politiikan tutkija Jouni Tilli kommentoi

Mistään tutkimusprojektista Tillin poliitikon urassa ei silti ole kysymys. Hän on asunut suurimman osan lapsuuttaan Reisjärvellä, mutta palannut synnyinseuduilleen 2008, kun opettajavaimo — hänkin Reisjärveltä lähtöisin — sai kunnasta viran. Tillin oma työ on Helsingin yliopistossa, mutta se ei onneksi vaadi päivittäistä läsnäoloa Helsingissä.

— Minäkin kannan verotuloja pääkaupunkiseudulta Reisjärvelle, hehheh. Tänne pitäisi saada koulutettua, lisääntymisaltista porukkaa enemmänkin, Tilli naureskelee, mutta lienee samalla aivan tosissaan.

Reisjärvellä oli vielä 1950-luvulla yli 5 000 asukasta, mutta nyt asukasmäärä on hiipunut jo alle 2 900:n. Kunnan kannalta Tillin perhettä parempia paluumuuttajia on vaikea keksiä, mutta Reisjärvikin on ollut hyvä heille, Tilli toteaa.

— Täällä on hyvä turvaverkko lastenhoidossa ja keskituloisella paljon korkeampi elintaso kuin pääkaupunkiseudulla. Ja kotiseutu on aina kiva. Täällä on oma rytminsä.

Siksi politiikkaankin ajoi mukaan ensisijassa huoli omasta kotiseudusta. Tilli mainitsee erityisesti tulevan sote-uudistuksen. Pienissä kunnissa siitä ei olla kovin innostuneita, vaikka jatkuvasti kasvaville kustannuksille pitäisikin tehdä jotakin. Huolena on palvelujen siirtyminen läheltä kauas – tai entistä kauemmas.

— Mutta totta kai kunnallispolitiikan kiemurat kiinnostavat myös tutkijan näkökulmasta. Tässä yhdistyy monta intressiä.

Jouni Tilli Reisjärven kunnanvaltuuston kokouksessa marraskuussa. Kokousta johti valtuuston 1. varapuheenjohtaja Helena Kinnunen (2. vas.). Hänen vieressään on kunnanjohtaja Raija Potila ja kauimmaisena hallintosihteeri Päivi Rossi.

Tilli on erikoistunut retoriikan analyysiin. Hänen tutkimuksensa pappien retoriikasta jatkosodan aikana palkittiin vuoden parhaana väitöskirjana Jyväskylän yliopistossa vuonna 2012. Samasta aiheesta syntyi pari vuotta myöhemmin myös tietokirja.

Vuonna 2015 Tilli oli julkisuudessa, kun hänen Juha Sipilän tv-puhetta analysoinut Politiikastaverkkolehden kirjoituksensa vedettiin julkaisun jälkeen pois Jyväskylän yliopiston some-kanavista. Yliopisto vetosi siihen, että Tillin kirjoitus oli tulkittavissa poliittiseksi kannanotoksi, ja sai ratkaisustaan paljon kritiikkiä.

Kannanotoksi identifikaation näkökulmasta kirjoitettua retorista analyysiä on vaikea mieltää, mutta aika pistävä se on: ”Pilke silmäkulmassa voitaneen yhteenvetona todeta, että pääministeri Juha Sipilän televisiopuhe on kuin stereotyyppinen luterilaisen papin saarna: esitystapa on asiallinen, suorastaan puisevahko, ja syntiosa on melkoisen pitkä armoosaan verrattuna. Lienee sopivaa sananrieskaa ainakin perinteiseen suomalaiseen sielunmaisemaan!”

Kokoomuksen äänenkannattajan Verkkouutisten kirjakritiikissä keväällä 2017 Tillin moitittiin olevan ”opposition asialla”:

”Nyt olemme tämän päivän politiikassa, johon Tilli uppoaa kuin kiivas oppositiopoliitikko. Hän näkee kaikessa paljastamisen arvoisen kieroilun ja puheen pitäjän salakavalan oveluuden. Porvarihallituksen tarkoitus on kaikin puolin paha”, kriitikko Markku Jokipii kirjoitti.

Tilliä huonommin tunteville saattoikin tulla yllätyksenä, että hän lähti kunnallisvaaleissa ehdolle juuri keskustan listalta.

— Kyllä minä pragmaattisesti ajattelin, että jos haluaa vaikuttaa, se tapahtuu tällaisella paikkakunnalla keskustan riveissä. Mitä vaikutusvaltaa on päättäjällä, jonka valtuustoryhmässä on yksi ihminen, Tilli sanoo.

Vielä vaalien aikaan hän oli keskustan listalla sitoutumattomana ehdokkaana, koska halusi ottaa etäisyyttä keskustavetoisen hallituksen koulutusleikkauksiin. Opiskeluaikoina hän kertoo olleensa mukana parinkin eri puolueen toiminnassa.

— Kieltämättä olo on usein vähän ristiriitainen, koska keskusta on erityisesti tällä hallituskaudella ajanut uudistuksia, jotka sotivat oikeudenmukaisuudentajuani vastaan tai ovat mielestäni liian oikeistolaisia. Toisaalta taas maaseudun asia on perinteisesti ollut puolueelle keskeistä. Pidän aluepolitiikkaa tärkeänä.

Pian vaalien jälkeen hän kuitenkin liittyi keskustan jäseneksi. Ihan pelkästä pragmatismistakaan ei silti ole kysymys. Tillin Juhani-isä on ollut keskustan valtuutettuna Reisjärvellä 1980-luvulla, ja kodin perinnölläkin on jotain vaikutusta, Tilli arvelee.

Kunnanhallituksen puheenjohtajaa hänestä ei kuitenkaan olisi tullut minkään muun puolueen riveissä. Keskustalla on valtuuston 17 paikasta 13, mukaan lukien kaikkien lautakuntien puheenjohtajat.

— Jos pitää sanoa, niin olen punamullan mies. Mieluummin se kuin porvariyhteistyö. Mutta pienen paikkakunnan tasolla politiikka on kovasti erilaista kuin valtakunnan tasolla. Meillä voi olla keskustan ryhmän sisällä isompia painotuseroja kuin suhteessa kokoomukseen, demareihin tai vasemmistoliittoon. Muutenkin pienen paikkakunnan etu yhdistää kaikkia luottamushenkilöitä hyvin konkreettisesti.

Tilli ui sikäli vastavirtaan, että tutkijoita ei ole totuttu 2000-luvulla juuri näkemään päättäjinä, toisin kuin esimerkiksi itsenäisen Suomen alkuaikoina tai vielä sotien jälkeen. Moni tutkija varjelee tarkkaan puolueettomuuttaan, ja se vaara on olemassa, että joko itselle tai kuulijoille jää epäselväksi, missä roolissa milloinkin puhuu, Tilli myöntää. Hän ei silti koe, että asema kuntapolitiikassa estäisi häntä kokonaan käsittelemästä esimerkiksi keskustapoliitikkojen puheita.

— Tutkijana pyrin analysoimaan kohdettani tutkimuksellisista näkökulmista. Täydellinen ns. maailmasta irtautunut objektiivisuus on tietysti mahdotonta, mutta omien lähtökohtiensa tiedostaminen auttaa asiaa.

Tillin mukaan päivänpolitiikkaa käsittelevä valtaanalyysi on helppo leimata puoluepoliittiseksi, mistä Verkkouutisten kirja-arvio on yksi esimerkki, mutta vastaavia on enemmänkin. Kun Tilli kirjoitti Politiikasta. fi-sivustolle aktiivimallin ympärillä käydystä keskustelusta, demareista kokoomukseen siirtynyt taloustieteilijä ja kansanedustaja Juhana Vartiainen kirjoitti blogissaan: ”Toisin kuin jopa vasemmistolaiset tutkijat kuvittelevat, kukaan täysjärkinen ei tietenkään väitä, että työttömyys tai työllisyys riippuisi vain yksilön omista valinnoista.” Linkki tekstipätkästä vei Tillin kirjoitukseen.

— Toki esimerkiksi aihe ja näkökulma on aina eräänlainen tutkimuspoliittinen valinta, hän pohtii.

Tutkijankin täytyy olla valmis sietämään julkista arvostelua — puhumattakaan poliitikkotutkijasta —, mutta jos kriittisten näkökulmien esittäminen leimataan poliittiseksi kannanotoksi, moni tutkija pysyy mieluummin kokonaan erossa yhteiskunnallisesta keskustelusta. Tähän suuntaan julkisuus on Tillin mukaan Suomessakin kuitenkin mennyt.

— Omaa kantaa tukeva tutkimus tai tutkijan näkemys on tietoa, kriittiset äänet taas (puolue)politikointia tai hataraa arvailua. Samaan kategoriaan menevät puheet perustuslakifundamentalisteista, joiden vihjataan tekevän politiikkaa perustuslakitulkinnoillaan.

Poliitikkojen tuleekin politikoida ja politisoida, Tilli sanoo, mutta liiallisuuteen vietynä kehitys ei tee demokratialle hyvää.

— Jos politiikkaa on kaikkialla, niin äkkiä näyttää siltä, ettei sitä ole missään, mikä tietysti on hegemoniaatavoittelevien märkä uni.

Tutkijakollegat ovat lähinnä naureskelleet hyväntahtoisesti tai olleet alkaneesta poliitikonurasta kiinnostuneita. Ratkaisu on herättänyt kunnioitustakin, sillä poliitikon vastuu tiedetään painavaksi.

— Ehkä se voi tuoda uskottavuutta, että on ollut edes yhden vaalikauden kiemuroissa mukana. Se on vähän niin ja näin.

Ainakin näkökulma, josta hän politiikkaa seuraa, on valtuustokauden aikana jo muuttunut. Aiemmin huomio keskittyi lähinnä valtakunnan politiikkaan. Nyt kaikessa kiinnostaa pienen kunnan näkökulma.

— Mitä esimerkiksi paljon toitotettava soten valinnanvapaus tarkoittaa pikkukunnassa, jossa ei markkinoita ole juuri ollenkaan? Tai jonkun pykälän momentti siitä, mitä erikoislääkärin palveluita pitää olla sotekeskuksella? Yleisellä tasolla kuulostaa hyvältä, että on paljon palveluita, mutta jos vaatimukset on hyvin tiukasti määritelty, on aika epätodennäköisestä, että maakunta sijoittaisi meidän kaltaiseen pikkukuntaan raskaasti varusteltua sotekeskusta.

Tilli sai kevään 2017 vaaleissa 130 ääntä — lähes kymmesosan kaikista Reisjärven äänistä. Samalla moni tuntuu hieman varovan häntä, niin valtuustossa kuin kylänraitillakin. Tilli arvelee sen johtuvan osaltaan yliopistotaustasta. Reisjärven tohtorit on yhden käden sormilla laskettavissa.

— Olen yrittänyt itse mennä lakki kourassa kysymään, että miten asiat on ennen tehty ja mitä ajattelet tuosta. Kun kysyy, ihmisillä on valtava määrä tietoa, hän kertoo.

Toisaalta kunnanhallituksen puheenjohtaja on kunnassa isoin pomo, ja hänen oletetaan tietävän kaikesta kaikki; niin sotesta kuin puiden kaatamisesta. Koti-ilta saattaa katketa kipakkaan kolmen vartin puhelinkeskusteluun, kun äkäinen kuntalainen haluaa kritisoida kunnallisveron nostamista.

Tämä ei silti ole Tilliä rasittanut, ainakaan vielä.

— Ei voi sanoa, että vastuu painaa. Tai no, se painaa jonkin verran, että on niin paljon asioita, mihin pitää perehtyä. Mistä kaivaa kaiken sen ajan, hän pohtii.

— Se on tullut yllätyksenä, miten paljon pienessä kunnassa on tosi harvojen ihmisten harteilla. Virkamiehillä on hommaa aivan tolkuttomasti. Sen takia on vähän resursseja pohtia strategisia asioita, vaikka 10—20 vuotta eteenpäin, vaikka kuntalakikin vaatii pitkän ajan strategian.

Tästä syystä valtuusto päätti syksyllä palkata kehitys- ja talouspäällikön, vaikka kunnassa muuten on vakanssien täyttökielto. Tässä asiassa Tilli on ollut aktiivinen, vaikka kunta muuten kiristääkin vyötä.

— Emme voi säästää itseämme kuoliaaksi, vaan pitää katsoa myös eteenpäin.

Politiikka on antanut Tillille uutta näkemystä tutkijana, mutta tutkijan osaamisesta on ollut hyötyä myös poliitikolle. Retoriikan tutkija osaa valita useimpiin tilanteisiin oikeanlaisen argumentaation, eikä mene jäihin suuren yleisön edessä sen enempää kuin kabinettikeskustelussa.

Monet kollegat valtuustossa ovat luontevia ja vakuuttavia keskustelijoita pienessä piirissä, mutta valtuustosalissa keskustelu usein tyrehtyy.

— Julkiseen sfääriin astuminen vaatii monelta ponnisteluja. On aivan eri asia puhua kotona tai Facebookissa kuin sanoa kantansa julkisesti. Ja se on ihan ymmärrettävää näin pienessäkin kunnassa, Tilli sanoo.

Hän kuitenkin ajattelee, että valtuustossa olisi oltava edes vähän ”show´ta”, etteivät kaikki istu tuppisuina, kuin esityslistalla paukutetaan eteenpäin pohjaesitysten mukaan. Ei kokouksissa ole yleisöä ruuhkaksi asti, eivätkä suorana nettiin striimattujen lähetysten katsojat tuki laajakaistoja, mutta jotenkin demokratiaa on tehtävä näkyväksi myös kuntalaisille, Tilli ajattelee.

— Vaikka olisi pohjaesityksen kannalla, voisi edes kertoa yleisölle, miksi on sitä mieltä. Tulen pitämään keväälläkin esillä sitä, että keskustelu on politiikan suola.

---