Professori Jani Erola johtaa Eriarvoistumisen, interventioiden ja hyvinvointiyhteiskunnan tutkimuksen lippulaivaohjelmaa.

Tähtäimessä ratkaisut suuriin ongelmiin

Suomen Akatemian lippulaivaohjelma on Suomessa uusi tapa tuottaa korkeatasoista tutkimusta. Pitkäjänteisellä rahoituksella pyritään huippututkimuksen lisäksi luomaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja taloudellista kasvua. Tavoitteena on saada kestäviä ratkaisuja aikamme merkittävimpiin haasteisiin.

Suomen Akatemian lippulaivaohjelman kokonaisuuteen kuuluu kuusi osaamiskeskittymää, ja yhteensä näitä lippulaivoja rahoitetaan 320 miljoonalla eurolla vuosien 2019−2022 aikana. Suomen Akatemian rahoitus lippulaivaohjelmalle on 54,5 miljoonaa euroa.

Hankkeet ovat erittäin kunnianhimoisia alkaen aurinkoenergian hyödyntämisestä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, syövän parantamiseen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamiseen.

— Toimintatapa on poikkeava, sillä yleensä tutkimushankkeissa pyritään ratkaisemaan ongelma kerrallaan, mutta nyt on tarkoitus käsitellä laajempia kokonaisuuksia. Olemme fundamentaalisten kysymysten äärellä, joihin ei välttämättä onnistuta tuomaan vastauksia edes näin isojen hankkeiden kautta. Toisaalta jos halutaan ratkaisuja, on yritettävä ottaa härkää sarvista, Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola toteaa.

Lippulaivaohjelmaan kuuluu kuusi jo olemassa olevaa tutkimuskeskittymää, joihin kuuluvat huipputasoisiksi arvioidut tutkimusryhmät ovat tehneet tutkimusyhteistyötä keskenään. Osa lippulaivoista on paikallisia ja osassa kyse on laajemmista verkostoista. Erola johtaa Eriarvoistumisen, interventioiden ja hyvinvointiyhteiskunnan tutkimuksen lippulaivaohjelmaa INVEST. Ohjelma keskittyy yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen ja hyvinvointivaltion uudistamiseen uusia interventioita kehittämällä.

— Kaikki yhteistyötahomme ovat paikallisia Helsingissä toimivaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta lukuun ottamatta. Olemme rakentaneet Turussa tutkimuskeskustyyppistä yhteistyötä ajatuksena, että kaikki toimijat tuovat oman alansa tutkimuksen yhteiseen hankkeeseen. Alun perin rahoitusmuodossa tavoitteena olikin löytää tutkimusryhmiä, jotka tekevät entuudestaan yhteistyötä ja jota voidaan vahvistaa, Erola selittää.

Työläs hakuprosessi

Tutkimusorganisaatioille avatuissa kahdessa rahoitushaussa kansainväliset arvioitsijat arvioivat yhteensä 30 hakemuksen tieteellistä laatua ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Haut olivat kaksivaiheisia ja niihin sisältyi kahden eri asiantuntijapaneelin haastattelut. Lisäksi itse hakemukset olivat tavanomaista laajempia. Tavoitteena oli osoittaa dokumentein, että ryhmät ovat jo ennestään tieteellisesti todella kovaa tasoa. Hakuprosessi lippulaivaohjelmaan oli työläs ja aiemmasta poikkeava.

— Lisäksi poikkitieteellisyys asetti omat haasteet alkaen siitä, että pääsimme yhteisymmärrykseen terminologiasta ja että se on ymmärrettävää arvioitsijoille. Oman hakuprosessimme aikana saimme melko nopeasti muodostettua perusajatuksen siitä, mitä haluamme tehdä, sillä yhteistyötä eri ryhmien välillä oli ollut jo pitkään. Tieteellisen puolen lisäksi oli kuvattava laajasti tutkimuksen yhteiskunnallinen ja taloudellinen vaikuttavuus. Se oli monelle ryhmälle uusi asia lippulaivaohjelman haussa, mutta meille tuttua Strategisen tutkimusrahoituksen hankkeista.

Erolan ryhmällä meni työaikaa hakemiseen yli kolme kuukautta. Tekstimassan tuottaminen ja hakemukseen liittyvään haastatteluun valmistautuminen oli melkoinen urakka, mutta kyse on isoista rahasta. Esikarsinnan jälkeen oli jo käsitys siitä, että ryhmän kannattaa panostaa seuraavaan kierrokseen.

Jatkuvasti käydään keskustelua siitä, kuinka paljon aikaa kannattaa laittaa aikaa erilaisiin hakuihin.

— Minusta tämän mittaluokan hanke on tärkeä koko ilmiökentän tutkimiseksi, mikäli haluamme oikeasti ratkaista näitä ongelmia. Rahoitus on nyt aluksi neljälle ensimmäiselle vuodella ja väliarvioinnin jälkeen tiedossa on vielä neljä vuotta lisää. Mukana on myös yliopiston omaa rahoitusta. Resursseja täytyy ottaa muualta pois, ja on hankala ratkaista, kuinka se tehdään reilusti. Olennainen etu muuten on se, että meillä on hallinnollinen tuki näille ryhmille, ja se antaa tutkijoille vapauden keskittyä substanssiin.

Mukana myös kaupallista toimintaa

Lippulaivaohjelmissa käsitellään laajoja linjoja. Esimerkiksi INVEST yhdistää sosiologisen, psykologisen ja lastenpsykiatrisen tutkimuksen kerryttääkseen tutkimustietoa hyvinvointivaltion vaikuttavista interventioista. Suomen hyvinvointimalli on jo kauan tiedetty taloudellisesti ja sosiaalisesti toimivaksi. Toistaiseksi tiedetään liian vähän yksittäisten palvelujen ja tulonsiirtojen vaikuttavuudesta.

— Lähdemme liikkeelle lapsista ja nuorista, mutta samaa olemassa olevien palveluiden ja uusien interventioiden mallia voidaan soveltaa myös muihin väestöryhmiin. Kartoitamme hyvinvointia haittaavia tekijöitä ja palvelurakenteita. Jos ongelmia ei pystytä ratkaisemaan palveluilla pyrimme kehittämään interventioita. Käynnissä on esimerkiksi perustuloa koskevaa tutkimusta ja toisaalta paikallistason klinikkatutkimusta. Kasaantuneissa ongelmissa koko kansaa koskevat ratkaisut eivät välttämättä toimi hyvin, samassa perheessä voi olla monia erilaisia ongelmia, joita ei voida ratkaista muuta kuin kohdistetuilla toimilla, Erola selittää.

Yhteiskunnallinen ja sosiaalinen vaikuttaminen on työryhmän vahvuus. INVEST:iin kuuluu lisäksi kaupallista toimintaa, kuten KivaKoulu, jota viedään ulkomaille ja joka on jo itsessään iso bisnes. Erolan mukaan koulukiusaaminen on pohjimmiltaan samankaltaista kulttuurisista eroista huolimatta ja sen ehkäisyyn liittyvät menetelmät siten siirrettävissä yhteiskunnasta toiseen. Lapsiperheiden tueksi tarkoitettu Voimaperhe-ohjelma on myös hyvä esimerkki siitä, miten tieteelliselle työlle pohjautuvasta interventiosta voidaan saada tuloja.

— Olemme luvanneet ratkaista hyvinvointivaltion kalliita haasteita, kuten koulupudokkaiden ongelmia. Vaikka voisimme vähentää ongelmia vain hieman, suhteellisen pieneltäkin kuulostavat ratkaisut saattavat tuoda suurta säästöä ja niiden ennaltaehkäisy vielä enemmän. Ratkaisujen läpivieminen taas vaatii poliittista päätöksentekoa.

Sosiaalisten erojen ymmärtäminen on yksi sosiologian keskeinen kysymys. Kyse on oikeudenmukaisuudesta.

— Olen sitä mieltä, että yhteiskunnan ja ihmisten kannalta olisi hyvä olla olemassa jonkinlainen mahdollisuuksien tasa-arvo. Ongelmien ratkaisu vaatii tutkimusta, sillä yhteiskunnan rakenne muuttuu koko ajan. Esimerkiksi luokkaeroissa näkyy, että ammatit ovat muuttaneet muotoaan ja tapa tehdä työtä muuttuu suuresti.

---