Perusrahoitus pitkäjänteisemmälle pohjalle
Yliopistojen perusrahoituksen tulevaisuus näyttää hieman valoisammalta kuin vielä vähän aikaa sitten. Opetusministeriön työryhmä ehdottaa, että toimintamenoja lisätään 660 miljoonalla markalla 2001-2006. Rehtorien neuvoston laskelmien mukaan vaje lamaa edeltävään tasoon olisi ollut 1,4 miljardia markkaa.
Ylijohtaja Markku Linnan johtama työryhmä luovutti loppuraporttinsa opetusministeri Maija Raskille tammikuussa. Työryhmä ehdottaa, että yliopistomäärärahojen reaalitason turvaamiseksi kehittämislain 3 §:n voimassaoloa jatketaan siten, että se muutetaan muotoon, jossa palkkakustannusten nousun lisäksi otetaan huomioon myös yleisen kustannustason nousu. Kustannustason nousu lasketaan siten, että edeltävän vuoden talousarvion mukaisiin toimintamenoihin lisätään palvelussuhteen ehtojen tarkistukset ja yleinen kustannustason nousun vaikutus laskettuna yliopistoindeksillä (2/3 valtion palkkaindeksi ja 1/3 tukkuhintaindeksi).
Työryhmän ehdottaa lisäksi, että resurssipykälään sisällytetään säännös, joka ottaa huomioon yliopistojen toiminnan laajuudessa tapahtuneet muutokset. Toiminnan laajuus kytketään tulossopimuksissa sovittaviin ja talousarviossa päätettäviin tutkintotavoitteisiin, joiden perusteella nykyisin pääosin jaetaan yliopistojen välistä perusrahoitusmäärärahaa.
- Esimerkiksi suoritettuihin tutkintoihin ja opiskelijamääriin suhteutettuina yliopistojen määrärahat ovat laskeneet, Linna totesi raportin luovutustilaisuudessa.
Reaalimäärärahat ovat laskeneet vuosina 1991-1998 uusia opiskelijoita kohden 12 prosenttia ja tohtorin tutkintojen yhteismäärää kohden 28 prosenttia. Vajeen paikkaamiseksi työryhmä esittääkin ohjelmaa, jolla jälkeenjääneisyys kurottaisiin kiinni: vuosina 2001-2006 yliopistojen toimintamenoja lisättäisiin 660 miljoonalla markalla. Lisäys on tarkoitus ottaa asteittain huomioon päätettäessä opetusministeriön vuotuisesta budjettikehyksestä.
Yliopistojen rahoituksen joustavoittamiseksi ja pitkäjänteisen toiminnan parantamiseksi työryhmä ehdottaa lisäksi, että yliopistojen toimintamenomomentti muutetaan kaksivuotisesta kolmivuotiseksi siirtomäärärahaksi.
Työryhmän raporttiin sisältyy valtiovarainministeriön apulaisbudjettipäällikkö Hannu Mäkisen eriävä mielipide. Hän katsoo, että lailla tulisi turvata yliopistojen toimintamenomäärärahojen mitoitus vähintään edellisen vuoden varainhoitovuoden talousarvion tasoa vastaavaksi. Mäkisen mielestä lailla tulisi taata vain toimintamäärärahojen ehdoton vähimmäismäärä mutta ei pyrkiä sääntelemään sitovasti talousarvioon otettavaa määrärahojen tosiasiallista tasoa.
Lisäys ajettava vuosittain budjetteihin
Opetusministeri Maija Rask sanoi luovutustilaisuudessa, että perusmäärärahojen vähäisyys on tullut esille hänen jokaisella yliopistovierailullaan. Hän tosin muistutti, että yliopistot ovat itse piiskaamassa itseään vielä opetusministeriön ajamia tutkintotavoitteita mittavimpiin suorituksiin mm. tohtoritavoitteiden kohdalla.
- Siitä toteutuuko rahoitusvajeen kiinnikurominen, ei ole takeita, mutta olen sitä tietysti budjettineuvotteluissa ajamassa, Rask totesi.
Hänen mielestään hallitusohjelman ja kehittämissuunnitelman linjaukset tukevat työryhmän esityksiä.
- Myös palkkojen nousu pitää huomioida, koska muutoin se olisi pois muusta toiminnan rahoituksesta.
Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtaja Paavo Uronen käytti luovutustilaisuudessa yliopistojen puheenvuoron.
- 110 miljoonan markan vuosittainen lisäys voi tuntua vaatimattomalta kun on kysymys näin suuresta asiasta. Mutta samalla sen pitäisi olla mahdollista myös toteutua.
Rehtorien neuvoston laskelmien mukaan vaje lamaa edeltävään aikaan olisi ollut 1,4 miljardin markan luokkaa.
Työryhmässä jäsenenä ollut Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLAn toimitusjohtaja Pentti Vartia puhui yliopistojen ja elinkeinoelämän yhteishankkeiden rahoituksen tärkeydestä.
- Yliopistot tarvitsevat rahoitusta myös näihin yhteishankkeisiin, koska muutoin niiden rahoittaminen syö perusrahoitusta.
Yhteisrahoitteisissa hankkeissa rahoittaja tai rahoittajat (esim. Tekes, Sitra, Suomen Akatemia, EU:n komissio, kotimaiset ja ulkomaiset rahastot ja säätiöt) maksavat vain osan kustannuksista ja yliopisto vastaa osasta, yleensä virkatyön, tilojen ja pääomakustannusten osalta. Raportissa todetaankin tästä, että yhteisrahoitteisessa toiminnassa on pyrittävä siihen, että saatu rahoitus kattaa nykyistä paremmin myös yliopiston välillisiä kustannuksia. Yliopistoilla on oltava varattuna voimavaroja yhteisrahoitteisena toimintana hoidettaviin hankkeisiin.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuva: Asta Sjöblom
|
