Vastuunkantajia haetaan

Professoriliitto lähetti viime vuoden alkusyksyllä yliopistojen rehtoreille kirjeen. Siinä todettiin, että opetusministeriön suunnittelemat tulostavoitteet vuosille 2001 – 2003 ovat ristiriidassa yliopistojen perusrahoituksen kanssa. Tulossopimuksella yliopistot sitoutettaisiin uusiin ylimitoitettuihin tutkintomäärätavoitteisiin kilpailuttamalla niitä keskenään ilman kokonaisvoimavarojen lisäämistä. Tavoitteista jälkeenjääminen on sanktioitu, joten ylimitoitus johtaa lopulta yliopistojen kokonaisbudjetin pienenemiseen.

Yliopistojen rehtorien neuvostossa oli samasta asiasta käyty keskusteluja. Alkuvuodesta neuvosto esitti julkisen protestinsa, kun rehtorit ilmoittivat kieltäytyvänsä allekirjoittamasta rahoitukseen verrattuna roimasti ylimitoitettuja tulossitoumuksia.

Yliopistojen perusrahoituksen jälkeenjääneisyyttä tarkastellut opetusministeriön työryhmä totesi viime vuoden lopulla, että perusrahoitus kaipaa kuudensadan miljoonan markan korjauksen, mutta päätyi esittämään sadan miljoonan markan vuotuista lisäystä kuuden vuoden aikana. Budjettiteknisiin syihin vedoten valtiovarainministeriön edustaja jätti eriävän mielipiteensä työryhmän esitykseen.

Opetusministeriön budjettikehys kasvaa ensi vuonna kaksi miljardia markkaa, mutta lisäys ei kohdistu yliopistoihin, vaikka niiden rahoitus on sekä opetuksen että tutkimuksen osalta kymmeniä prosentteja OECD maiden keskiarvojen alapuolella.

Tutkimuksen ja tuotekehityksen kasvaneet julkiset ja yksityiset varat ovat osaltaan suuntautuneet myös yliopistoihin. Professorien työssä se on korostanut kasvavan ulkoisen rahoituksen hankintaa, joka edellyttää paitsi tieteellisesti kilpailukykyistä tutkimusta usein myös sen kaupallista hyödyntämistä. Ulkoinen rahoitus on tänä päivänä yliopistojen toiminnan edellytys ja mahdollistaa opiskelijoille annettujen lupausten toteuttamisen.

Lehdistössä on sekä pää- että yleisönosastokirjoituksissa koko kevään ajan tuotu esiin yliopistojen perusrahoituksen alimitoituksen haittatekijöitä sekä lyhyellä että erityisesti pitkällä tähtäyksellä.

Opiskelijoiden ja yliopistojen henkilökunnan historiallinen yhteinen esiintyminen julkisuudessa ja näyttävä mielenosoitus huhtikuun lopulla ovat korostaneet vakavaa huolestumista tilanteesta. Yhteinen halu ponnistella tutkinto- ja tutkimustavoitteiden toteuttamiseksi, jos toiminnan tarvitsemista välttämättömistä resursseista huolehditaan, on tullut selkeästi esiin.

Opiskelijoiden ja yliopistojen henkilökunnan edustajien tavatessa toukokuun alussa tasavallan presidentti Tarja Halosen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistön todettiin tilanteen kestämättömyys yliopistojen toiminnan kannalta. Uskottiin tilanteen korjaantumiseen niin tämän vuoden lisäbudjetissa, ns. tulevaisuuspaketissa, kuin ensi vuoden budjetissakin.

Toivottavasti opetusministeriö on siinä määrin huolissaan tilanteesta, että se korjaa yliopistojen perusrahoitusta sekä juuri kasvaneen budjettikehyksen sisällä tapahtuvalla uudelleenkohdistamisella että myös kasvattamalla budjettikehystä. Jos samat perustelut, jotka ovat johtaneet yliopistojen perusrahoituksen kurjuuteen budjettikehyksen sisällä tapahtuneissa priorisoinneissa, ovat edelleenkin voimassa, niin valtiovarainministeriö joutuu korostetusti ratkomaan yliopistojen perusrahoitusongelmia.

Yliopistojen perusrahoituksen niukkuus on saanut harvinaisen paljon julkisuutta ja sen korjaaminen laajalti tukevia kannanottoja ja mielipiteitä. Eduskunnan sivistysvaliokunta ja kaikki puolueet ovat toistuvasti ilmaisseet tukevansa tilanteen korjaamista. Jäljellä on kysymys, kuka ottaa vastuuta päätöksistä, joiden vaikutus näkyy oleellisesti vasta viiden vuoden kuluttua.

Yliopistoilla on tulosvastuu, mutta niiden julkisesta rahoituksesta päättävillä vastuu toimintaedellytyksistä. Olisi edesvastuutonta pyrkiä toteuttamaan yliopistojen toiminnalle asetettuja määrällisiä tavoitteita tutkimuksen ja siihen perustuvan ylimmän opetuksen laadun kustannuksella.

Juhani Keinonen
puheenjohtaja,
Professoriliitto