Kirjastolaiset ovat Aallon tilanteesta hämmentyneitä. Tietoasiantuntija Kirsi Heinon mukaan valmistelussa ei kuunneltu henkilöstöä.

Yliopisto ilman kirjastoa

Aalto yliopisto lakkautti kirjastonsa ja sijoitti sen henkilöstön neljään erilliseen yksikköön. Päätös huolettaa työntekijöitä, mutta johto vakuuttaa palvelun vain paranevan.

Yliopisto ilman kirjastoa kuulostaa oudolta, lähes mahdottomalta ajatukselta. Sellainen kuitenkin löytyy Espoon Otaniemestä, sillä Aalto-yliopisto lakkautti vuoden alusta kirjastonsa omana yksikkönään./p>

Nyt kirjaston noin 60 työntekijää on jaettu neljään eri toimialaan. Niistä suurimmat ovat oppimispalvelut ja tutkimuksen tukipalvelut. Lisäksi muutamia kirjastolaisia siirtyi myös johdon tukipalveluihin ja tietotekniikkapalveluihin.

Entiset kirjastolaiset ovat tilanteesta hämmentyneitä.

— Tämä oli yliopiston johdon ratkaisu, joka valmistelussa ei kuunneltu henkilökuntaa, toteaa tutkimuksen tukipalveluihin siirretty tietoasiantuntija Kirsi Heino. Heino seurasi prosessia luottamusmiehen roolissa.

— Aallon perustamisen jälkeen kolmen kirjaston väestä on muodostunut oma työyhteisö, joka nyt hajotetaan. Isoksi kysymykseksi jää, miten tieto kulkee eri yksiköiden välillä tulevaisuudessa, Heino kommentoi.

Uudistusta on perusteltu asiakaslähtöisyydellä ja palveluiden parantamisella. Kuitenkin kirjaston palveluihin on oltu yliopistolla tyytyväisiä.

Kirjastolaiset ovat myös joustaneet jo aiemmin. he ovat jo nyt ottaneet hoitaakseen esimerkiksi opiskelijoille suunnattuja kysy-mitä-vaan neuvontapalvelun, vaikka kysymyksiä tulee esimerkiksi maahanmuuttoasioista tai psykologipalveluista, joilla ei ole kirjastotyön kanssa mitään tekemistä.

Yhteisön hajoamisen lisäksi henkilökuntaa mietityttävät kirjastojen aukioloaikojen mahdolliset supistukset ja kirjastonjohtajan viran lopettaminen.

— Kuka nyt katsoo kokonaiskuvaa ja edustaa kirjastoa esimerkiksi suhteessa muihin kirjastoihin, Heino kysyy.

Palvelut edellä

Aallon tutkimuksesta ja innovaatioista vastaava vararehtori Tuija Pulkkinen puolustaa kirjaston pilkkomista asiakaslähtöisyydellä.

— Kirjastoala on valtavan muutoksen keskellä. Kun mietimme, miten palvelemme parhaiten eri asiakasryhmiä, oli luontevin ratkaisu jakaa palvelu osiin. Nyt opiskelijapalvelut hoitavat oppimiskeskuksemme toimintoja, kun taas tutkimuspalveluiden ihmiset voivat keskittyä hankkimaan tutkijoiden tarvitsemia aineistoja ja auttamaan julkaisuissa.

Yliopiston johdon palveluissa taas kootaan raportoinneissa tarvittavia tilastotietoja.

Uskon, että tämä on tehokkain tapa organisoida toimintaamme. Uusi organisaatio vastaa osaltaan myös muuttuneisiin palvelutarpeisiin, kun osa palveluista on siirtynyt fyysisistä tiloista verkkoon.

Ennehän kaikki tekivät esimerkiksi asiapalvelua, mikä ei ollut oikein mielekästä.

Pulkkinen kiistää, ettei henkilökuntaa olisi kuunneltu ratkaisua tehdessä.

— Meillä oli useita kuulemistilaisuuksia, enkä väheksy henkilökunnan huolta yhteisön hajoamisesta. Nyt kuitenkin päätimme, että muutoksessa pohditaan ennen muuta asiakkaiden, ei henkilökunnan näkökulmaa. Ymmärrän, että tämä voi luoda tunteen, ettei henkilökuntaa kuunneltu.

Mutta eiväthän asiakkaat olleet tyytymättömiä kirjaston palveluun?

— Eivät olleet. Mutta tosiasia on, että väki vähenee edelleen. Koska yliopistojen rahoitustilanne on edelleen heikompi kuin toivoisimme, pyrimme suuntaamaan kaikki mahdolliset resurssit opetukseen ja tutkimukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että tukipalvelut pitää organisoida niin tehokkaasti kuin suinkin mahdollista.

Kaikki uuden mallin yksityiskohdat eivät ole vielä selvillä. Pulkkinen lupaa kuitenkin, ettei ainakaan kirjastojen aukioloon tule merkittäviä muutoksia.

Myös jonkinlainen keulakuva kirjasto-organisaatiolle tullaan järjestämään.

— Tehtävän nimike on vielä auki, mutta uusikin organisaatio tarvitsee kasvot.

Kuka hallitsee kokonaisuuden

Aalto ei ole ainoa suomalainen yliopisto, jossa ei virallisesti enää ole kirjastoa. Jyväskylän yliopistossa kirjasto yhdistettiin yliopiston museoon ja arkistoon Avoimen tiedon keskukseksi.

Informaatioalan akateemisten INA:n puheenjohtaja Maija Paavolaisen mukaan uudistuksissa on tärkeä ero.

— Jyväskylässä kirjastoväki pysyi samassa organisaatiossa, Aallossa heidät hajautettiin, Paavolainen huomauttaa.

Häntä huolettaa erityisesti kokonaisvaltaisen kuvan mahdollinen katoaminen.

— Yliopistojen kirjastoissa hallitaan koko akateemisen julkaisemisen ketju julkaisujen tilaamisesta artikkelien tarjoamiseen. Tämä kokonaiskuva on mahdollistanut parhaan tuen tarjoamisen tutkijoille tutkimustyön kaikissa vaiheissa tiedonhankinnasta julkaisuun. Viime vuosina työtä on tehty myös tutkimusaineiston hallinnan ja tutkimusdatan avaamisen edistämiseksi. Hajautettu organisaatio tuskin tähän kykenee.

Paavolainen ihmettelee myös ajatusta, että kirjastoalan muutokseen voitaisiin vastata vain muuttamalla organisaatioita.

— Yliopistokirjastojen työstä kasvava osa on muuta kuin painetun aineiston käsittelyä. Muutoksessa ei pysytä perässä, jos kirjastoihin ei saa rekrytoida ammattitaitoisia tekijöitä eläköityvien tilalle.

Hän huomauttaa yliopistokirjastojen olevan lain edessä oudon suojattomia.

— Vaikka yliopisto ilman kirjastoa on ajatuksena mahdoton, yliopistolaissa ei mainita kirjastoista mitään. Siksi tapahtuneet järjestelyt ovat lainmukaisia, vaikka ne ovat ongelmallisia.

---