Tutkijakoulutettujen työttömyysluvut nousussa

Uusimmat tilastot osoittavat, että tutkijakoulutettujen työttömyysluvut ovat lähteneet nousuun. Tilanne on huonontunut vuoden 1999 alkuun verrattuna. Helmikuun lopussa työttömiä tutkijakoulutettuja oli yhteensä 476, joista tohtoreita 161. Korkeimmin koulutetut ovat myös kausityöttömiä: aina kesäisin kortistossa olevien määrä kasvaa sadalla.

AKAVAn tutkimusyksikkö tekee säännöllisesti tilastoja akavalaisten alojen työttömyyslukujen kehityksestä. Tutkija Päivi Knuuttilan mukaan tutkijakoulutetut ja luonnontieteen kandidaatit ovat ainoita aloja, joilla työttömyysluvut eivät ole lähteneet toivottuun laskuun. Verrattuna pahimpaan lama-aikaan tohtoreitten ja lisensiaattien työttömyys on päin vastoin lisääntynyt, kun melkein kaikilla muilla akavalaisilla aloilla töitä löytyy on huomattavasti helpommin. (Ks. Kaavio 1: Työttömät ilman lomautettuja eräillä akavalaisilla aloilla 29.2.2000 ja muutos kuuden vuoden aikana.)

 

Kaavio1.

Jos verrataan Työministeriön tilastojen lukuja viime ja tämän vuoden helmikuulta, tutkijakoulutettujen työnsaantimahdollisuudet ovat heikentyneet. Vuosien 1997-1998 aikana korkeimmin koulutetut löysivät töitä hieman paremmin, mutta nyt suunta on muuttunut huolestuttavaksi. Tutkijakoulutuksen saaneet ovat myös kausityöttömiä: kesäisin tohtoreita ja lisensiaatteja on kortistossa yli sata enemmän kuin keväällä ja syksyllä. Kun jokin projekti loppuu, monilla ainoa vaihtoehto on työttömyyspäiväraha. (Ks. Kaavio 2: Työttömät ilman lomautettuja 1992-2000, Tutkijakoulutuksen suorittaneet.)

 

Kaavio2.

Työnvälitystilaston 29.2.2000 mukaan työttömiä tutkijakoulutuksen saaneita oli yhteensä 476 ja näistä oli tohtoreita 161. Jos tilastoja tutkii tohtoreitten koulutusalan mukaan, eniten vaikeuksia työnsaannissa tuntuu olevan biologian ja kemian aloilla - molemmissa 21 työtöntä tohtoria. Muilla tieteenaloilla työttömiä tohtoreita on alle 10.

Lisensiaattien kohdalla työttömyys vaivaa valtiotieteen (22), kielitieteen (20), yhteiskuntatieteen (20) ja prosessitekniikan (20) aloja. Yli 10 työtöntä lisensiaattia löytyy kemian, fysiikan, biologian, maantieteen ja geologian, historian sekä matematiikan pääaineista. Väitöskirjan tekeminen näyttää työllistymisessä auttavan kielitieteen, valtio- ja yhteiskuntatieteen sekä historian jatko-opiskelijoita. Näillä aloilla oli vain kahdeksan työtöntä tohtoria. Myös prosessitekniikasta väitellyt (2 työtöntä) löysi töitä hyvin verrattuna saman alan lisensiaattiin.

Pelkkien työttömyyslukujen tuijottaminen ei tietysti kerro koko kuvaa tutkijakoulutettujen työtilanteesta. Monet korkeimmin koulutetut ovat pätkätöissä sellaisissa tilapäistehtävissä, jotka eivät lainkaan vastaan heidän koulutustaan.

Urakiri-koulutusohjelmia

Monissa yliopistoissa onkin ryhdytty räätälöimään työttömille tai työttömyysuhan alaisille jatkotutkinnon suorittaneille erilaisia koulutusohjelmia. Esimerkiksi Oulun yliopistossa aloitti juuri huhtikuun alussa Tutkijan urakiri - tieteentekijän tiedot ja taidot uuteen käyttöön -niminen lähes vuoden kestävä kurssi. Koulutukseen haetaan työvoimatoimiston kautta.

Koulutusohjelmaan kuuluu 4-6 viikon aloitusjakso, johon sisältyy asiantuntijapuheenvuoroja, seminaareja, työmarkkinaselvityksiä, ryhmäohjausta sekä henkilökohtaista projektityöskentelyä. Tätä vaihetta seuraa 6-8 kuukauden työskentelyjakso, jossa perehdytään työsuunnitelmien systemaattiseen kokoamiseen ja toteutukseen tutoreiden opastamana. Työskentelyn aikana laaditaan portfolion näytteitä.

 

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 1999-2004 tohtoritavoitteet:

2000	2001	2002	2003	2004
1100	1200	1300	1400	1400

Idea Urakiri-ohjelmaan lähti Oulun yliopiston tutkimuspalvelupäällikön, dosentti Leila Ristelin aloitteesta. Suomen Piilaaksoksikin mainitussa kaupungissa oli helmikuun lopun työnvälitystilastojen mukaan 34 työtöntä tutkijakoulutettua. Samaan aikaan 59 tutkijankoulutettua oli työnhakijana.

- Olen miettinyt jo pitkään, miksi tohtoreitten koulutusta lähdettiin surutta tehostamaan, miettimättä ja välittämättä siitä, mikä heidän koulutuksessaan on tärkeää, Risteli toteaa.

- Koulutusmääriin sisältyy perustelematonta toiveikkuutta tai sitten ei vain välitetä siitä, mihin tohtorit joutuvat.

- Ei riitä, että on tohtori. Koulutus pitää osata paketoida sellaiseen muotoon, että työhönottajat huomaavat, mitä hyötyä tutkijakoulutettujen korkeasta koulutuksesta yritykselle on. Ristelin mielestä erityisen huolestuttavaa on lisäksi tutkijakoulutettujen ajopuumainen ajelehtiminen epätarkoituksenmukaisista työtehtävistä toiseen.

- Eräs työvoimatoimiston ihminen käytti tilanteesta osuvaa vertausta: ennen satamissa käytiin kyttäämässä, mitä töitä löytyisi täksi päiväksi tai ensi viikoksi, nyt samantyyppinen tilanne on tullut yliopistoihin.

Kirsti Sintonen