Englantia, stipendejä ja kansainvälisiä strategioita

Maailmassa on yhä enemmän kansainvälisiä opiskelijoita, mutta samalla heistä kilpaillaan yhä kovemmin. Kansainväliset opiskelijat voidaan nähdä niin kohdemaata rikastuttavana resurssina kuin pehmeän voiman työkaluina.

Kansainvälisten opiskelijoiden määrä maailmassa kasvaa vauhdilla. Kun vuonna 2001 kotimaansa ulkopuolella teki yliopisto-opintoja noin 2,1 miljoonaa opiskelijaa, vuonna 2018 heitä oli yli kaksi kertaa enemmän, eli viisi miljoonaa. Luvut selviävät Qatarin säätiön WISE-raportista Global Competition for Talent: A Comparative Analysis of National Strategies For Attracting International Students.

Oleellinen sana raportin otsikossa kilpailu. Vaikka luulisi kasvun ollessa tätä luokka, että kansainvälisiä opiskelijoita riittäisi kaikkialle, totuus on, että heistä kilpaillaan. Esimerkiksi Suomen kansainvälisten opiskelijoiden määrä tippui raportin mukaan prosentilla vuosina 2017–2018.

Englannin kieli vetää puoleensa

Kyse ei ole siitä, että Suomessa olisi tehty jotain väärin, toteaa raportin kirjoittaja, vanhempi konsultti Rajika Bhandari yhdysvaltalaisesta Insititute of International Educationista.

— Kilpailu on vain koventunut. Yhä useampi maa haluaa nuoria kansainvälisiä osaajia ja on valmis panostamaan heidän houkutteluunsa.

Perinteisesti kansainvälisen yliopistomaailman suosituimmat kohteet ovat olleet Yhdysvallat — vuonna 2018 useampi kuin joka viiden kansainvälinen opiskelija suuntasi Yhdysvaltoihin — ja Britannia. Myös Australia ja Kanada houkuttelevat merkittäviä määriä ulkomaisia opiskelijoita.

Syynä tähän ovat paitsi korkeatasoiset yliopistot myös kieli. Englanti on maailman yleisimmin puhuttu vieras kieli ja monille ainoa mahdollinen kieli opiskeluun oman äidinkielen ohella. Kansainvälinen tiedemaailma ja muut organisaatiot toimivat ennen muuta englanniksi.

— Monet maat ovatkin ruvenneet tarjoamaan yhä enemmän opintoja englanniksi. Jopa Saksan ja Ranskan kaltaiset, aiemmin tiukasti omasta kielestään kiinni pitäneet maat, ovat avanneet yhä useampia ulkomaisille opiskelijoille suunnattuja englanninkielisiä koulutusohjelmia.

— Usein nämä ohjelmat ovat esimerkiksi erilaisilla stipendijärjestelyillä vahvasti tuettuja tai ilmaisia.

Toinen kilpailu tulee kehittyvistä maista. Myös niihin perustaan yhä enemmän kansainvälisiä opiskelijoita tavoittelevia yliopistoja. Kaikki eivät enää hae länsimaihin.

Myös rekrytointikanavat ovat keskeisiä.

— Opiskelija ei voi hakea stipendiä, josta hän ei ole kuullut. Yliopistojen olisi tärkeä viestiä siellä, missä heidän tavoittelemansa opiskelijat liikkuvat.

Aasialaisten ja eurooppalaisten erot

Pohdittaessa kansainvälisiä yliopisto-opiskelijoita on syytä huomata, että kyseessä on hyvin heterogeeninen ryhmä. Bhandari itse näkee selkeän jakolinjan Euroopan sisäisillä ja esimerkiksi Aasiasta tai Afrikasta tulevilla opiskelijoilla.

— Eurooppalaisten opiskelijoiden päämäärissä opiskeluun ulkomailla korostuvat usein kulttuurilliset seikat, halutaan avata maailmankuvaa ja saada elämyksiä.

Köyhemmissä maissa, etenkin Aasiassa, kansainvälinen koulutus nähdään usein investointina. Niinpä pyritään löytämään paras yliopisto tai ohjelma, joka on taloudellisten mahdollisuuksien piirissä.

Tässä yksi keskeinen työkalu ovat yliopistorankingit. Niistä ensimmäinen laajalle levinnyt, niin sanottu Shanghain ranking, oli alun perin tarkoitettu nimenomaan yliopistojen valintaa helpottavaksi työkaluksi.

— Rankingeissa on paljon ongelmia, mutta uskoisin, että ne ovat tulleet tässä jäädäkseen. Eli jos haluaa kilpailla opiskelijoista, stipendin tarjoaminen hyvin rankattuun yliopistoon on aina hyvä keino.

Työmarkkina määrää myös opiskelupaikkaa

Toinen oleellinen kysymys opiskelumaan valinnassa ovat opintojen jälkeiset mahdollisuudet. Maat, joissa työllistyminen vaikuttaa helpolta ja mahdolliselta ovat selvästi suositumpia.

— Tässä esimerkiksi Britannia on viime aikoina menettänyt EU:sta tulevia hakijoita, koska on ollut epäselvää, mitä Brexit tulee tarkoittamaan mahdollisuuksille jäädä maahan opintojen jälkeen. Bhandari toteaa.

Oleellista tässä on se, että maahanmuuttoviranomaiset ja yliopistot puhuvat samalla suulla, eivätkä opiskelijat saa valmistuttuaan ikäviä yllätyksiä.

Toisaalta tässä tulee vastaan myös englanninkielisten opinto-ohjelmien paradoksi. Vaikka opinnot voi suorittaa englanniksi, työllistyminen voi monessa maassa olla vaikeaa ilman paikallisen kielen osaamista.

— Tämä on iso kysymys, jonka ratkaisu tulee määrittämään paljon. Voi tietysti olla, että yliopistojen yhä kasvava englannin kielen käyttö johtaa myös englannin rooli kasvuun asiantuntijatyössä yhä entisestään.

— Itse en pidä sitä kovin toivottavana kehityksenä, mutta saamme nähdä miten käy.

Kansainvälisten opiskelijoiden osuus korkeakouluopiskelijoista

Maa	%
Maa Australia	% 32
Maa Yhdistynyt kansakunta	% 21
Maa Kanada	% 18,3
Maa Uusi-Seelanti	% 15,2
Maa Ranska	% 12,8
Maa Alankomaat	% 10,7
Maa Ruotsi	% 10,4
Maa Suomi	% 10,4
Maa Saksa	% 9,5
Maa Venäjä	% 7,1
Maa Espanja	% 7
Maa Yhdysvallat	% 5,5
Maa Japani	% 5,1
Maa Kiina	% 1,1

Lähde: Global Competition for Talent: A Comparative Analysis of National Strategies For Attracting International Students -raportti

Ei vain yliopistojen kysymys

Kysymykset opintojen jälkeisestä työelämästä tekevät kuitenkin selväksi, että kansainvälisten opiskelijoiden houkuttelu on yksittäisiä yliopistoja tai edes yliopistosektoria suurempi kysymys.

— Näkisin, että maiden pitäisi pohtia millaista maahanmuuttoa ja kansainvälistymistä ne haluavat ja sitten toimia sen mukaisesti. Yliopistot ovat tässä yksi työkalu.

Tässä on kaksi keskeistä strategiaa. Ensimmäinen on ”pehmeä voima” jossa kansainväliset opiskelijat nähdään työkaluna maan maineen ja arvostuksen kasvattamiseksi.

Bhandari nostaa esimerkiksi Kiinan, joka oli vuonna 2018 noussut maailman kolmanneksi suurimmaksi kansainvälisten opiskelijoiden kohdemaaksi Yhdysvaltojen ja Britannian jälkeen.

— Kyseessä on tietoinen päätös nostaa Kiinan arvovaltaa Aasiassa ja maailmassa yleensä. Myös Venäjä on vastaavista syistä panostanut paljon ulkomaalaisten opiskelijoiden stipendiohjelmiin.

Toinen keskeinen tapa on nähdä kv-opiskelijat resurssina, joista vastaanottava maa voisi hyötyä. Tästä on usein kyse laskevasta syntyvyyden ja ikääntyvän väestön maissa esimerkiksi Euroopassa.

Nämä strategiat eivät kuitenkaan ole lähtöisin yksin yliopistoista, vaan ovat osa laajempaa kansallista ohjelmaa.

Entinen opiskelija on tuleva lähettiläs

Resurssina kv-opiskelijoihin suhtautuvissa maissa tyypillinen toive on yleensä se, että opiskelijat työllistyivät opiskelumaassaan ja toisivat mukanaan yritteliäisyyttä ja innovaatioita.

Bhandari korostaa kuitenkin, että myös kotimaahansa palaavat opiskelijat voivat olla myös opiskelumaan etu.

Äkkiseltään tämä kuulostaa erikoiselta. Miten se, että tarjotaan vahvasti tuettu tai ilmainen koulutus ihmiselle, joka sen saatuaan poistuu maasta, olisi tarjoajan etu? Eikö heille jää käteen vaan lasku?

— Asia ei ole noin yksinkertainen. Hyvin suuressa osassa esimerkiksi kansainvälisiä yrityksiä taustalla ovat opiskeluaikoina saadut kontaktit. Tuttuun maahan on myös helppo palata.

Bhandari korostaakin yhteydenpitoa kansainvälisiin alumneihin.

— Opiskelu ulkomailla on monille opiskelijoille yksi elämän suuria kokemuksia. Moni muistelee sitä mielellään ja on hyvin vastaanottava viesteille opinahjosta.

— Tyytyväinen opiskelija on yksi parhaita lähettiläitä isäntämaalleen ja yliopistolleen

---