Kirja-arviot

---

Samaan aikaan. Suomi ja maailma 1968 -kirja on Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinanderin aiemman Suomi 1944 -teoksen jatko, sillä vuosi 1968 tarjoaa mahdollisuuden tarkastella maamme yhteiskunnallista kehitystä ja osoittaa miten se kaikki liittyi muun maailman tapahtumiin. Tästä syntyi kirjan pääotsikko Samaan aikaan.

MVuosi 1968 oli levoton ja tapahtumarikas, mistä johtuen kaikkien sen merkittävien ilmiöiden kuvauksesta syntyy väistämättä Mitä Missä Milloin -kirjan tapainen silppusäkki. Kansainvälisen ja kotimaan politiikan tarkastelu saa runsaasti tilaa.

Neuvostoliiton joukot marssivat Tšekkoslovakiaan ja Vietnamissa sodittiin. Biafrassa nähtiin nälkää. Oli mellakoita ja vallankumouksia sekä kilpavarustelua ja avaruuden valloitusta. Olihan ensimmäisen miehitetyn kuulennon lähtölaskenta alkanut. Idän suhteiden pohdinta oli pinnalla ja Kansa taisteli — miehet kertovat -lehden levikki suurimmillaan. Asuminen ja kauppa hakivat uusia muotoja, Suomi autoistui ja julkisuudessa nähtiin tuoreita kasvoja. Presidentti Kekkonen oli tiukasti vallan kahvassa ja Neuvostoliiton kauppa kukoisti. Kirja koostuu kymmenestä, aiheiden perusteella nimetyistä luvuista, jotka eivät ole kronologisessa järjestyksessä. Kirjan runsas kuvitus tukee sen muuta sisältöä.

Perinteikkäästä ja vakaasta yliopistomaailmasta tuli ulkomaisten esikuvien siivittämä opiskelijaradikalismin tanner. Muistiin on jäädäkseen piirtynyt Helsingin Vanhan ylioppilastalon valtaus. Se tapahtui näyttävästi huolimatta siitä, että Kansainvälisen sanat olivat monilla vielä hakusessa. Pahin kuohunta tosin rajoittui muutamiin yliopistokaupunkeihin.

Vain harvoilla varakkailla oli vuonna 1968 kesäasunto, joiden määrä lisääntyi elintason nousun myötä ja omien autojen helpotettua liikkumista. 1950-luvun alussa oli sataa asukasta kohti vain yksi kesämökki eli noin 40 000, kun vuonna 2017 sellainen on yli puolella miljoonalla — suhteessa eniten koko maailmassa. Ostosääntelystä huolimatta autojen määrä lähes nelinkertaistui 1960-luvulla, mistä kasvu jatkui kiihtyen. Elokuun 1968 lopulla vahvistui tieto Uudenkaupungin autotehtaan rakentamisesta.

Kirjoittajan mielestä vuoden 1968 nostalgisointi ei kaikilta osiltaan ole uskottavaa eikä sillä ole juurikaan tekemistä sen kanssa, mitä silloin oikeasti tapahtui. Vuotta on kuvattu vapauden ja tasa- arvon sankarilliseksi voitoksi, mihin kirjoittajaa vastaa kyllä ja ei. Ihmiset elivät silloin eri nykyajoissa. Suuri enemmistö ei välittänyt, jos edes tiesivät, mitä Biafrassa, Vietnamissa tai Vanhalla ylioppilastalolla tapahtui. Olihan monien suomalaisten hakeuduttava työn perässä Ruotsiin. Joulukuussa 1968 USA:n miehitetty avaruusalus kiersi kuun, jolloin sen miehistö näki maan nousevan sen takaa (Earthrise).

Kirjan päättää luku Viisikymmentä vuotta myöhemmin. Siinä todetaan 1968-vuosipäivää vietetyn länsimaissa ja julkaistun joukko sen merkitystä koskevia, ensisijaisesti kansalais- ja opiskelijajärjestöjen radikalisoitumiseen kohdistuvia selostuksia sekä tutkimuksia. Huomiota toki sai Vietnamin sota, jota siellä kutsuttiin Amerikan sodaksi.

Meinanderin valitsema vuosi oli monella tavoin käänteentekevä. Lähdemateriaalin kahdeksan vuoden louhintaan perustuva, huolella laadittu tutkimus on paitsi syvällinen sekä monitahoinen, paluu vuoden 1968 tunnelmiin että ajankuvaa avaava katsaus nuoremmille ikäluokille.

Veijo Kauppinen
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston emeritusprofessori

---

---

Nobel on tunnetusti maailman merkittävin tunnustus, joka kohottaa saajansa tavallisten kuolevaisten yläpuolelle. Niinpä Nobelpalkinnon jos minkä pitäisi olla puolueeton ja yleismaailmallinen, vailla kytköksiä intresseihin, arvoihin ja maailmankuvaan. Palkinnon jakaja Ruotsin Akatemia vakuuttaakin, että palkinto annetaan puhtaasti kirjallisista ansioista, yli kulttuuristen ja poliittisten rajojen ja rajoitusten.

Kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist on kuitenkin eri mieltä. Nyqvist paljastaa Nobelin kytkökset valtaan, niin kulttuuriseen, maailmankuvalliseen kuin sukupuoliseen, taloudelliseen ja kansalliseen. Kytkökset tulevat selvästi näkyviin, kun Nyqvist käy läpi Nobel-palkinnon historiaa sen keksijän Alfred Nobelin ajoista tähän päivään.

Puolueellisuus liittyy erityisesti juuri kirjallisuuteen — joka onkin ainoa taiteenlaji Nobel-kilvassa, koska kirjallisuus on, toisin kuin universaali ja objektiivinen tiede, vahvasti sidoksissa kulttuuriin, kieleen ja arvoihin.

Tieteen, ainakin luonnontieteen, suhteen on helppo määritellä puolueettomasti palkinnon saamisen kriteerit. Nobelista päättävät määrittelevät, että palkinnon arvoisen kirjan tulee auttaa ihmisiä paremmin ymmärtämään itseään, toisiaan ja maailmaa. Mutta määritelmä on erittäin monitulkintainen, ja riippuu arvoista, maailmankuvasta, kulttuurista jne. mitä esimerkiksi "ymmärtämisellä" milloinkin tarkoitetaan.

Suurin osa palkinnon saajista on eurooppalaisia, jotka katsovat ja ymmärtävät eurooppalaisten arvojen ja aatteiden läpi maailmaa, niin Eurooppaa kuin muitakin kulttuureja. Lisäksi on monia pieniä kulttuureita ja kieliä, joita ei ole käännetty lainkaan länsimaisille valtakielille.

Kansalliset taustatekijät tulevat ironisella tavalla esiin siinä, että Nobel-palkinto takaa ja nostaa myös myöntäjämaan, Ruotsin, näkyvään asemaan ja kiillottaa ja silaa kullalla sen brändiä. Ja tietysti Nobel-palkittu kirja ja kirjailija nousevat myyntitilastojen kärkeen.

Palkinnosta päättävän Ruotsin Akatemian sidos miehisiin arvoihin tuli ironisella tavalla esiin pari viikkoa sen jälkeen, kun Nyqvist alkoi kirjoittaa teostaan, kun eräs Akatemian lähipiiriin kuulunut kulttuurivaikuttaja jäi kiinni vuosia kestäneestä naisten ahdistelusta.

Naiset ovatkin saaneet odottaa ja taistella kauan ennen kuin ovat päässeet Nobel-palkittujen kastiin. Naisten kirjoja on pidetty tyylillisesti ja kielellisesti ansiokkaina, mutta sisällöllisesti kevyinä. Naiset ovat keskittyneet ihmissuhteiden ja muiden subjektiivisten asioiden kuvaamiseen, kun taas miesten kirjat käsittelevät universaaleja ja maailmanlaajuisia kysymyksiä.

Vuoteen 2017 mennessä Nobel on myönnetty 114 kirjailijalle, joista neljätoista on ollut naisia.

Kiintoisaa on, että vuonna 2018 palkinnon sai populaarikulttuurin edustaja Bob Dylan. Tämä rajojen ylittäminen sai monet takajaloilleen, mutta suurin osa hyväksyi ylityksen.

Nobelin tulevaisuuden suunta näyttää olevan samankaltainen: Ruotsin Akatemia antoi äskettäin virallisen lausunnon, että Nobeleissa siirrytään pois sekä miesettä Eurooppa-keskeisyydestä. Tosin se, että oppii todella kokemaan, tulkitsemaan ja ymmärtämään todellisuuden niin kuin muukalaiset sen kokevat ja näkevät, vaatii kovaa ja aikaa vievää henkistä työtä ja ponnistelua niin yksilöiltä kuin yhteisöiltäkin.

Pekka Wahlstedt

---