Yliopistojen henkilöstön turvallisuus

Yliopistojen henkilöstöturvallisuuden haasteista ja kehittämistarpeista on vähän tutkimusta. Vaikka yliopistot koetaan turvallisiksi työpaikoiksi, on turvallisuuteen liittyvät asiat perusteltua ottaa kiinteämmin osaksi työyhteisön perustoimintoja.

Turvallisuus on tavallaan kuin terveydentila. Siihen havahdutaan, kun tapahtuu jotakin vakavaa ja uhkaavaa. Uhkaava käyttäytyminen, uhkaukset ja muut ulkoiset (ja mahdollisesti sisäiset) uhat ovat lisääntyneet. Turvallisuusasiat ovat siiloutuneet yliopistoissa erityisasiantuntemusalueikseen. Kiinteistö-, tieto- ja työturvallisuus jne. koskevat kaikkia yliopiston henkilöstöryhmiä. Näiden ns. safety-turvallisuusasioiden johtaminen ja hallinta työturvallisuuden ja -suojelun ja riskienhallinnan keinoin on hyvällä tasolla. Ns. security-turvallisuudesta ei ole tutkittua tietoa.

UniSecurity –hanke

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa käynnistyi vuoden 2017 alussa yliopistojen henkilöstöturvallisuutta kartoittava Työsuojelurahaston hanke. Yliopistojen turvallisuus, resilienssi, tilannetietoisuus ja uusiin uhkiin varautuminen -hankkeessa (UniSecurity) kartoitetaan henkilöstön kokemuksia, tietoa sekä tarpeita liittyen uusien ulkoisten uhkien hallintaan työyhteisössä ja työympäristössä sekä kehitetään yliopistojen tilannetietoisuutta, -kuvatyötä ja uusiin uhkiin varautumista. Hankkeeseen sisältyy yliopistojen oikeudellisten vastuiden ja lainsäädäntötarpeiden kartoitus.

Viiden yliopiston henkilöstölle tehtiin turvallisuuskysely keväällä 2017. Siihen vastasi 935 henkilökuntaan kuuluvaa. Tässä artikkelissa esitellään tiivistetysti kyselytuloksia.

Turvallisuuden nykytilanne

Yliopistot koetaan turvallisiksi, sillä 57 % kyselyyn vastanneista pitää yliopistoa turvallisena työpaikkana. Eri vuorokauden aikoina ja viikonpäivinä kokemukset hieman vaihtelevat. Noin kolmannes kokee turvallisuustilanteessa tapahtuneen muutoksia oman työuran aikana. Tätä mieltä ovat pitkään yliopistossa työskennelleet työntekijät ja naiset. Tämä lisää tarvetta huolehtia yksilötason resilienssistä eli kyvystä selvitä turvallisuustilanteessa koetuista muutoksista.

Vastaajat, jolla ei ole kokemuksia turvallisuusuhkista, tuntevat olonsa turvallisemmaksi kuin ne, jotka eivät ole välttyneet uhkakokemuksilta. Esimiehet pitävät yliopistoa turvallisempana työympäristönä kuin muut työntekijät. Mikäli molemmilla ryhmillä on kokemuksia uhkatekijöistä, erot turvallisuuden tunteessa hälvenevät. Todennäköisimpinä turvallisuusuhkina koettiin tietovuoto tai tietoturvarikkomus (16 %), ilkivalta tai omaisuuteen kajoaminen (13 %) ja yllättävä ja arvaamaton käyttäytyminen (14 %). Vastanneista 22 %:lla oli omakohtaista kokemusta työpaikan uhka- ja väkivaltatilanteista.

Esimiesten ja työntekijöiden välillä ei ole eroja uhka- ja väkivaltakokemuksissa. Yllättävä tai arvaamaton käyttäytyminen, uhkaaminen tai uhkaava käyttäytyminen sekä henkinen väkivalta olivat yleisimpiä uhkatilanteita. Sosiaalinen media on tuonut mukanaan uusia kanavia uhkailuun esim. vihapuheena. Tutkijoiden sanavapauden tilan katsoi 24 % vastaajista huonontuneen, 33 % säilyneen ennallaan ja 2 % katsoi asiantilan parantuneen.

Ilmoittaako henkilöstö uhkista työnantajalle?

Yhteisötason resilienssi edellyttää, että yliopistot reagoivat turvallisuusuhkiin. Vastanneista 40 % oli täysin samaa tai osittain sitä mieltä, että itsellä oli selkeä kuva työpaikan turvallisuusasioiden järjestämisestä. Vastanneista jopa noin puolella oli selkeä käsitys, miten toimia itseen kohdistuvissa uhkatilanteissa. Osuus on varsin suuri ja myönteinen asia turvallisuusuhkien hallinnan näkökulmasta. Tieto lisää yksilötason turvallisuusuhkien hallinnan tunnetta ja siten myös resilienssiä eli kykyä selvitä turvallisuustilanteessa koetuista muutoksista.

Vain noin kolmannes uhka- tai väkivaltatilanteita työpaikallaan kohdanneista oli ilmoittanut niistä yliopistolleen. Yliopistot luonnollisesti odottavat, että kaikista ja erityisesti vakavista henkilöön kohdistuvista turvallisuusuhkista ilmoitetaan. Uhka- tai väkivaltatilanteita kohdanneista 48 % totesi esimiehen tai muun työnantajan edustajan auttaneen asian ratkaisemisessa. Henkilöstön keskuudessa oli myös epätietoisuutta sen suhteen, miten yliopistossa on uhkatekijä käsitelty ilmoituksen jälkeen. Kaikista vastaajista 38 % oli sitä mieltä, että yliopisto oli reagoinut riittävästi erilaisiin uhkatilanteisiin. Vastanneista 15 % totesi, ettei asiaa otettu vakavasti. Neljännes kaikista vastaajista koki työnantajan informoineen henkilöstöä riittävästi toteutuneista uhkatilanteista.

Turvallisuuskoulutuksiin osallistuminen

Yliopistolaiset eivät ole aktiivisia turvallisuuskouluttautujia. Vaikka yliopistoissa on turvallisuuskoulutusta saatavilla, peräti 80 % ilmoitti, ettei ole saanut henkilöstökoulutusta uhkatilanteisiin. Kyselyaineistosta voi myös havaita, että henkilöt, joilla on omakohtaista kokemusta uhkatekijöistä, eivät yleensä ole osallistuneet koulutukseen. Yliopistolaisilla on koulutushalukkuutta, sillä vastanneista 58 % oli täysin tai osittain sitä mieltä siitä, että olisi valmis käyttämään omaa aikaansa turvallisuusasioiden opiskeluun. Turvattomuuskokemukset ja toteutuneet uhkatilanteet yleensä lisäävät halukkuutta kouluttautua.

Mitä kyselytulokset tarjoavat johtamiselle?

Uhka- ja väkivaltatilanteiden yleisyys (kohtaaminen) eivät eroa esimiesten ja muiden työntekijöiden välillä. Uhka kohdistuu yleensä naisiin. Vaikka yliopistot koetaan turvallisina työpaikkoina, noin puolet vastanneista ei osannut vastata siihen, onko yliopiston johto sitoutunut yliopiston turvallisuuskulttuurin kehittämiseen. Yliopiston turvallisuuskulttuuria piti hyvänä noin puolet vastanneista. Kyselyn avovastauksista (joita esitellään myöhemmin) välittyy kuva yliopistojen turvallisuusasioiden erillisyydestä suhteessa muihin toimintoihin. Yliopistojen tulee (edelleen) kiinnittää huomiota muutoksiin turvallisuustilanteessa, turvallisuusasioiden koordinointiin, naisten kokemaan turvattomuuteen ja henkilöstön motivoimiseen osallistumaan turvallisuuskoulutuksiin.

Alustavia päätelmiä

Turvallisuuteen huomion kiinnittäminen kehittää turvallisuustietoisuutt ja -kulttuuria. Turvallisuus on perusteltua ottaa kiinteämmin osaksi työyhteisön perustoimintoja. Yliopistojen turvallisuus vaikuttaa myös muun yhteiskunnan turvallisuuteen ja päinvastoin.

Uudenlaiset uhat voivat koskea koko yliopistoa, kuten hybridihyökkäys, jolla pyritään lamauttamaan yliopistojen toiminta. Uhat voivat koskea koko kampusta, sen osia tai työntekijäryhmää. Yksittäisiin työntekijöihin kohdistuvat uhat ovat lisääntyneet ja muuttuneet erityisesti sosiaalisen median mutta myös muiden tekijöiden myötävaikutuksella. Nämä edellyttävät yliopistojen turvallisuuden johtamiselta ja viranomaisyhteistyöltä haasteisiin tarttumista niin, että työntekijät voivat edelleen tuntea olonsa turvalliseksi työympäristöissään. Meneillään oleva tutkimus luo kokonaiskuvaa yliopistojen turvallisuudesta. Tutkimus valmistuu kesäkuussa 2018.

---