”Vaikka olen ollut pitkään prekaariasemassa, minun ei ikinä aikaisemmin ole tarvinnut hoitaa asioita luottamusihmisen kautta.”
Tuija Koivunen (kuva Marjaana Malkamäki)

Työyhteisön liepeillä

Monet tuntiopettajat opettavat samoja kursseja vuodesta toiseen aivan kuin vakituiset. Taloudellisen epävarmuuden ohella moni kokee jäävänsä sivuun akateemisesta yhteisöstä.
— Rupean jo väsymään tähän sälään ja silppuun, sanoo tutkija ja tuntiopettaja Tuija Koivunen.

Työelämän tutkija Tuija Koivunen väitteli vuonna 2011. Siitä lähtien hän on ollut osa-aikaisissa työsuhteissa ja ajoittain ilman työsuhdetta. Paikatakseen toimeentuloaan hän on tehnyt tuntiopettajan töitä.

Tällä hetkellä hänellä on tutkimusrahoitusta ja 60-prosenttinen työsuhde Tampereen yliopistolla. Lisäksi hän on opettanut vuonna 2020 tuntiopettajana kahta kurssia, pitänyt yksittäisiä luentoja ja tarkastanut graduja.

— Rupean jo väsymään tähän sälään ja silppuun. Olen kuitenkin tyytyväinen, että minulla on koko ensi vuosi 2021 turvattu. Se on pitkä aika. Toistaiseksi voimassaolevasta sopimuksesta pystyn hädin tuskin haaveilemaan, Koivunen sanoo.

Koivunen pitää opettamisesta tutkimustyön ohessa. Tuntiopettajan palkka on hänestä kuitenkin liian pieni. Hänen palkkaansa lasketaan nyt kaksi tuntia oheistöitä per opetustunti, mutta se ei kata läheskään kaikkea työtä. Esimerkiksi opettajien kokouksiin hän osallistuu, mutta aina omalla ajallaan ilman palkkaa.

Tuntiopettajien näkymättömyys kävi Koivusen mukaan hyvin ilmi, kun yliopistossa tehtiin hyvinvointikysely. Sitä rummutettiin erityisesti siksi, että tämä tulee nyt kaikille, myös apurahatutkijoille. Tuntiopettajille kyselyä ei kuitenkaan lähetetty.

Koivunen sanoo, että parannuksiakin on saatu. Hänestä on hienoa, että tuntiopettajille kuuluvat nykyisin työterveyshuollon palvelut. Muuten yliopistojen yhdistyminen Tampereella on hänen mielestään hankaloittanut tuntiopettajan työtä.

— Vaikka olen ollut pitkään prekaariasemassa, minun ei ikinä aikaisemmin ole tarvinnut hoitaa asioita luottamusihmisen kautta, hän sanoo.

— Nyt monet asiat eivät etene. Ei saa työsopimusta, eikä tuntiopettaja tiedä, kenen se pitäisi tehdä. Annetaan nimettömiä sähköpostiosoitteita, joihin ei vastata. Kun ottaa yhteyttä luottamusihmiseen, kuin taikaiskusta ongelma selviää.

Tuntiopettajat ovat yliopistoille monella tavalla tärkeitä. Sijaisina he mahdollistavat vakituiselle henkilöstölle tutkimusvapaita ja tuovat joustoa opetusjärjestelyihin. Väitöskirjatutkijat voivat tuntiopettajina saada ensikosketuksen opetustehtäviin. Ulkopuoliset asiantuntijat tuovat koulutusohjelmiin arvokasta osaamista.

Yliopistoilla puurtaa kuitenkin joukko opettajia, joille tuntiopetus tuo pääasiallisen toimeentulon. Vaikka sama ihminen opettaa vuodesta toiseen samoja kursseja, työ on katkolla joka lukukausi ja opettaja jää helposti akateemisen yhteisön ulkopuolelle.

Yliopistojen opetusalan liiton YLL:n puheenjohtaja Santeri Palviainen sanoo, että yliopistoissa pidetään paljon työvoimaa tuntiopettajastatuksella, vaikka tarve on pysyvää.

— Vuodesta toiseen toistuu kysymys, kuka vetää tuntiopetuksena kurssin x, eikä mietitä pitkällä tähtäimellä, Palviainen sanoo.

YLL:n entinen puheenjohtaja, yliopistonlehtori Seppo Sainio on selvittänyt tuntiopettajien työsuhteiden kipupisteitä. Ikuisuusongelma ovat määräaikaisuudet, joita perustellaan työsopimuksissa tyypillisesti ”tuntiopettajan työn luonteella”.

— Jos henkilö on tehnyt useita vuosia samantyyppisiä tehtäviä, joille on jatkossakin tarvetta, hänet pitäisi todeta vakinaiseksi. Se on hyvin mutkaton toimenpide, jos siihen on tahtoa, Sainio sanoo.

Tuntiopettajien ansiot jäävät usein pieniksi työmäärään nähden. Isosta vaihtelusta kertoo Sainion mukaan se, että kielikeskuksissa maisterin tutkinnon suorittaneen opettajan tuntipalkkio voi olla esimerkiksi 37–60 euroa. Yhden yliopiston eri tiedekunnissa palkkio ryhmäopetuksesta voi olla maisterille 40–55 euroa, tohtoreille 50–80 euroa. Palkkio sisältää oheistyön, kuten suunnittelun, oppimateriaalin luomisen tai materiaalin digitalisoimisen, kokeiden laatimisen, arvioinnin ja yhteydenpidon opiskelijoihin. Moni arvioi, että tunti opetusta vaatii 3–4 tuntia oheistyötä.

Vaikka monella tuntiopettajalla on opettajan kelpoisuus, voivat ansiot jäädä pieniksi. Yliopisto-opettajan tyypillinen vuosiansio on noin 44 000 euroa. Alimmillaan sivutoiminen tuntiopettaja jäisi yliopisto- opettajan enimmäisopetusmäärällä 14 600 euron vuosiansioon, kun palkka on 37 euroa opetustunnilta. Esimerkki on laskennallinen, sillä tuntiopettajan nimike on sivutoiminen.

Sainion mukaan tuntiopettajien asemaa parantaisi se, että palkanmaksun perusteena eriteltäisiin selkeästi tehtävät ja niihin käytettävä työaika. Jos tuntipalkkio sisältää oheistyön, alimpien palkkioiden tasoa olisi syytä tarkastella.

— Lisäpalkkio tulisi maksaa silloin, kun kurssi vaatii tavanomaista enemmän työtä: jos kurssilla on suuri määrä opiskelijoita, kurssi on muunnettava etäja digimoodiin tai on luotava kokonaan uusi kurssi, Sainio mainitsee.

Tampereen yliopiston henkilöstöpalveluiden johtaja Ilkka Haukijärvi kertoo, että oheistehtävät huomioidaan tuntipalkassa. Valmistelutuntimäärää määriteltäessä huomioidaan muun muassa työn vaativuus ja opetuksen toteutustapa. Arvio tehdään tiedekunnissa.

Haukijärvi sanoo, että työsuunnitelmiin liittyviä ohjeistuksia ollaan yhdenmukaistamassa. Lisäksi tuntiopettajat ovat muun muassa saaneet työterveyshuollon, erilaisten digitaalisten palveluiden käyttöoikäyttöoikeuksia ja ePassi-henkilöstöedun.

— Meillä on uutena yliopistona luonnollisesti paljon fuusion jälkeistä työtä edessä, ja meidän pitää arvioida ja kehittää käytäntöjämme. Uskon, että ensi vuonnakin otamme isoja askeleita oikeaan suuntaan. Pyrimme vahvistamaan sitä, että työsuhteen muotoon katsomatta kaikki kokisivat olevansa yhteisömme jäseniä ja saisivat antaa panoksensa toimintamme kehittämiseen.

Haukijärven mukaan vuonna 2020 opetusta oli alle 80 tuntia vuodessa noin 75 prosentilla tuntiopettajista ja alle 50 tuntia noin 60 prosentilla. Suuri osa ei tee tuntiopetusta jatkuvasti monena vuonna: vain kolmannes tuntiopettajista työskenteli peräkkäisinä vuosina eli sekä 2019 että 2020 alkaneilla sopimuksilla. Haukijärvi sanoo, että vuosien varrella osa-aikaisia tuntiopettajia on vakinaistettu yliopistonopettajiksi, jos opettajan osaamisalueelle on syntynyt pysyvä tarve tutkinto-ohjelmassa.

— Näissä tilanteissa huomioidaan tutkinto-ohjelman tulevaisuuden näkymät ja tarpeet sekä yliopiston osa-aikainen henkilöstö ja tarkastellaan ensin, onko heille mahdollista tarjota lisää tunteja.

Oulun yliopistossa tuntiopetusta oli viime vuonna 48 henkilötyövuotta. Henkilöstöjohtaja Jarmo Okkonen ei osaa sanoa, kuinka monelle tuntiopetus on merkittävä toimeentulon lähde. Etenkin kielikeskuksessa on tuntiopettajia, joille tehdään sopimus lukukaudeksi kerrallaan.

— Ryhmäkoot ja ryhmien määrät saattavat vaihdella ennakoimattomasti, jolloin välillä tulee enemmän kuormitusta ja tarvetta tuntiopettajille. Yleensä kannustamme henkilöstösuunnittelussa miettimään, onko järkevämpää palkata osa- tai kokoaikaiseen työsuhteeseen vai käyttää tuntiopettajia.

Yliopistonopettajan tuntipalkat vaihtelevat Oulussa 35:n ja 69 euron välillä. Okkosen mukaan palkkio määritetään minimi- ja maksimirajojen puitteissa ja otetaan huomioon aika, joka kuluu muun muassa valmisteluun, vastaanottotunteihin ja kokeiden hoitamiseen.

— Tuntiopettajan palkassa tuntihinta on korkeampi, ja se sisältää kaiken työn. Muussakin opetus- ja tutkimustyössä on sama haaste: kyetä mitoittamaan työmäärä oikein.

YLL:n Santeri Palviainen toivoo työnantajilta uskallusta suunnitella pitkäjänteisemmin ja ottaa ihmisiä kokopäiväiseen tai prosenttiperustaiseen osaaikaiseen työsuhteeseen yliopistonopettajaksi tai -lehtoriksi.

Paikallisia parannuksia on saatu aikaan, mutta se on yleensä vaatinut sitä, että tuntiopettajat itse ovat lähteneet selvittämään ja tarvittaessa riitauttamaan asiaa liiton tuella.

— Voisi rohkaista ihmisiä tähän, mutta ymmärrän, että jos lähtee riitelemään, ei sopimusta välttämättä seuraavana vuonna uusita. Hyvin harva haluaa lähteä nimellään ja naamallaan käymään näitä asioita läpi, Palviainen sanoo.

Acatiimi huomasi saman asian etsiessään tähän juttuun haastateltavia. Vain harva oli valmis puhumaan omalla nimellään.

Katja Kontturi (kuva Petri Blomqvist)

Päätoimisesti tuntiopetuksella elävistä moni joutuu turvautumaan työttömyyskorvaukseen työsuhteen katkoilla, osa myös soviteltuun päivärahaan työn osa-aikaisuuden vuoksi. Tuntiopettajat ovat kuitenkin kohdanneet pulmia työttömyysetuuden hakemisessa.

Kirjoitusviestinnän tuntiopettaja Katja Kontturi havaitsi ongelman, kun hän oli viime kesän työttömänä. Hän työskentelee Jyväskylän yliopiston Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksessa Movissa. Hän on ollut tuntiopettajana vuodesta 2017, ja työsopimus tehdään lukukaudeksi kerrallaan. Toukokuun palkka, kevään viimeinen, maksettiin kesäkuussa.

— Tappelin työttömyyskassan kanssa. Sen mielestä olin kesäkuussa töissä, koska sain palkan silloin. Kun laitoksemme koulutussuunnittelija selvitti asiaa pyynnöstämme, palkanmaksut hoitavalta taholta tuli vastaukseksi, että tämä on periaate siltä varalta että jokin kurssi peruuntuu. Mutta mitäpä voi toukokuussa peruuntua, kun kaikki kurssit ovat jo loppumassa?

Jälkikäteen laskuttaminen ihmetytti siksikin, että syyslukukaudella toimitaan toisin. Marraskuun lopussa piti laskuttaa loppuvuoden opetus ennakkoon. Palkkojen maksuaika hankaloittaa elämää myös syksyllä. Työt alkavat elokuussa suunnittelukokouksilla, mutta ensimmäinen palkka tulee vasta lokakuussa.

Kontturi on ilmaissut työpaikallaan, että toivoo vakinaista työtä. Helppoa sen saaminen ei ole. Eräs kollega on tehnyt tuntiopettajan töitä vuodesta 2002.

— Minulla on käytännössä täydet tunnit, yli 400 tuntia opetusta vuodessa. Meillä tehdään keväällä tuntisuunnitelma koko vuodelle. Työsopimukset ovat silti lukukauden mittaisia, vaikka tasan tarkkaan tiedetään, että opetan myös keväällä.

Kontturi ei tuntiopettajana saa työterveyshuoltoa, korkeakoululiikunnan palveluita eikä pysyvää työpistettä. Jyväskylän yliopiston mukaan tuntiopettaja saa työterveyshuollon, jos hän antaa tuntiopetusta koko lukukauden ajan, kahtena peräkkäisenä periodina ja jos opetustunteja on vähintään 10 tuntia viikossa, eikä hänellä ole toisen työnantajan työterveyshuoltoa.

Kymmenen tunnin raja tiputtaa Kontturin mukaan monet pois, koska kurssit eivät kulje säännöllisesti ympäri lukukauden. Hänelläkin opetusta on joinakin viikkoina vähemmän, joinakin reilusti enemmän.

Kontturi toivoo ennen kaikkea sitä, että yliopiston hallinnossa ymmärrettäisiin parantaa tuntiopettajien asemaa. Omaa työyhteisöään Movissa hän kehuu.

Palkat, jotka olivat aiemmin pienemmät kuin muilla laitoksilla, ovat nousseet samalle tasolle. Yksikön johto arvostaa tuntiopettajia ja koettaa saada aikaan parannuksia. Kirjoitusviestinnässä on Kontturin mukaan siitä onnekas tilanne, että nokkimisjärjestystä ei ole, vaan tuntiopettajat saavat vaikuttaa töihinsä kuten vakinaisetkin.

— Käytännössä laitoksen johtajat joutuvat kerjäämään yliopiston henkilöstöpäälliköltä, voidaanko saada lisää resursseja. Siitä se ei ole kiinni, etteikö laitos haluaisi palkata, Kontturi sanoo.

Katariina Öörni (kuva Veikko Somerpuro)

Tuntiopettajuudella on toinenkin puoli. Monelle opetus on mielekäs ekstratyö, eikä toimeentulo ole siitä kiinni.

Dosentti Katariina Öörni tekee biolääketieteellistä tutkimusta sydän- ja verisuonitaudeista ja johtaa tutkimusryhmää Wihurin tutkimuslaitoksessa. Hän myös luennoi Helsingin yliopistolla. Joskus hän pitää yksittäisen luennon, joskus on mukana kurssin suunnittelusta lähtien.

— Tykkään opetuksesta ja olen välillä tarjoutunut vapaaehtoiseksi pitämään omasta aiheesta luentoja riippumatta siitä, saanko korvauksen vai en, Öörni sanoo.

Öörni mieltää tuntiopetuksen itsensä kehittämiseksi. Hän myös etsii koko ajan hyviä gradun- ja väitöskirjantekijöitä omaan tutkimusryhmäänsä.

— Minusta on tärkeää, että itse näyn yliopistolla ja tutustun opiskelijoihin, jotta tiedän, minkä tyyppisistä asioista kukakin on kiinnostunut.

Hyöty on molemminpuolista. Wihurin tutkimuslaitokseen on tullut kuusi väitöskirjatutkijaa sitä kautta, että Öörni on tutustunut heihin luentokursseilla. Myös monet Öörnin luennoilla käyneet graduntekijät ovat hakeutuneet Wihurin tutkimuslaitokseen, kun siellä on ollut paikkoja auki. Hakemista on helpottanut se, että Öörni on ollut heille jo ennalta tuttu kasvo ja he ovat tienneet, millaista tutkimusta hän tekee.

— Ymmärrän, että ne, joilla toimeentulo on tuntiopetuksesta kiinni, ovat hyvin eri asemassa. Tuntiopettajat ovat kuitenkin hirveän laaja joukko, ja kaikki eivät halua opettaa enempää kuin esimerkiksi yhden kurssin, Öörni sanoo.

Suomen yliopistoissa annettava tuntiopetus on vähentynyt huomattavasti. Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen ilmoittaa yliopistojen tuntiopetuksen määrät henkilötyövuosina. Vuonna 2011 niitä oli noin 1 300, viime vuonna 868.

Eniten tuntiopetusta oli viime vuonna Aalto-yliopistossa, 244 henkilötyövuotta. Yliopiston kokoon nähden Taideyliopiston tuntiopetuksen määrä on omaa luokkaansa, 148 henkilötyövuotta, kun yliopisto ilmoittaa henkilöstön kokonaismääräksi 731 henkilötyövuotta.

Tuntiopettajien työsuhteita selvitellyt Seppo Sainio työskentelee itse yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa. Hänen tiedossaan on linjauksia siitä, että tuntiopetusta oltaisiin merkittävästi vähentämässä. Varmuutta ei ole, huhuja sitäkin enemmän.

— Jos tehtäviä hoidettaisiin entistä enemmän aidosti pysyvissä työsuhteissa, tuntiopetuksen vähentäminen ei olisi negatiivista. Joka tapauksessa tuntiopetusresurssille on varmasti tarvetta jatkossakin, Sainio sanoo.

Sainio kertoo, että Helsingin yliopistolla on käyty keskustelua luottamushenkilöiden ja työnantajan välillä tuntiopettajien tilanteesta, mikä on myönteinen askel.

Sainio kysyi muiden yliopistojen luottamushenkilöiltä, onko jotain linjattu heidän yliopistoissaan. Näyttää siltä, että tuntiopettajien vähentämistä ei ole suuremmassa määrin tiedossa.

Turun yliopiston henkilöstöjohtaja Sanna-Mari Tammilaakso kertoo, että tuntiopettajien käyttöä on pyritty vähentämään jo joidenkin vuosien ajan. Hänen mukaansa Turun yliopistossa tuntiopetusta annetaan aiempaa enemmän kertaluontoisesti ja pieninä opetustuntimäärinä. Laajoista tuntimääristä koostuvaa tuntiopetusta annetaan vähemmän.

— Pyrimme käyttämään ulkopuolista osaamista vain jos se on opetuksen sisällön vuoksi välttämätöntä. Suosittelemme, että käytetään oman henkilöstön osaamista, ja pyrimme resursoimaan henkilöstömäärän niin, että valtaosa opetuksesta annettaisiin vakinaisen henkilöstön voimin, Tammilaakso sanoo.

Viime syksynä tuntiopettajana työskentelevä Minna huomasi konkreettisesti haavoittuvaisen asemansa. Kurssista, jota hän oli opettanut monena vuonna, maksettaisiin tästedes 12 euroa vähemmän tunnilta.

Minna on työskennellyt Helsingin yliopistossa eri tiedekunnissa, joissa tuntipalkoissa on muutaman euron eroja. Nyt yksi tiedekunta ilmoitti ”yhdenmukaistamisesta”.

— Palkkaa leikattiin aika iso siivu, mutta vielä enemmän harmitti dekaanin suhtautuminen. Hän sanoi, että palkan alennus terminä ei liity tähän, vaan heillä oli tarpeen yhtenäistää palkkiokategorioita. Hän vieläpä sanoi, että nyt tilanne on paljon parempi ja selkeämpi.

Lopulta Minnalle luvattiin maksaa päälle puolet entisen ja nykyisen palkan erotuksesta – mutta vain tämän kerran.

— Minulle pahoiteltiin sitä, että tästä ei ollut kerrottu. Ikään kuin muuten työttömänä minulla olisi mahdollisuus kieltäytyä töistä. Tässä asemassa otan vastaan ihan mitä sieltä sanotaan.

Minna ei esiinny jutussa oikealla nimellään, sillä hän toivoo saavansa töitä tulevaisuudessakin. Vuonna 2020 hän opetti neljää kurssia Helsingin yliopistolla, ja lisäksi hänellä on ollut osa-aikainen työ. Tammikuusta eteenpäin töistä ei ole tietoa.

Tohtorin 70–80 euron tuntipalkka kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä yhden oppitunnin valmisteluun menee hänen mukaansa monta tuntia, joissakin tapauksissa useampia päiviä. Kun korona-aikana opetus siirtyi verkkoon, myös tuntiopettajat tekivät paljon lisätyötä opetusmateriaalien ja tenttien eteen.

— Kun tein videoita opetusmateriaaliksi, viiden minuutin videon tekoon kului puolitoista päivää, Minna sanoo.

Jo se auttaisi, että työvälineet olisivat automaattisesti samat kuin muilla. Moniin yliopiston järjestelmiin tai ohjelmiin ei tuntiopettajilla ole automaattisesti käyttöoikeutta. Kaikkea pitää pyytää erikseen.

Minna korostaa, että hän on kiitollinen opettajan töistä. Hänen alallaan työllistyminen on vaikeaa. Erään työnhakuun liittyvän epäkohdan Minna huomasi, kun hän ei syksyllä enää löytänyt profiiliaan yliopiston tutkijaportaalista, vaikka hänellä oli voimassaoleva tuntiopettajan sopimus. Aiemmin profiili oli hyvä linkittää työhakemuksiin. Sen takaisin saaminen vaati niin ikään erikseen aikaa vievän selvittelyn.

— Tuskin kukaan ilkeyttään on näitä keksinyt. Asioita ei vain ole ajateltu.

---