Pääkirjoitus

Koskee myös meitä

Korona-aikana olemme ainutkertaisesti siirtyneet lähiopetuksena järjestetyistä luentokursseista etäopetukseen ja jatkuvasti käytettävissä olevaan etäopiskelumateriaaliin. Etätapaamisista ja etäkonferensseista tuli kertaheitolla arkipäivää.

Digiloikka on tuonut paljon hyvää: kirjaston ja hallinnon järjestelmät on saatu toimimaan etänä, opetuksesta saatu palaute on voittopuolisesti parantunut ja aiemmin matkustamiseen kuluneen ajan on voinut käyttää esimerkiksi lepäämiseen tai yhdessäoloon läheisten kanssa.

Mutta samalla koko ajan on tunne, että kaikki ei ole kunnossa. Työtä puurretaan tauotta, ajan hallinta on vaikeata, työyhteisö jää etäiseksi ja kulttuuriset kokemukset nahistuvat. Paluuta vanhaan en usko tulevan: ei opetuksessa, ei tutkimuksessa, ei johtamisessa eikä tukitoimissa. Yliopisto on siirtynyt sosiaalisen median kellotaajuuteen. Se on internetissä auki yötä päivää, ympäri vuoden, tässä ja nyt.

Pandemia kiihdytti jo pitkään näkyvissä ollutta siirtymistä etätyöhön, jonka mukana metatyö – suorituksia selittävä työ – on lisääntynyt. Metatyötä tarvitaan aiempaa enemmän, kun ilmeet, eleet ja sanattomat vihjeet eivät ole edistämässä spontaania yhdessä tekemistä ja rakentamassa luottamusta. Kun työ verkostoituu, tarvitaan juuri luottamusta.

Esimerkiksi avoimesta tieteestä seuraa se, että teosten ja aineistojen oikeuksien pitää olla selvillä, sovittuina ja kuvattuina ennen kuin niitä voi vastikkeetta saattaa yleisön saataville. Kurssimateriaalien lisäksi myös nauhoitukset sekä niiden meta- ja käyttötiedot on päivitettävä. Aineistoista täytyy kirjata kuvailu-, lupa- ja käyttörajoitustiedot, säilytys- ja arkistointisuunnitelma sekä esimerkiksi tiedot valtuutetuista, vastuullisista ja aineistojen käytöstä ja esittämisestä. Metatyön lisääntyminen on hinta yleiskäyttöisyydestä, digitaalisesta jakelusta ja jo luodun aineiston käyttämisestä tekijöiden oikeuksia kunnioittaen.

Professoriliitto suhtautuu yleisluontoisiin tekijänoikeuksien luovutussopimuksiin nihkeästi. Menneiden, nykyisten ja tulevien oikeuksien sokea luovutus ei ole luovan työn tekijän etu. Liittomme tekijänoikeustyöryhmä on ajoittain ärhäkästikin ottanut kantaa tekijänoikeusasioihin, ja tähän on muutama painava käytännöllinen ja periaatteellinen syy.

Tutkijan oikeus valita julkaisukanavansa on tieteellisen tutkimuksen vapauden lähtökohta, ja se edellyttää, että tutkija voi hallita teoksiaan. Suomessa tämän turvaa niin sanottu tutkijapoikkeus. Avoimuuteen pyrittäessä on syytä muistaa, että tekijän yksinomainen oikeus päättää teoksensa käytöstä on digitalisoituvassa ympäristössä yhä keskeisempi tieteellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden motivaatiotekijä. Tekijälle kuuluu päätösvalta esimerkiksi teoskappaleiden valmistuksesta, kopioinnista, muuntelusta ja yleisön saataville saattamisesta sekä oikeus korvaukseen teoksen käytöstä.

Harmonisointiyrityksistä huolimatta tutkimuksen rahoitus- ja toteutusehdot vaihtelevat, ja tämä edellyttää hankekohtaista sopimista erityisesti monenkeskisissä projekteissa. On kohtuutonta vaatia tekijänoikeuksien luovuttamista työsopimuksen solmimisen ehtona.

Ilahduttavasti asiaan on tartuttu muun muassa Tampereen yliopistossa, jonka tuoreehkossa tekijänoikeussopimuksessa tutkijan ja yliopiston etuja tasapainotetaan yliopiston innovaatio- ja keksintöpolitiikan mukaisesti. Vastaavia pyrkimyksiä on havaittavissa lääketieteellisten alojen MEDigihankkeessa, jonka oheistuotteena on syntymässä tasapainoinen sopimus opetusaineistojen ristiinkäytöstä tarkkarajaisesti ja -aikaisesti.

Professoriliiton tekijänoikeussuosituksia havainnollistavat IPR-animaatiot alkavat olla valmiit. JUKO on laatimassa tekijänoikeusohjeistusta yliopistolaisille. Edistysaskeleet eivät kuitenkaan synny itsestään. Paikallistoiminnalla on keskeinen rooli, jotta tekijänoikeuksiin liittyvät asiat tulevat liittojen ja JUKOn tietoon yhdessä asiapohjalta ratkottaviksi.

---