Kehittämislakisotku ja sen selvittäminen

Korkeakoululaitoksen kehittämislain voimavarapykälän käsittely on saanut osakseen ennennäkemätöntä huomiota. Yliopistojen pitkäjänteinen toiminta edellyttää, että niiden rahoitus on turvattava lainsäädännöllä.

Yliopistojen perusvoimavarakehitys ei ole ollut viime vuosina myönteistä suhteessa yliopistojen lisääntyneisiin tehtäviin. Ilman lainsäädäntöön sisällytettyä voimavarapykälää tilanne olisi vieläkin heikompi. Voimavarapykälä on luonut ennustettavuutta yliopistomäärärahoihin. Nykypykälä on ottanut palkankorotusten kustannuksenlisäyksiä huomioon. Esimerkiksi vuokratason nousua se ei kuitenkaan ole noteerannut. Voimavarapykälä on nyt katkolla.

HE 113/2000

Voimavarapykälän jatkamista valmisteltiin mm. opetusministeriön asettamassa työryhmässä. Hallituksen esitys voimavarapykälän jatkamiseksi annettiin eduskunnalle 15.9.2000 (HE 113/2000). Esityksessä ehdotettiin voimavarapykälän jatkamista vuosiksi 2001-2005 muutetussa muodossaan.

HE sisälsi neljä momenttia: Ensimmäinen oli toteava. Toinen momentti määritteli, miten palkkausmenojen kasvu huomioidaan yliopistolaitoksen toimintamenobudjetissa. Tämä tapahtuisi nykyiseen tapaan. Kolmas momentti otti huomioon tutkintojen tavoitemäärissä tapahtuvat muutokset. Neljäs momentti sanktioi yliopistolaitosta, jos se olisi jäänyt vuosittain mitattuna jälkeen talousarviossa kirjatuista tutkintotavoitteista. Tutkintotavoitteiden ylityksistä ei olisi hyvitetty.

HE:en sisältyi voimaantulosäännös, jonka perusteella eri momentteja olisi ryhdytty soveltamaan eri vuosina. Tutkintotavoitemäärissä tapahtuneet muutokset olisivat vaikuttaneet ensimmäisen kerran vuonna 2002. Sanktiomomenttia olisi sovellettu ensimmäisen kerran mitoitettaessa määrärahoja vuodelle 2003.

HE:en sisältyi myönteisiä piirteitä, mutta myös kielteisyyttä ja puutteita. Lakitekninen puute oli esim. se, että käsitteet maisterintutkinto ja ylempi korkeakoulututkinto sekoitettiin.

Yliopistojen toiminta on lisääntyneiden tehtävien myötä kasvanut. Opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden lukumääräsuhde on jatkuvasti heikentynyt. Tutkintatavoitteet ovat olleet jatkuvassa kasvussa. Tämä perustoimintojen tähän asti tapahtunut kasvu ei olisi vaikuttanut yliopistojen voimavaroihin HE:n perusteella. Perusvoimavarakorjausta ei olisi tapahtunut. Tämä oli suuri puute HE:ssä.

Toinen suuri puute HE:ssä oli sanktiopykälän muotoilu. HE:n mukaan tutkintotavoitteista jälkeen jääminen jonain vuonna olisi automaattisesti merkinnyt leikkurin soveltamista, vaikka edellisenä tai seuraavana vuonna tutkintotavoitteet olisi ylitetty. HE ei ottanut huomioon tutkintojen suorittamisessa tapahtuvaa luonnollista ja hyväksyttävää vaihtelua. HE vaati siis korjausta.

HE:n eduskuntakäsittely

Yliopistojärjestöt ovat pitkin vuotta eri yhteyksissä ja näyttävästi esittäneet yliopistojen perusvoimavaratason kohentamista. Tämä jatkui myös sivistysvaliokunnassa.

Sivistysvaliokunta teki HE:en nähden yliopistojen asemaa parantavia olennaisia muutoksia vuodesta 2002 lukien. Valiokunnan mietinnön perusteella vuoteen 2002 kohdistuvat yliopistojen voimavarat olisivat kohentuneet vajaalla miljardilla. Tämä olisi lähes vastannut yliopistojärjestöjen jo aikaisemmin tekemää esitystä. Toinen olennainen valiokunnan tekemä muutos oli se, että ns. sanktiomomentin soveltaminen olisi järkiperäistynyt. Valiokunta olisi ollut valmis ottamaan huomioon asetettujen tutkintotavoitteiden ja niiden saavuttamisen kolmen vuoden ajalta keskimääräisenä. Sanktiomomentti olisi sivistysvaliokunnan mietinnön mukaan tullut noudatettavaksi vasta vuonna 2005.

Sivistysvaliokunnan käsittely oli koko ajan normaalin tavan mukaista. Valiokunnan mietintö oli luettavissa yleisesti 24.11.2000. Tällöin Professoriliitto myös lausui sivistysvaliokunnalle kiitokset yliopistoja kohtaan osoitetusta huolesta.

Valiokunnan mietintö läpäisi soraäänittä myös eduskunnan täysistunnon ensimmäisen käsittelyn. Yliopistojen tulevaisuus näytti valoisammalta.

Poisveto

"Konsulit" ryhtyivät valvomaan. Yliopistot olivat joidenkin mielestä saamassa liikaa. Keskiviikkona 29.11. rupesi liikkumaan huhuja, että HE vedetään pois, jolloin asia raukeaa. Tähän hallituksella oli juridiset mahdollisuudet. Asiallisesti tätä tarkoittava päätös tehtiin ilmeisesti 29.11. illalla. Muodollinen poisvetopäätös asiasta tehtiin 1.12. presidentin esittelyssä. Kehittämislaki ei ole enää vireillä eduskunnassa.

Soitin asiasta sivistysvaliokunnan puheenjohtajalle 30.11. noin klo 9.30. Puheenjohtaja oli poisvedosta tietämätön ja hämmästynyt.

Opetusministeri Rask on 5.12.2000 julkisuuteen saattamassaan kannanotossa Hallitus vastaa esityksistään, sivistysvaliokunta muutosesityksistään, todennut mm. seuraavaa: "Yliopiston perusrahoituksen lisääminen on tarpeen, mutta sivistysvaliokunnan esittämässä muodossa tilanne olisi valtiontaloudellisesti kestämätön." Rask jatkaa: "Sivistysvaliokunnan näkemyksen toteuttaminen johtaisi pahimmillaan siihen, että peräänkuulutettu miljardi olisi löydettävä opetusministeriön budjetin sisältä."

Tästä eteenpäin

Monien kansanedustajien kommentit ja hallitusohjelma antavat aiheen olettaa ja toivoa, että asia sittenkin saisi vielä yliopistojen kannalta myönteisen ratkaisun. Itsestään näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Yliopistojärjestöjen ja yliopistoväen on jatkettava vaikuttamistaan. Kehittämislakisotku on selvitettävä. Yliopistojen rahoitus on turvattava lainsäädännöllä!

Jorma Virkkala
Itsenäisyyspäivänä 2000