|
Yhteinen tavoite yliopistojen opettajajärjestöillä
Yliopistojen perusrahoitus
edes OECD:n keskitasolle
Suomi mainostaa olevansa koulutuksen ja tutkimuksen
kärkimaita. Tiedon ja osaamisen strategia on poliittisesti hyväksytty
kehityslinja. Silti yliopistojen perusrahoitus ei ole edes OECD-maiden
keskitasolla. Yliopistojen opettajajärjestöjen johto vaatii tilanteen
pikaista korjaamista.
Professoriliiton, Tieteentekijöiden liiton ja Yliopistonlehtorien
liiton puheenjohtajat Juhani Keinonen, Björn Fant
ja Vesa Kulmala tapaavat säännöllisesti. Talven työmarkkinaneuvottelujen
ollessa kuumimmillaan palavereita oli taajaan, nyt ajatuksia vaihdetaan
aina tarpeen mukaan.
Yliopistojen perusrahoitus nousi Rehtorien neuvoston julkilausuman
ansiosta kuumaksi aiheeksi sellaistenkin lehtien palstoilla, jotka
eivät muutoin paljon yliopistosektorin asioita seuraa. Ehkä vielä
enemmän julkisuutta sai aikoinaan Professoriliiton ja Tieteentekijöiden
liiton (tuolloin vielä Korkeakoulualan assistenttien ja tutkijain
liitto KATL ry) tiedote “Ei uusia opiskelijoita 1995”. Sillä oli
myöhemmin todistettua vaikutusta budjettilukuihin.
“Jotain tarttis tehdä” nytkin. Liitoissa perusrahoitustilanteeseen
vaikuttaminen on ollut esillä jo pitkään. Tieteentekijöiden liitto
piti Suomen ylioppilaskuntien liiton kanssa asiasta yhteisen tiedotustilaisuuden
viime lokakuussa. Helmikuun Acatiimi-lehdessä oli Professoriliiton
puheenjohtajan Juhani Keinosen pääkirjoitus “Onko Suomella varaa
vaurastua”. Huhtikuun 12. päivänä yliopistojen kaikkia henkilöstöryhmiä
edustavat järjestöt järjestivät yhdessä SYL:n kanssa tiedotustilaisuuden
rahoituskurimuksesta. (Ks. historiallinen, kaikkien liittojen
yhteinen julkilausuma sivulla 11-12.)
Budjettivalmistelujen, Markku Linnan johtaman työryhmän ehdotusten,
yliopistojen ja opetusministeriön välisten tulosneuvottelujen,
eduskunnan ja valtiontilintarkastajien lausumien sekä ehkä myös
Sonera-rahojen takia perusmäärärahatilanteen kurjuus nousi jälleen,
nyt entistä voimakkaammin esille.
- Suomi mainostaa olevansa eurooppalaisia kärkimaita, mutta olemme
jäljessä OECD-maiden keskikastistakin. Edes tähän keskeisten kilpailijamaiden
tasoon pitäisi ehdottomasti päästä, Juhani Keinonen toteaa.
Tieteentekijöiden liiton johto oli lokakuussa tapaamassa opetusministeri
Maija Raskia.
- Kun liiton edustajat kertoivat hänelle Suomen yliopistokoulutuksen
opiskelijakohtaisten menojen pienuudesta verrattuna OECD:n maiden
vastaaviin lukuihin, asia tuntui olevan ministerillekin yllätys,
Fant kertoo.
- Yksi laskutapa on myös määrärahojen vertaus lamaa edeltävään
tasoon, jonne vajaus on 900 miljoonaa markkaa. Monet muut sektorit
ovat jo saavuttaneet korkojen kanssa lamaa edeltävät luvut, Vesa
Kulmala huomauttaa.
- Tällä määrärahojen tasolla ei ole mahdollisuutta saada täyteen
koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (1999-2004)
tavoitteita tutkintomäärissä, Fant lisää.
Laitosjohtaja kulkee kerjuulla
Miten tilanne näkyy sitten käytännössä laitostasolla?
- Laitoksen johtajan pitää keskittyä ulkoisen rahoituksen hankkimiseen.
Jotta sitoumukset opiskelijoille pystytään pitämään, opetusta
järjestetään ostopalveluna, tuntiopetuksena. Onko ainelaitoksen
tehtävä ylläpitää perusopetusta ulkoisella rahoituksella? Tuleeko
hakuautomaattina toimisen olla laitosjohtajan tehtävä, Keinonen
kysyy.
- Laitokset joutuvat eriarvoiseen asemaan. Sellaiset laitokset,
jotka eivät saa ulkopuolista rahoitusta ovat eniten vaikeuksissa.
Valtiovallan pitää hoitaa lupaamansa perustehtävät, Fant korostaa.
Lehtoreitten kohdalla tilanne on Vesa Kulmalan mielestä näkynyt
eniten virkojen jäädytyksinä ja hyllytyksinä. Lisäksi kokonaistyöaikasopimuksen
tarjoamia tutkimusmahdollisuuksia ei ole kyetty hyödyntämään.
Joustot on jääneet monille lehtorille kuolleeksi kirjaimeksi.
- Myös dosenttiopetuksen määrää on vähennetty ja sitä kautta
kurssitarjonta on kaventunut. Laitevaltaisella tieteenalalla laitekantaa
pitäisi uusia aivan eri tahdissa kuin nyt. Kirjastoissa tilanne
näkyy selvimmin monien keskeisten aikakauslehtitilauksien peruutuksina,
Fant lisää.
Söikö ammattikorkeakoulu rahat?
Rehtorien neuvoston tiedotustilaisuudessa kysyttiin, ovatko ammattikorkeakoulut
vaikuttaneet yliopistojen määrärahojen pienentymiseen. Rehtorit
korostivat ammattikorkeakoulujen rahoituksen erilaista pohjaa.
Miten puheenjohtajat näkevät tilanteen?
- Sanoin jo joskus 1980-luvun lopussa, kun ammattikorkeakouluista
alettiin puhua, että kohta ne tulevat kilpailemaan yliopistojen
kanssa samoista rahoista. Ei siitä päästä mihinkään, että yliopistojen
kurjuus johtuu osittain siitä, että ammattikorkeakoulut ovat vaatineet
etenkin taipaleensa alussa paljon kehittämisrahaa. Vaikka ne ovat
suurimmaksi osaksi kunnallisia, valtionosuuksien kautta ne saavat
myös yhteisestä valtion pussista, Kulmala toteaa.
- Tärkeintä olisi pitää ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen
tehtävät erillään. Jos niiden tehtävät lähenevät toisiaan, on
vaarana, että myös rahavirrat sekoittuvat. Ylimmän opetuksen ja
perustutkimuksen pitää säilyä tiedekorkeakouluissa, Keinonen tähdentää.
- Korkeatasoista ammattikorkeakouluopetusta tarvitaan, mutta
yliopistojen pitää olla vahvoja tieteellisellä puolella. Bolognan
sopimuksen takia joudumme ottamaan tiukemmin kantaa kahden pilarin
järjestelmän säilyttämiseen ja tutkintojen vastaavuuteen, Fant
muistuttaa. (Ks. myös tämän lehden pääkirjoitus.)
- Ammattikorkeakouluissa annettavaa opetusta ei voida rinnastaa
yliopistoissa annettavaan opetukseen. Kilo omenoita ei ole sama
kuin kilo appelsiineja. Vertailtavuutta ei voi mekanisoida, Keinonen
lisää.
Palkkavertailussa yliopistosektori häviää. Ammattikorkeakoulujen
opettajien ja rehtoreitten tilipussien eroista on kirjoitettu
jo lehtienkin palstoilla.
- Jos yliopiston opettaja on orientoitunut vain opetukseen, olisi
hän hölmö, jos ei tuntisi vetoa parempiin palkkoihin ammattikorkeakoulujen
puolelle. Yllättävän vähän siirtymistä kuitenkin tapahtuu, koska
palo tieteen tekemiseen pitää porukan yliopistojen leivissä, Kulmala
kiteyttää.
Tieteentekijöiden liiton hallituksesta lähti pari vuotta sitten
kaksi jäsentä lähes yhtä aikaa yliopistojen pätkätöistä ammattikorkeakoulun
leveämmän ja pitemmän leivän syrjään.
Uudet pohjat palkkaneuvotteluihin
Yleisessä palkkakehityksessä yliopistosektori uhkaa jäädä taas
jälkeen monien muiden tahojen palkoista. Muun muassa bussikuskit
ja ahtaajat saivat valtakunnansovittelijan pöydän kautta paljon
yleistä linjaa tuntuvammat korotukset.
- Suunta ja pohja seuraavalle kierrokselle lyötiin lukkoon näiden
liittojen neuvotteluissa. Tuskin muut tyytyvät vähempään kuin
mitä näille tahoille luvattiin. Sopimusten kesto ja raha arvioidaan
nyt uudelleen, puheenjohtajat ennustavat tulevaa.
Keskusjärjestöillä onkin nyt kova kiire saada kiinni TUPO-rytmistä.
Löytyykö yliopistosektorin järjestöiltä tarvittaessa yhteistä
vääntövoimaa, jolla epäedullinen palkkakehitys käännettäisiin?
- Toivotaan, että yhteinen sävel löytyy. Vääntövoimaa voidaan
tarvita, Fant ennustaa.
- Jatko riippuu paljolti siitä, mitä vielä tänä vuonna tapahtuu
allekirjoituspöytäkirjassa luvatulle Valpas-raportin linjausten
toteuttamiselle, Keinonen pohtii.
- Toiveita on myös pantu uuden palkkausjärjestelmän (Helsingin
yliopiston malli) antamalle mahdollisuudelle palkkaukselliseen
liikkumavaraan, Kulmala lisää.
Puheenjohtajien mielestä järjestöllinen valmius on nyt kaikissa
liitoissa paremmassa jamassa kuin vielä viime syksynä.
Fyysikoitten värisuora
Fyysikoilla on ollut värisuora yliopistojen opettajajärjestöjen
johdossa jo puolitoista vuotta. Vaikka puheenjohtajien yhteisissä
tapaamisissa ei varmaankaan keskustella kvanttifysiikan viimeisistä
tutkimuksista, yhteinen tausta helpottaa samalle aaltopituudelle
pääsemisessä. Oletteko itse miettineet sitä, miksi kaikkien kolmen
liiton puheenjohtajat ovat fyysikoita?
- Perinne voi siihen vaikuttaa, fyysikoita on ollut näissä tehtävissä
aiemminkin. Tieteen sisällä harrastetaan paljon tutkimusyhteistyötä,
pitää olla ulospäinsuuntautunut ja yhteistyökykyinen, Fant toteaa.
- Syy voi löytyä juuri yhteisöllisestä toimintatavasta. Fyysikot
ovat tottuneet toimimaan tutkimusryhmissä, kehittämässä yhdessä
mekanismeja parempiin toimintaedellytyksiin, Keinonen jatkaa.
- Sanoohan jo kvanttiteoria, että pienimmän korotuksen laki on
olemassa, Kulmala naurahtaa. Eli muutoksia voi tapahtua vain annoksina,
joiden minimikoko on ennalta määrätty.
Teksti ja kuva: Kirsti Sintonen
|
