VALPAS-raportti
Valtion palkkaseurantatyöryhmän (VALPAS) loppuraportti
osoittaa kiistatta, että yliopistojen johto-
ja asiantuntijatehtävissä olevilla henkilöillä on poikkeuksellisen
huono palkkakilpailukyky.
Tilanteeseen olisi saatava pikainen korjaus, koska yliopistojen
tulee varautua yhä kovenevaan kilpailuun osaavasta työvoimasta.
Valtion palkkaseurantaryhmän (VALPAS) asettamisesta sovittiin valtion virka- ja
työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa
kaksi vuotta sitten.
Työryhmä sai tehtäväkseen selvittää
valtion henkilöstön palvelussuhteen ehtojen
kehitystä ja perusteita. Selvityksenä
lähtökohtana oli verrata valtiota yleisiin
työmarkkinoihin. Valtiolla tarkoitettiin budjettivaltiota ja
yleisillä työmarkkinoilla muita tarkastelussa
mukana olleita sektoreita.
Työryhmän loppuraportti julkistettiin
juuri ennen joulua.
Yliopistoissa työskentelevät nuoret syvimmässä palkkakuopassa
VALPAS-työryhmän raportista käy ilmi,
että yleisten työmarkkinoiden palkkaero
valtioon on sitä suurempi, mitä nuoremmasta
ikäluokasta on kyse. Valtiolla yli 60-vuotiaiden
palkat ovat lähes yhtä suuret kuin yleisillä
työmarkkinoilla, ikäluokassa 30-59 palkkaero
on yleisten työmarkkinoiden eduksi noin viisi prosenttia ja ikäluokassa 20-29 noin
yhdeksän prosenttia. Nämä tulokset selittyvät osaksi
sillä, että valtion vanhemmilla työntekijöillä
ikälisät kaventavat tehokkaimmin
palkkaeroja suhteessa yleisiin työmarkkinoihin.
Vaikkei työryhmän raportissa em. asiaa
käsitellä yliopistojen osalta erikseen,
voidaan muiden selvitysten perusteella todeta, että
yliopistojen nuorilla työntekijöillä palkkojen
jälkeenjääneisyys on vieläkin suurempaa
kuin vastaavilla ikäryhmillä valtiolla
keskimäärin. Erityisen huonon palkkakilpailukyvyn
omaavat yliopistojen asiantuntijatehtävissä
olevat, korkeasti koulutetut nuoret.
Yliopistoväen palkkakilpailukyvyssä myös muita ongelmia
Yliopistoväen palkkakilpailukyvyssä myös muita ongelmia
Työryhmän loppuraportissa on
tarkasteltu myös palkkojen kilpailukykyisyyttä
erilaisissa tehtäväluokissa. Nämäkin tulokset ovat
valtion ja erityisesti yliopistojen kannalta
huolestuttavia.
Raportista käy nimittäin ilmi, että
valtion avustavissa tehtävissä ja suoritustason
tehtävissä palkkakilpailukyky on keskimäärin
tarkasteltuna parempi tai vähintään yhtä
hyvä kuin yleisillä työmarkkinoilla. Sitä
vastoin asiantuntijoiden ja johtotehtävissä
olevien palkkataso on valtiolla 10-30 prosenttia
alempi kuin yleisillä työmarkkinoilla.
Poikkeuksellisen huonon palkkakilpailukyvyn omaavat
raportin mukaan yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä olevat henkilöt.
Johtotehtävillä tarkoitettiin
organisaation hallinnollisia ja esikuntatyyppisiä
johtotehtäviä. Näin ollen työnjohdollisia tehtäviä ei
oltu luokiteltu johtotehtäviksi.
Asiantuntijatehtävinä pidettiin tehtäviä, jotka edellyttävät
asia-alueen teoreettista hallintaa ja joiden
hoitaminen lähes poikkeuksetta edellyttää
korkeakoulututkintoa. Ammattitehtäviksi
luokiteltiin tehtävät, jotka edellyttävät vaativaa
ammattiosaamista ja vähintään opistotason
koulutusta. Avustavissa tehtävissä edellytettiin
perusammattivalmiutta.
Palvelussuhteen ehtojen kokonaisuuteen kuuluu myös muita tekijöitä kuin palkka.
Näitä ovat mm. lomat, vuosityöaika,
työaikakorvaukset ja eläkkeet. Ne ovat valtiolla jonkin
verran parempia kuin yleisillä
työmarkkinoilla keskimäärin.
Yliopistojen tulee varautua kovenevaan kilpailuun työvoimasta
Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat
alkavat muutaman vuoden kuluttua siirtyä
vähitellen pois työelämästä. Samaan aikaan
täysi-ikäisyyden saavuttavat uudet ikäluokat
ovat pieniä. Tämä merkitsee sitä, että kilpailu
työvoimasta tulee väjäämättä kiristymään.
Näin ollen on välttämätöntä, että myös yliopistot
alkavat nopeasti valmistautua kovenevaan kilpailuun osaavasta ja motivoituneesta
työvoimasta. Olennaista tässä valmistautumisessa
on se, että yliopistojen johto- ja
asiantuntijatehtävissä olevien palkkakilpailukykyä
parannetaan.
Varsinaisena elämän ja kuoleman kysymyksenä voidaan pitää keskeisten
rekrytointivirkojen palkkakilpailukyvyn kuntoon
saattamista. Mikäli näin ei tapahdu, on
yliopistoille vaikeata ennustaa kovin ruusuista
tulevaisuutta.
VALPAS ja uudet palkkausjärjestelmät
Varteenotettavan mahdollisuuden
yliopistoväen palkkauksellisten epäkohtien
korjaamiseen saattaa tarjota Itä-Suomen yliopistoissa
kehitteillä oleva uusi palkkausjärjestelmä.
Edellytyksenä ko. järjestelmän käyttöön otolle
on kuitenkin, että johto- ja
asiantuntijatehtävissä olevien palkkakilpailukykyä parannetaan
Valpas-raportin hengessä.
Klaus Sundbäck
|