Kysymys-vastaus

Pisa-menestys siivittää suomalaista koulutusvientiä, mutta koulutuksen laatu ei ole itsestäänselvyys, sanoo Tampereen yliopiston tutkija Henna Juusola. Myös koulutusviennin etiikkaa on syytä pohtia lisää.

1) Hallintotieteen alan väitöstyössäsi toteat, että Pisamenestys ei takaa laadukasta koulutusvientiä. Onko Suomessa liioiteltu käsitys koulutuksemme ylivertaisuudesta?

— Pisa-menestys on tuonut tunnettuutta, mutta käytännössä täytyy olla muutakin tarjottavaa kuin maine. Kansallisen strategian tasolla korostuu koulutuksen ylivertaisuus, mutta laatuun voivat vaikuttaa hyvinkin käytännönläheiset seikat, esimerkiksi se, että henkilökuntaa on riittävästi. Tutkin suomalaisen yliopiston Indonesiassa järjestämää opettajankoulutusta, jossa oli koko ajan kaksi opettajaa paikalla. Se oli hyvä, sillä vieraassa maassa oli mahdollista saada mahavaivoja tai sairastua. Toteutuminen ei ollut siitä kiinni, että opettaja ei pystynyt kipeänä vetämään opetusta.

— Koulutusviennin kenttä on hajanainen. Korkeakoulujen ja oppilaitosten ohella mukana on startupeja ja konsultaatiota tarjoavia palveluyrityksiä. Halutaan tarjota suomalaista koulutusta, mutta samalla ajatellaan, että suomalainen tapa on räätälöidä koulutusta paikallisiin tarpeisiin. Myös korkeakoulutuksen viennissä voisi jonkinlainen validointi tai teema-arviointi olla hyödyllistä.

2) Tutkimuksesi mukaan laatu syntyy käytännössä rakentuvasta luottamuksesta. Miten tämä näkyi Indonesiassa?

— Pisa-menestys kiinnosti indonesialaisia peruskoulun opettajia, jotka osallistuivat maisteriohjelmaan, mutta monella oli epäilyksiä, koska koulutusta antava yliopisto ei ollut nimenä tunnettu. Luottamus syntyi, kun he kokivat, että opetushenkilökunta on pätevää ja haluaa oikeasti opettaa heitä ja että he voivat keskustella vapaasti ja tuoda esiin myös kritiikkiä.

3) Millaisia eettisiä kysymyksiä koulutusvientiin liittyy?

— Kun oppilaitokset yksityistävät koulutusviennin toimintoja, on hyvä pohtia läpinäkyvyyttä. Tuleeko opiskelijoiden rekrytoinnista liikesalaisuuksia? Jos rekrytointiin kohdemaassa käytetään agentteja, miten taataan, että nämä välittävät opiskelijoille oikeaa tietoa? Jos koulutuksessa käytetään paikallisia opettajia, kuinka hyvin he ovat perillä konseptista ja kuinka sitoutuneita he ovat?

— Kun pandemiatilanteessa koulutusta siirretään digitaalisiin sovelluksiin, on hyvä miettiä, kenellä on oikeus päästä niihin. Maailmassa on yhä alueita, joissa naisten ei ole mahdollista käyttää puhelinta tai tietokonetta yhtä vapaasti kuin miesten. Miten tämä huomioidaan koulutusviennissä?

4) Onko suomalaisessa koulutuksessa jotain kulttuurisidonnaista, mitä on hankala viedä?

— Suomesta viedään myös varhaiskasvatusta. Tämä ei ollut osa väitöskirjatutkimustani, mutta nähdäkseni suomalainen varhaiskasvatus on hyvin lapsilähtöistä moneen muuhun traditioon verrattuna. Siinä on paljon leikkiä, ja Suomessa koulu aloitetaan verrattain myöhään. Jos suomalaista varhaiskasvatusta viedään aivan toisenlaiseen kasvatuskulttuuriin, tuleeko lapselle iso muutos, kun hänellä oletetaan olevan paikalliseen kouluun tarvittavia valmiuksia?

5) Vuonna 2020 ajettiin alas tappiollinen neljän yliopiston vientiyhtiö Finland University. Miksi koulutusviennistä on niin vaikea saada kannattavaa?

— Pandemia on varmasti vaikuttanut, mutta korkeakoulujen vientikonsortiossa voi olla vaikeaamyös löytää yhteiset tavoitteet. Osalla on jo ollut omaa vientiä tiedekunnissa ja yksiköissä, jolloin konsortio ei välttämättä tuo lisäarvoa eikä olemassa olevan toiminnon siirtäminen tunnu välttämättä mielekkäältä. Tilanne on varmasti erilainen kuin jos kaikki aloittavat alusta.

---