Elokuvatutkija Veijo Hietala
tutkii ihmistä ja maailmaa

Mikä ihmisessä tikittää?

Turun yliopiston elokuvatieteen oppiaineessa eletään muutoksen aikoja. Vajaan kymmenen vuoden ikään ehtinyt oppiaine on elokuussa jäämässä historiaan: se muuttuu viestintä ja mediatutkimukseksi. Oppiaineen vaiheita alusta asti seuraamassa ollut lehtori Veijo Hietala mutustelee vielä uutta nimeä.

”Muistan hyvin miten 90-luvun alussa oli mahdotonta saada uuden aineen nimeksi elokuva- ja tv-tutkimus. Silloin sanottiin ettei tutkimus voi olla oppiaine, vain tiedettä voi opettaa ja tutkia. Samoin media sana ei silloin kelvannut eikä televisio, koska se ei sopinut taiteentutkimuksen osaksi."

Ajat ja käsitykset muuttuvat nopeammin kuin arvaammekaan. Nyt viestintä ja media kelpaavat osaksi taiteentutkimusta ilman nikottelua. Hietalan mukaan vielä muutama vuosi sitten tuntui aivan mahdottomalta sovittaa yhteen viestintätutkimuksen yhteiskuntatieteellistä ja elokuvatieteen humanistista näkökulmaa. Niinpä opetuksessa on ollut päällekkäisyyttä, viestintä ja elokuvatutkimus ovat olleet erillisiä aineita, vaikka opetuksen sisältö on osittain ollut hyvinkin samanlaista.

Hietala toivoo että yhdistymisen myötä molemmat miniaineet saavat hieman lisää resursseja. Kummaltakin aineelta on puuttunut täysi professuuri ja jatkokoulutettavat. Mitään lupauksia uusista resursseista tai viroista ei uudella aineella ole, mutta aina on toivoa. ”Tähän asti meillä on vajavaisine resursseinemme ollut sellainen olo kuin meidät olisi ilmaan ripustettu.”

 

Mediakeskustelut ryöpsähtelevät Suomessa kuumina. Veijo Hietalalla on henkilökohtaisia muistoja monista.

Veijo Hietala on lehtorina elokuvatieteessä. Aineella ei ole tuntiopetusmäärärahoja eikä assistenttia. Opetusvastuu on professori Jukka Sihvosella ja erityisesti lehtorilla. Lisäksi lehtorin tehtäväksi jää paljon käytännön töitä oppiaineen pyörittämisessä. ”Eihän tässä mitään järkeä ole jos rupeaa työtunteja laskemaan, mutta akateemisessa maailmassahan niitä ei lasketa,” Hietala toteaa. ”Tosiasiahan on että hommat on jonkun hoidettava eikä opetusta voi vähentää.”

Kokonaistyöaikaa Hietala pitää kuitenkin hyvänä uudistuksena. ”Minäkin olen nyt siihen vedoten pitänyt jonkun kurssin vähän lyhyempänä.” Uuden oppiaineen myötä Hietala toivoo saavansa harteiltaan edes muutamia peruskursseja.

Puhujamatkoilla outoja tilanteita

Veijo Hietala tunnetaan parhaiten televisiotutkijana. Hänen kommenttejaan kysytään kun kasvattajilta, vanhemmilta ja opettajilta menee median edessä sormi suuhun. Hietala on julkaissut seitsemän televisiota, elokuvaa ja populaarikulttuuria käsittelevää kirjaa - kahdeksas tulee ensi syksynä. Hän toimii säännöllisenä kolumnistina kahdessa suuressa sanomalehdessä ja esiintyy televisiossa.

Hän kertoo että häneltä pyydetään myös kirjoituksia mitä merkillisimpiin lehtiin ja hän kiertää paljon puhujana. ”Yleensä halutaan että puhun televisiosta ja populaarikulttuurista. Elokuva ei kiinnosta läheskään niin paljon.”

Yliopistolla populaarikulttuurin tutkijaa ei ihmetellä tai katsota nenänvartta pitkin. Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa populaarikulttuuria tutkitaan monellakin taholla, muun muassa kulttuurihistoriassa ja kansatieteessä arkea, viihdettä ja populaaria tutkitaan paljon. Puhujamatkoillaa Hietala sen sijaan sanoo joutuneensa outoihin tilanteisiin.

"Opettajat ja kasvattajat esimerkiksi odottavat usein eväitä, joilla he voisivat tuomita television. He pettyvät neutraaliin tutkijan lähestymistapaani."

Kirjojensa Hietala sanoo syntyneen pääasiassa opetusaineistoista. ”Olen vain pannut opetustani kirjan muotoon. Ja saammehan siinä samalla kirjallisuutta omaan opetukseemme - sitä ei käytännössä ollut lainkaan suomenkielellä kun aloitimme.”

Miten sitten tullaan populaarikulttuurin tutkimuksen uranuurtajaksi Suomessa? Miten uranvalinta tapahtuu? Hietala paljastaa olleensa hyvin kokematon akateemisesta maailmasta yliopistoon tullessaan. ”Luulin että yliopistossa voi lukea sellaisia aineita joita oli koulussakin. Niinpä valitsin englannin kielen, jossa olin ollut koulussakin hyvä. Vasta yliopistossa ymmärsin, että siellä voi opiskella ihmeellisiä aineita, joita koulussa ei ollut lainkaan. Itse liu’uin englannin kielestä kirjallisuustieteeseen.” Hietalan ollessa opiskelijana Turussa professori Irmeli Niemi toi kirjallisuustieteeseen uusia tutkimuskohteita - kuten elokuvan.

”Koulupoikana olin kiinnostunut kahdesta asiasta ja harrastin niitä: elokuvaa ja parapsykologiaa. Ajattelin että olisi hienoa jos oma ammattini voisi olla jotain jomman kumman niiden piiristä.” Parapsykologia on jäänyt harrastuksesi mutta Peter von Baghia ihailleesta lukiolaispojasta on tullut populaarikulttuurin tulkitsija ja tutkija.

Julkisuuteen liittyvät tunnepiikit

Parapsykologia harrastus on sekin jättänyt jälkensä. Hietala sanoo, että psykologinen näkökulma on yhä läheinen. ”Sanon opiskelijoille että televisiosarja on aina mielenkiintoinen, jos sillä on miljoona katsojaa. Ja jos sarjalla on miljoona katsojaa pitää aina kysyä miksi.” Ensimmäinen sarja josta itse aikanaan kiinnostuin tällä perusteella oli Metsolat.

Hietalan syksyllä ilmestyvän kirjan aiheena ovat tunteet. ”Nykypäivän julkisuuteen liittyvät suuret tunnepiikit. Olen pohtinut erityisesti Diana-surua. Suru oli ennennäkemättömän suuri ja vuoden kuluttua koko asia oli unohdettu.

”Minua kiinnostaa se mikä ihmisiä viehättää. Tuntuu kuin työni olisi paljon enemmän ihmisten ja maailman selittämistä kuin median selittämistä. Loppujen lopuksi on kyse siitä mikä saa ihmiset tikittämään.”

Teksti: Tuike Alitalo
Kuvat: Armi Laukia