Yliopistonlehtorin kommentteja valtion sopimisesta
Yliopistosektorilla vaikuttavalla ammattiliitolla on monia toimintamuotoja, joita liiton hallitus valmistelee ja joista se muotoilee tavoitteet ja tekee päätökset. Niin myös Yliopistonlehtorien liiton hallituksella on kuluvana toimintavuonna käsiteltävänään monia laajoja ja kauaskantoisia kysymyksiä, mm. yliopistojen virkarakenneuudistus, palkkausjärjestelmien uudistaminen, yliopistojen opetus- ja tutkimuspolitiikan kehittäminen ja yliopistojen tulosbudjetoinnin vaikutusten seuraaminen. Lisäksi hallituksen asialistalla ovat perinteiset jäsenyhdistysten toimihenkilöiden ja luottamusmiesten kouluttaminen ja jäsenhankinta. Painopistealueina ovat kuitenkin, niin kuin varmasti muillakin yliopistosektorin ammattiliitoilla, jäsenistön palkkaukseen, palvelussuhteen ehtoihin ja työaikaan liittyvät asiat.
Työajasta yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöllä on oma työaikasopimus, ns. tarkentava virkaehtosopimus tutkimuspohjaisen opetuksen edellytysten kehittämisestä. Palkkauksesta tehtiin vastikään valtiosektorilla uusi sopimus virka- ja työehdoista ajaksi 1.2. 2000 – 31.1. 2001.
Edellä luetellut asiakokonaisuudet eroavat toisistaan siinä, että joidenkin hankkeiden kehittämisessä opetusministeriö on mukana, toisista se on sanoutunut irti yliopistojen autonomiaan vedoten. Kun on kyse rahasta valtiovalta on kuitenkin vahvasti toisena osapuolena päättämässä asioista.
Niukka VES
Uusi sopimus noudattaa yleistä 3.1 prosentin linjaa, yleiskorotus on 185 mk kuukaudessa, kuitenkin vähintään 2,55 prosenttia. Lisäksi varattiin 0,5 prosentin suuruinen järjestelyvaraerä, jota ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa sidottu mihinkään tiettyyn käyttökohteeseen. Viime vuosina järjestelyvara on yliopistosektorilla käytetty ns. kuoppakorotuksiin. Sopimuksen tekstimuutoksiin kohdennettiin 0,1 prosenttia. Myöskin luottamusmiesten aseman kehittämiseen ja osa-aikaisten opettajien palvelussuhteen ehtojen parantamiseen sitouduttiin työnantajan taholla.
Järjestelyvarojen eli ns. kuopparahojen kohdentamisesta on Yliopistonlehtorien liiton hallituksessa käyty vilkasta keskustelua; tehtävä on ongelmallinen, koska paikattavaa on paljon ja rahaa on riittämättömästi. Kun näitä kohdennettuja kuopparahoja keväällä todennäköisesti ryhdytään jakamaan paikallisesti, luottamusmiehillä on erittäin vaativa tehtävä soveltaa virkaehtosopimusta neuvotteluissa työnantajan kanssa ja tehdä oikeudenmukaisia jakoehdotuksia. Yliopistonlehtorien liitto onkin kuluvan vuoden koulutusta suunnitellessan pyrkinyt kiinnittämään erityistä huomiota luottamusmiesten toiminnan tukemiseen. On hyvä, että luottamusmiesten asemaa on nyt myöskin uuden virkaehtosopimuksen kautta konkreettisesti yritetty parantaa.
Sivuutettu VALPAS
Viime joulukuussa julkistettiin valtion palkkauksen tasosta tehty ns. VALPAS-selvitys, joka kiistattomasti osoitti, että mm. ylemmät asiantuntijat, joihin yliopistojen opettajat ja tutkijat kuuluvat, ovat jääneet tuntuvasti jälkeen yleisten työmarkkinoiden palkansaajien ansiokehityksestä. AKAVA-JS piti asiaa voimakkaasti esillä neuvotteluissa ja vaati muun työntekijäpuolen kanssa työnantajalta sitoutumista monivuotiseen ohjelmaan palkkauksen korjaamiseksi. Yliopistonlehtorien liitossa toivottiin, että jo tällä kierroksella työnantaja olisi tehnyt selvityksestä konkreettiset johtopäätökset ja että mm. kiusallinen ero ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen lehtoreiden palkkauksessa, edellisten hyväksi, olisi tullut korjatuksi. Kuitenkin sopimukseen on kirjattu ainoastaan epämääräinen muotoilu, että pyritään korjaamaan epäkohtia etenkin nuorten sekä vaativia asiantuntija- ja johtotehtäviä suorittavien palkkauksen osalta.
Valitettavasti mahdolliset toimenpiteet ovat kuitenkin yksipuolisesti työnantajapäätöksistä riippuvia.
Kahlittu työaika VES
Kokonaistyöaikaa kokeiltiin yliopistosektorilla kauan ja hartaasti ja kaikkia yliopistoja koskevaa sopimusta sorvattiin niin ikään kauan ja hartaasti, ennen kuin se uskallettiin lopullisesti hyväksyä. Moninaisissa YLL:n hallituksen kokouksissa asia oli esillä ja jäsenkenttää konsultoitiin ja valmisteltiin huolellisesti tulevaa uudistusta varten. Onkin todettava, että uuteen työaikamalliin siirtyminen oli yliopistonlehtoreiden kannalta onnistunut päätös. Entinen opetusvelvollisuusjärjestelmä ei ollut enää tätä päivää.
Sopimus on tekstinä väljä mutta samalla joustava ja hengeltään hyvin yliopistojen nykytoimintaa myötäilevä. Yliopistonlehtorin toimenkuva on viime vuosina muuttunut rajusti ja lehtorit ovat saaneet uusia tehtäviä ja velvotteita, joista ei puhuta mitään kelpoisuusasetuksen työtehtäväpykälässä. Yliopistonlehtoreiden tutkimustoiminta osana virkatehtäviä on legitimoitu, opetukseen kuuluvat lukuisat oheistehtävät, opetuksen valmistelu ja kuulustelut korjaustöineen sekä hallintotehtävät ovat tulleet konkreettisesti näkyviksi työsuunnitelmalomakkeessa. Ongelmana on kuitenkin se, että 1600 tunnin työaikakehys ei jousta niin kuin sen sopimustekstin 5§:n mukaan pitäisi, eli jos tutkimus- tai muita tehtäviä on lisätty, tulee opetustehtäviä vastaavasti vähentää. Monissa laitoksissa lehtorit ovat valitettavasti joutuneet kuulemaan laitoksen johtajan viestin, että opetuksen määrärahat eivät riitä kokonaistyöaikasopimuksen noudattamiseen. Valitettavasti tämänkin resurssiongelman ratkaisuna on kuin mantraa ruvettu toistamaan sanaa ”ulkopuolinen rahoitus”.
Yliopistonopettajina meillä on kuitenkin mielestäni oikeus odottaa, että valtio jatkossakin vastaa meidän sopimuksenmukaisista palkoistamme.
Maj-Len Rönkä
YLL:n hallituksen jäsen
ja palkkasihteeri
|
