”Ihmistieteissä monografiat ovat edelleen hyvin arvostettuja, vaikka painopiste näyttää myös niissä siirtyvän yhä enemmän kohti kansainvälisten journal-artikkeleiden julkaisemista. Tähän kannustavat julkaisujen luokittelu JUFO-järjestelmässä ja maailmalla käytössä olevat arviointijärjestelmät.”

Maiden rajat eivät ole ihmisen rajat

Raja on poliittisen maantieteen perinteinen avainkäsite, mutta harvat tutkijat olivat kiinnostuneita rajoista silloin, kun professori Anssi Paasi aloitti omaa, nyt 40 vuotta kestänyttä tutkimusuraansa. 1990-luvulta alkaen tilanne muuttui. Rajatutkimus on yleistynyt monilla tieteenaloilla, ja se on jopa kasvanut omaksi, monitieteiseksi tutkimusalueekseen. Professoriliitto valitsi Anssi Paasin Vuoden Professoriksi 2020.

Globaalissa maailmassa suljettuja valtioita ei enää ole aiempaan tapaan. Erilaiset verkostot ylittävät valtiollisia rajoja, jotka ilmenevät sekä sosiaalisina että teknologisina vallan ja kontrollin maisemina. Samaan aikaan nationalismin kannatus kasvaa esimerkiksi Euroopassa ja rajojen sijainnista saatetaan yhä kiistellä.

Professori Anssi Paasi johti vuosina 2014—2019 Suomen Akatemian ja yliopistojen rahoittamaa RELATE- huippuyksikköä. Sitä ennen hän toimi viisi vuotta akatemiaprofessorina pienemmän tutkimusryhmän vetäjänä.

— RELATE-huippuyksikön tutkimuskohteina ovat olleet territoriaalisen järjestelmän muutokset kohti avoimempaa relationaalista järjestelmää. Huippuyksikköön kuuluu neljä tutkimusryhmää, joista kaksi toimii Oulun, yksi Helsingin ja yksi Tampereen yliopistoissa. Ryhmien toiminta on hyvä esimerkki monitieteisyydestä ja kansainvälisyydestä. Osahankkeiden vetäjät ovat maantieteilijöitä, mutta monet väitöskirjan tekijöistä ja post doc -tutkijoista ovat ulkomailta ja eri aloilta, Paasi kertoo.

RELATE:n tutkijoista useat ovat sijoittuneet ulkomaisiin yliopistoihin. Eteviä tutkijoita haluttaisiin pitää Suomessa, mutta pysyviin työpaikkoihin johtavia tenure track -tehtäviä on vähän tarjolla.

— Olen hyvin iloinen siitä, että RELATE-hankkeen myötä moni suomalainen nuori tutkija on kypsynyt kovatasoiseksi kansainvälisen tason tekijäksi. Erityisen ylpeä olen siitä, että akatemiaprofessuurini ja huippuyksikkö ovat kautta aikojen ensimmäiset maantieteen alalle myönnetyt, Paasi toteaa tyytyväisenä.

Luonnontieteissä tutkimustyö perustuu entistä enemmän tutkimusryhmiin ja niiden väliseen yhteistyöhön. Sen sijaan yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimuksessa itse kirjoitustyö ja julkaiseminen ovat paljolti henkilökohtaisia hankkeita, mikä näkyy julkaisukäytännöissä.

— Euroopan tutkimusneuvoston ERC-hakemusten arviointipaneelien jäsenenä toimiessani olen huomannut, että ihmistieteissä monografiat ovat edelleen hyvin arvostettuja, vaikka painopiste näyttää myös niissä siirtyvän yhä enemmän kohti kansainvälisten journal-artikkeleiden julkaisemista. Tähän kannustaa julkaisujen luokittelu JUFO-järjestelmässä ja maailmalla käytössä olevat arviointijärjestelmät. Itse olen kirjoittanut pääosin journal- ja kirja-artikkeleita tutkimusteemoistani sekä toimittanut useita kirjoja englantilaisille kustantamoille.

Yksi Paasin kiinnostuksen kohteista tutkimuksessa onkin tieteellisen toiminnan ja julkaisemisen vallankäyttö sekä erilaisten luokittelujen ja arviointien merkitys tutkimuksen suuntaajana. Tämä kysymys näyttää olevan erittäin tärkeä monissa maissa ja useilla ihmistieteiden aloilla.

Tietoa päätöksenteon tarpeisiin

Viime vuonna päättyneessä Suomen Akatemian Strategisen rahoituksen Globaalin turvallisuuden monikerroksiset rajat -hankkeessa Paasin ryhmä vastasi yhdestä osahankkeesta. Mukana olivat Itä-Suomen, Oulun ja Helsingin yliopistot sekä Rajavartiolaitoksen Raja- ja merivartiokoulu. Tässä projektissa tavoitteena oli nimenomaisesti olla vuorovaikutuksessa yhteiskunnan eri tahojen kanssa ja tuottaa uutta tietoa päätöksenteon tarpeisiin.

— Alallamme Yhdysvaltojen terrori-iskut vuonna 2001 siirsivät tutkimuksen painopistettä kohti turvallisuuskysymyksiä. Tämän päivän turvallisuustilanteessa korostuvat alueellinen epävakaus, monimutkainen perinteisten geopoliittisten sekä uusien uhkien yhdistelmä. Suomen osalta potentiaaliset uhat aiheutuvat erityisesti Venäjän toimista, laajasta hallitsemattomasta maahanmuutosta, rajat ylittävästä rikollisuudesta ja ääriliikkeistä. Käsityksiimme turvallisuudesta vaikuttavat myös Suomen sisäinen sosioekonominen eriarvoisuus ja siihen liittyvät jännitteet.

Raja Neuvostoliittoon oli tabu

Paasin 40 vuotta kestäneen uran aikana maailmantilanteessa on tapahtunut suuria muutoksia, joilla on ollut vaikutusta tutkimukseen. Hän aloitti rajatutkimuksen väiteltyään vuonna 1986. Neuvostoliitto oli yhä olemassa, mikä näkyi myös suomalaisessa rajalainsäädännössä. Itse raja oli vielä eräänlainen tabu.

— Menin rajaseudulle jatkamaan väitöskirjassa aloittamaani aluetutkimusta pienemmässä alueyhteisössä. Kohteena oli Värtsilä, toisen maailmansodan ja uuden valtionrajan vetämisen jälkeen jakautunut yhteisö. En ollut suunnitellut varsinaisesti tekeväni tutkimusta Suomen ja Neuvostoliiton rajaseudusta, mutta pian huomasin rajan merkityksen asukkaiden arkielämässä, ulkopolitiikassa sekä kansallisen identiteetin rakennustyössä. Keräsin vuosien ajan erilaisia aineistoja ja tulin samalla dokumentoineeksi Neuvostoliiton hajoamisen ja sen kokemisen rajaseudulla. Hankkeesta ilmestyi vuonna 1996 Englannissa kirja Territories, Boundaries and Consciousness.

Rajaa ja sen merkityksiä tutkii nyt uusi sukupolvi. Paasi on ollut 1990-luvun jälkeen kiinnostunut rajoista enemmänkin teoreettisena kysymyksenä ja julkaissut aiheesta jatkuvasti.

— Kansainvälisessä teoriakeskustelussa oli 1980-luvun alun aluetutkimuksessa noussut teemoja, joihin pyrin innokkaasti osallistumaan julkaisujeni kautta. Asettamiini kansainvälistymistavoitteisiin liittyen mietin myös väitöskirjani rakennetta strategisesti siten, että teoreettinen kehikko ilmestyi laajan kansainväliselle yleisölle kirjoitetun englanninkielisen journal-artikkelin muodossa ja empiirinen osatutkimus julkaistiin suomenkielisenä monografiana. Nyt vuosikymmenten jälkeen on mukava huomata, että tämä oli onnistunut strategia, Paasi toteaa.

— Viimeisin huippuyksikön puitteissa toimittamamme teos on Routledgen kustantamana ilmestynyt Borderless World for Whom? Ethics, Moralities and Mobilities, jossa painopiste on muuttoliikkeen, turismin, etiikan ja rajojen suhteiden tarkastelussa. Kirjassa havaitaan, kuinka 1990-luvulla esille noussut rajattoman maailman optimismi on muuttunut monella tapaa.

Ihmiset ovat aina liikkuneet alueelta toiselle erilaisista syistä. Muuttoliikettä tulee olemaan myös jatkossa väestönkasvun jatkuessa maailmalla. Ilmastonmuutos kiihtyy ja elinympäristöjen huonontuminen pakottaa ihmisiä etsimään parempia asuinsijoja ja olosuhteita. Euroopassa väestörakenteen vanheneminen taas johtaa siihen, että valtioiden on etsittävä uusia ratkaisuja häämöttävään työvoimapulaan.

Maiseman vaihtelu miellyttää

Paasi on kotoisin Kajaanista, jossa hän oppi arvostamaan topografian ja maiseman vaihtelua. Opiskeluaika ja uran alkuvaiheet Joensuussa vahvistivat tätä.

— Viihdyn kyllä muuallakin, erityisesti on mielessä tutkijavierailu Kaliforniassa, Los Angelesissa, tai omissa mökkimaisemissa Ylikiimingissä. Pääkaupunkikin vetää puoleensa yhä enemmän, sillä lapset ja lapsenlapset asuvat siellä. Vaikka meistä jokainen viihtyy ja kokee rauhoittuvansa jossakin ja samaistuu jollakin tapaa erilaisiin paikkoihin, kannattaa muistaa, että alueellisuus ja paikallisuus ovat vain yksi osa ihmisten monimuotoista, alati muuttuvaa identiteettiä. Yhä useampi ihminen asuu elämänsä aikana useammassa maassa ja paikassa.

Territories, Boundaries and Consciousness -kirjassa Paasi analysoi siirtokarjalaisten paikkakokemuksia ja esitti, että ehkä olisi mielekkäämpää hahmottaa ihmisen paikka pikemminkin kunkin elämänhistorian kuin jonkin sijainnin tai rajatun alueen kautta.

— Ihminen rakentaa spatiaalista identiteettiään ja kokemusmaailmaansa koko elämänhistoriansa ajan ja vie sen mennessään hautaan. Alueisiin, valtioihin ja kansoihin liitetyt kollektiiviset identiteettikertomukset on jo vuosikymmenten ajan ymmärretty kuvitelluiksi yhteisöiksi, joihin samastuminen tapahtuu sosialisaation kautta muun muassa koulutuksen ja medioiden välityksellä. Näiden ilmiöiden tutkiminen on yhä tärkeämpää liikkuvuuden ja nationalismin luonnehtimassa maailmassa, Paasi pohtii.

---