Kirja-arviot

---

Muistelmiensa neljännessä osassa Matti Klinge astuu ja keskittyy 80-lukuun ja eritoten sen loppuun. Tuolloin yhteiskuntaelämässä, meillä ja muualla, tapahtui monia mullistavia asioita, kun Kekkonen kuoli, Neuvostoliitto romahti, Saksa yhdistyi, markkinatalous nousi ja Yliopisto vietti näyttävin menoin 350-vuotispäiviään.

Klingen muistelmissa nämä kaikki tapahtumat nousevat esiin, ja professori myös osallistui aktiivisesti niistä moniin. Kirjan avaa Mauno Koiviston valitseminen presidentiksi, mikä samalla merkitsi ja symboloi uuden aikakauden alkua laajemminkin.

Klinge oli yksi valitsijamiehistä, mutta karttoi samaistumista puolueisiin, joista sosiaalidemokraatit mainostivat Koivistoa omana presidenttinään. Koivisto myös totesi julkisesti, kuin tulevaisuuden aavistaen, että hänellä ei ole mitään erityisiä suhteita Neuvostoliittoon.

Klinge myös kirjoitti tuolloin tärkeimmät teoksensa. Muinaisuutemme merivallat (1983), jossa Klinge käytti – aikaansa edellä – tieteidenvälistä otetta, mikä johti uusiin oivalluksiin ja löytöihin. Monitieteisyys auttoi hajottamaan käsityksen yhdestä ja pysyvästä kansallisuudesta ja kielestä: kielet ja kansakunnat, myös syrjäinen Suomi, ovat tulosta monien vaeltavien kansojen kanssakäymisestä.

Tärkeä ja tulevaisuuden kannalta kauaskantoinen oli moniosainen Helsingin yliopiston historia, jonka kolmas ja ansiokkain osa alkoi vuodesta 1917 päättyi vuoteen 1990. Yliopiston 350-vuotisjuhlakauden mukaan ottaminen oli samalla rohkeaa ja vastakritiikkiin provosoivaa ”aikalaishistoriaa”.

Vuonna 1984 Klinge myös esitteli tärkeitä professoreja teoksessa 35 professoria Kuninkaallisen Turun, sittemmin Suomen Keisarillisen Aleksanterin-, nyttemmin Helsingin yliopiston 35 vuosikymmeneltä.

1980-luvun päättymistä ja uuden vuosikymmen alkua juhlisti Helsingin yliopiston 350-vuotisjuhla. Klinge esittelee perusteellisesti juhlan valmistelua alkaen yliopiston rapistuneen vanhan puolen restauroimisesta, jota Klingekin oli ollut ajamassa ministeriön suuntaan.

Onnistunut restaurointi oli kallis, mutta juhlavuoden vaikuttavana muistomerkkinä se maksaa henkisesti ja sivistyksellisesti itsensä monikertaisesti takaisin. Yliopiston 350-vuotispäiviä vietettiin innostuksen ja hyvän yhteishengen merkeissä, ja juhlavuodesta ilmestyi täydellinen ja paksu raporttikirja, jossa julkaistiin kaikki vuoden aikana pidetyt puheet ja tietoa ja valokuvia alma materista.

Mutta vaikka juhlavuosi oli näyttävä ja tärkeä, yliopistoa kohtasivat määrärahojen leikkaukset ja yliopistohallinnon totaalinen mullistus.

Monille on varmasti jäänyt pimentoon se, että Klinge vaikutti osaltaan myös 1990 perustetun Kristiina-instituutin, syntyyn. Klinge, Laura Kolbe, Marja-Liisa Nevala ja Päivi Setälä julkaisivat kirjan yliopistomme perustajattaresta, kuningatar Kristiinasta. Ani harvoin on yliopistoja perustettu naisten toimesta — niinpä Klingen esiin nostaman kuningattaren nimi sopi kuin tilauksesta naistutkimuslaitoksen tunnukseksi.

Kuten muidenkin muistelmien osien kanssa, tähän arvioon poimimani asiat ovat vain pieni otos Klingen tekemisistä ja kokemisista. Ihmettelemään jää, miten aikaa on riittänyt tähän kaikkeen. Havainnollisesti ja eloisasti kirjoitetut muistelmat sopivat myös opiskelijoille esimerkiksi ja tiennäyttäjäksi. Tutkijan työ ei ole yksinäisessä kammiossa puurtamista, vaan teoreettiset oivallukset ja ajatukset syntyvät ja kehittyvät vuorovaikutuksessa maailman ja yliopistoyhteisöjen kanssa.

Pekka Wahlstedt

---

---

Kuten kaikki tietävätkin, tämän aukeaman elämäkerturit ovat tunteneet toisensa pikkupojasta lähtien. Tämä näkyy molempien muistelmissa kirjojen kuvia myöten, joissa useissa he esiintyvät yhdessä. Ja olihan Klingen suuri kannustaja ja vaikuttaja: historioitsija, professori ja kulttuuripersoona, Nenno Suolahti, Leikolan eno.

Tieteen saralla Leikola kulki luonnontieteen ja Klinge humanismin polkuja, mutta heidän polkunsa risteilivät esimerkiksi seuroissa, lehtien toimituskunnissa ja muissa kulttuuri-instituutioissa. Ainakaan Klingen ja Leikolan tapauksessa luonnontieteellinen ja humanistinen kulttuuri eivät elä eri maailmoissa.

Kirjan nimi Matala profiili hieman ihmetyttää, sillä suurellekin yleisölle bestsellertietokirjoja kirjoittanut ja kääntänyt Leikola on yhtä tunnettu ja näkyvä hahmo kuin Klingekin. Mutta muistelmiensa suhteen matalasta profiilista voi hyvällä syyllä puhua, koska Leikola on sullonut tapahtumarikkaan elämänsä yksien kansien väliin, kun taas jo neljä opusta julkaissut Klinge on ehtinyt vasta 1990-luvun alkuun.

Leikola on yli kuuden vuosikymmenen aikana kirjoittanut eri lehtiin satoja esseitä ja arvosteluja, julkaissut kymmeniä kirjoja ja suomennoksia. Tämän lisäksi hän on toiminut lukuisissa kulttuuri- ja luonnonsuojelujärjestöissä. Aikaa on kuitenkin riittänyt myös perheelle ja ystäville tuttaville, eikä heitäkään ole vähän.

Suuri osa kirjasta on omistettu lapsuuden ja nuoruuden tarkalle ja yksityiskohtaiselle kuvaamiselle. Juuret ja sukuhistoria esitellään perinpohjin 1400-luvulta tähän päivään. 1986 ostettu maalla Montolassa sijaitseva Pölkönhovin kartano, jossa perhe asui, kunnes ikääntyminen pakotti palaamaan kaupunkiin, on saanut oman lukunsa.

Itse asiassa eloisat ja värikkäät monia tunnettuja henkilöitä vilisevät jokapäiväisen elämän kuvaukset ovat Matalan profiilin kiintoisinta ja vetävintä antia.

Toisaalta Leikola käy esimerkiksi sukujuuriaan ja suvun historiaa niin pitkään ja yksityiskohtaisesti, että tavallinen lukija menettää mielenkiintonsa ja uinahtaa kesken monisivuisen matkan. Ammattihistorioitsijoille sukukronikalla on kyllä annettavaa.

Luonnontieteilijän uraansa ja työtänsä esitellessään Leikola taas on kuivahko, eikä kapulakieleltäkään täysin vältytä. Onhan luonnontiede itsessään aika väritöntä ja muodollista.

Välillä se on jopa vastenmielistä, mikä tulee räikeästi esiin, kun Leikola kertoo ensimmäisestä harjoittelijan tutkimustyöstään Alkon laboratoriossa. Tutkijan viileällä tyyneydellä Leikola kertoo rottakokeista, joilla kartoitettiin alkoholin vaikutusta rottiin. Jos rottien sijalla olisi ollut ihmisiä, kuvaus olisi kuin suoraan natsien keskitysleirien laboratorioista.

Leikola jätti tutkimustyön Alkossa ja alkoi tehdä gradua, lisensiaattityötä ja väitöskirjaa, jonka kansi löytyy kirjan kuvistakin. Väitöskirjan nimi tiivistää sen, miten erikoistunutta tiede usein on: Eristetyn gastrulaektodermin mesodermaali- ja neutraalikompetenssi heterogeenisin induktorein tutkittuna.

Lukijan onneksi varsinaisen akateemisen työn kuvaukset jäävät vähäisiksi sosiaalisten suhteiden, toiminnan, matkustelun ja monien kulttuuritehtävien ja -tapausten rinnalla.

Pekka Wahlstedt

---