Suomalaiset tutkijat ovat onnistuneet EU:n Horisontti 2020 -ohjelman hauissa kohtuullisen hyvin. Suomalaisten hankkeista vähän alle 15 prosenttia on saanut rahoitusta.
— Onnistumisprosentti on hieman alle EU:n keskiarvon, mutta hankkeiden kokonaisrahoitus EU:sta vastaa euromäärältään Suomen tavoitteita, sanoo asiantuntija Pekka Rantala Business Finlandista.
Yksi syy onnistumisprosentin alhaisuuteen on Business Finlandin mukaan siinä, että Suomessa on haettu EU-rahaa hyvin aktiivisesti. Toisaalta suomalaiset tutkijat ja yritykset ovat osallistuneet paljon etenkin yhden hakijan kiivaasti kilpailtuihin rahoitushakuihin, joissa jää tavallistakin herkemmin nuolemaan näppejään.
Horisontti 2020 -ohjelma alkoi vuoden 2014 alussa. Vuoden 2020 syyskuuhun mennessä ohjelmaan oli osallistunut 747 suomalaista tutkimusryhmää, jotka ovat saaneet rahoitusta yhteensä 1,3 miljardia euroa. Ohjelmasta on rahoitettu yhteensä noin 1 900:aa hanketta, jossa on ollut mukana ainakin yksi suomalainen korkeakoulu, tutkimuslaitos tai yritys. Pienimmillään hankkeeseen on osallistunut yksittäinen tutkija. Suurimmat hankkeet ovat jopa 20 miljoonan euron suuruisia kymmenien organisaatioiden yhteisprojekteja.
Minna Lanz
Yksi EU-rahoituksessa menestyneistä on Tampereen yliopiston konetekniikan professori Minna Lanz. Hän on onnistunut niin hyvin, että kuusi hanketta on mennyt läpi yksi toisensa perään. Eurooppalainen Trinity-hanke on ensimmäinen Lanzin koordinoima EU-hanke. Se keskittyy joustavan automaation ja robotiikan hyödyntämiseen teollisuudessa.
Hankkeen budjetti on noin 16 miljoonaa euroa. Sen tarkoitus on auttaa pk-yrityksiä robotisoimaan tuotantoaan.
— Yrityksillä on korkeat odotukset mukaan lähtiessään, ja EU-taustaiset hankkeet ovat pienille ja keskisuurille yrityksille haasteellisia.
Hakemuspotin tavoittelussa Lanz kokee olevansa sikäli yksin, että Suomesta ei muutamaa VTT:n kollegaa lukuun ottamatta juuri ilmaannu muita hakijoita. Hän toivoo alalle lisää suomalaisia hakijoita.
Hakemusten tekeminen vaatii matkustamista ja verkostoitumista. Mahdolliset partnerit pitää kohdata kasvotusten. Nämä voivat olla tutkimuslaitosten edustajia tai yrityksiä. Lanzin kokemuksen mukaan onnistunut kokonaisuus vaatii aina läheistä yhteistyötä kaikkien osapuolten kesken.
— Idea on myytävä kaikille hankkeeseen lähteville ja lopulta tietysti hanketta arvioiville asiantuntijoille.
Kahden osapuolen kanssa käytävien keskustelujen lisäksi tärkeitä ovat asian ympärille kokoontuneet verkostotapaamiset.
— Hankkeen valmistelu on puhdasta myyntityötä. On oltava fyysisesti läsnä, kun keskusteluja käydään mahdollisen partnerin kanssa, Lanz sanoo.
Jokaisen hankkeeseen mukaan lähtevän kumppanin pitää pystyä kertomaan oma osaamisensa, kehitysideansa ja tavoitteensa selkeästi muille osapuolille. Kaikki tavoitteet eivät välttämättä sovi haun aiheisiin, tai ne ovat ristiriitaisia muiden tavoitteiden kanssa.
— Kun lähdetään sovittamaan ideoita 15–30 partnerin yhteiseksi sanomaksi, ollaan nopeasti hyvin haastavien asioiden parissa.
| Organisaatio | Rahoitus | Osuus |
|---|---|---|
| Organisaatio VTT | Rahoitus 231 489 555 € | Osuus 18 % |
| Organisaatio Helsingin yliopisto | Rahoitus 165 086 120 € | Osuus 13 % |
| Organisaatio Aalto-yliopisto | Rahoitus 112 763 434 € | Osuus 9 % |
| Organisaatio Tampereen yliopisto | Rahoitus 75 989 234 € | Osuus 6 % |
| Organisaatio Oulun yliopisto | Rahoitus 48 214 403 € | Osuus 4 % |
| Organisaatio Itä-Suomen yliopisto | Rahoitus 35 923 992 € | Osuus 3 % |
| Organisaatio Jyväskylän yliopisto | Rahoitus 28 869 853 € | Osuus 2 % |
| Organisaatio Turun yliopisto | Rahoitus 27 027 399 € | Osuus 2 % |
| Organisaatio Luonnonvarakeskus | Rahoitus 25 975 284 € | Osuus 2 % |
| Organisaatio Ilmatieteen laitos | Rahoitus 21 544 815 € | Osuus 2 % |
Sirpa Jalkanen
Akateemikko Sirpa Jalkanen Turun yliopistosta on tehnyt rahoitushakemuksia liki 40 vuoden ajan. Viime vuosina hän on toiminut myös hakemuksien arvioitsijan roolissa erilaisissa rahoitushakemuksia arvioivissa paneeleissa sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän on ollut esimerkiksi neljä kertaa Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) paneelissa, joka jakaa rahoitusta varttuneille tutkijoille.
EU-rahoituksesta kilpaillaan kovemmilla kriteereillä kuin kansallisissa apurahahauissa, Jalkanen sanoo. Kaikki hakemukset ovat hänen kokemuksensa mukaan hyviä, mutta EU-rahoitusta saa silti vain pieni joukko hakeneista.
— Paljon merkitystä on sillä, kuinka hyvin hakemus on kirjoitettu.
Välillä Jalkasesta tuntuu, että hakemus on kirjoituskilpailu, jossa tutkimuksen laatu ja hakijoiden osaaminen ovat toisarvoista. Arvioitsijana hän on kuitenkin oppinut paljon.
— Monet alkeelliset virheet voi poistaa omista hakemuksista, kun niitä näkee muiden tekemänä.
Myös arvioitsijat tekevät virheitä ja voivat olla tietämättömiä, sen Jalkanen on kokenut omakohtaisesti. Hän on viime vuosina keskittynyt tutkimaan, miten imuteistä muodostuu kanavia, joita myöten syöpä leviää. Kerran hänen hakemuksensa hylättiin, koska arvioitsija väitti, että syöpä ei leviä imuteitse.
— Tämä kuitenkin sattuu olemaan lääketieteellinen fakta.
ERC-hauissa tällaisessa tilanteessa ei Jalkasen mukaan voi tehdä käytännössä mitään. Yleensä jonkinlainen valitusmahdollisuus on olemassa, mutta niitä käytetään hyvin harvoin.
Osa laajoihin EU-hakemuksiin keskittyvistä tutkimusryhmistä käyttää hakemusten kirjoittamiseen siihen erikoistuneita yrityksiä. Esimerkiksi suurissa konsortiohakemuksissa hakemuksen kirjoittajat ovat usein tutkimusryhmän ulkopuolisia henkilöitä. He toimivat EU-hakuihin erikoistuneissa palveluyrityksissä.
— He hallitsevat pienet yksittäiset lausahdukset ja EU-retoriikan, jotka hakemukseen pitää sisällyttää, Sirpa Jalkanen sanoo.
Tällainen retoriikka käsittelee esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoa, eettisiä näkökohtia sekä hyötyä Euroopan tieteelle, yrityksille ja yhteiskunnille. Hakemukset ovat usein jopa 70 sivun mittaisia.
Minna Lanz kirjoittaa itse hakemukset, sillä hän ei katso erikoistoimistojen tuovan tarpeellista lisäarvoa hakemukselle. Lanzin mukaan toimistoissa työskentelee usein entisiä tutkijoita, eli samoilla tiedoilla periaatteessa mennään.
— Vaikea sanoa, tuntevatko nämä toimijat aihetta paremmin kuin juuri sillä alueella tutkimusta tekevät tutkijat ja professorit. Toisaalta ehkä he osaavat kirjoittaa hyvinkin myyvää tekstiä ja pystyvät keskittymään yhteen hakemukseen.
Lanzin mielestä olisi joka tapauksessa hyvä, että joku oikolukisi hakemuksen ennen lähettämistä. Siihen tarkoitukseen toimistot voivat olla hyvä ratkaisu, varsinkin jos vasta aloittelee EU-hankkeiden parissa.
Professori Minna Lanzilla ei hakemuksia tehdessään ole juuri kotimaisia kilpailijoita. Tekniikan professoreista vain harva on hänen mukaansa lähtenyt mukaan EU-hakuihin, vaikka osaamista olisi.
Lanz hakee rahoitusta Euroopasta, koska sen avulla hän pääsee viemään omaa tutkimustaan eteenpäin. Ilman EU-rahaa ei olisi varaa esimerkiksi kalleimpiin tutkimuslaitteisiin.
Kilpailun kovuutta Lanzin tutkimusalueella kuvaa hyvin se, että hankkeen pitää saada kaikilta viideltä arvioitsijalta lähes täydet pisteet, jotta hanke saisi rahoitusta. Eli yhteensä kolmesta kategoriasta pitää saada 14,5 pistettä 15:stä. Hylätystä hankkeesta ei saa kummoistakaan arviota, sillä palautteet saattavat olla kahden tai kolmen lauseen mittaisia.
— Tutkimusalueelleni EU-rahan hakeminen on lähes elinehto. Jos en näin tekisi, kannattaisi varmaankin etsiä työpaikkaa muualta.
Hankkeiden läpimeno ei ole vain sen vetäjän asia. Lanzin hankkeista saa töitä 10–15 muutakin tutkijaa.
Tutkimusryhmien ja yritysten ei tarvitse pohtia hakemiseen liittyviä yksityiskohtia vain omalla porukalla. Business Finland ja Suomen Akatemia tarjoavat avustusmuotoisen EU-projektirahoituksen hakijoille neuvontapalvelua. Osaavatko suomalaiset tutkimusryhmät hakea rahoitusta EU-ohjelmista?
— Osaavat kyllä! Voisivat kuitenkin osata vielä paremmin, sanoo EU-yhteistyön johtaja Elina Holmberg Business Finlandista.
— Meillä on hakemiseen liittyvää perusosaamista, mutta jostain syystä vain harva osaa tehdä todella erinomaisia eli voittavia hakemuksia.
Osittain kyse voi Holmbergin mukaan olla hakutekniikasta kuten hakemuksen kirjoittamisesta, mutta osittain asiaan vaikuttanee sekin, että Suomi on pieni maa, jossa tutkimustiimit ovat pieniä. Kaikki eivät voi olla alansa huippuja.
Business Finlandin asiantuntija Pekka Rantala kehottaa suurten hankkeiden vetäjiä olemaan heihin yhteydessä. Hakuohjeissa ei näet välttämättä ole kerrottu kaikkia yksityiskohtia, mutta Business Finlandilla on niistäkin tietoa.
Rantala korostaa sitä, että jo hakemuksen ensimmäisillä sivuilla pitää olla sellainen veto, että lukeminen eteenpäin kiinnostaa. Hakemuksen aloitukseen kannattaa siksi panostaa erityisesti.
Hänen mukaansa suomalaisilla olisi paljon kehitettävää verkostoitumisessa.
— Me suomalaiset emme ole niin sosiaalisia kuin esimerkiksi ruotsalaiset, ja tämä näkyy verkostojen luomisessa. Emme myöskään kerro avoimesti toisille osaamisestamme. Tutkimusryhmät ovat paremmin verkostoituneita kuin yritykset, mutta kaikilla on parantamisen varaa.
Tieto ei välttämättä leviä edes oman organisaation sisällä. Samassa tiedekunnassakaan ei ehkä tiedetä, mitä muutaman seinän takana tehdään.
— Kannattaa katsoa, millaiset hankkeet ovat menestyneet EU:n tasolla ja pyrkiä näiden kanssa yhteistyöhön.
Teksti Tiina Huokuna
Kuvat Mika Kanerva (Minna Lanz) ja Hanna Oksanen (Sirpa Jalkanen)
Painetussa lehdessä sivu 16
![Logo [Acatiimi]](/images/logo.jpg){kind=logo}
Etusivulle »
Sisällysluetteloon »
Tulosta »