Hyvä johtaminen
yliopistossa -seminaari

Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton kevätseminaarin aiheena oli tällä kertaa Hyvä johtaminen yliopistossa. Seminaari keräsi m/s Mariellan auditorioon 150 liittojen jäsentä ja kutsuvierasta 6. toukokuuta. Ohessa kooste paljon kiittävää palautetta saaneen päivän ohjelmasta.

Seminaarin avasi Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Björn Fant. Hän viittasi liiton jäsenkyselyyn, jonka tulokset olivat yksi sysäys seminaarin teemalle. Kysely osoitti, että hyvinvointia voi parhaiten lisätä työpaikalla mm. parantamalla vuorovaikutusta, lisäämällä esimiehen tukea ja parantamalla palkitsemista. Jäsenistö tunsi työssään myös huolestuttavan paljon työuupumuksen oireita: 66 % jäsenistä koki stressin tai työuupumuksen oireita jonkin verran tai paljon. (Vastaava luku koko väestöllä oli Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan 49 %.)

Joukkuepeliä yliopistossa

Kuka johtaa yliopistoa -otsikolla puhui Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen.

- Kun minua pyydettiin tähän seminaariin puhumaan ja kun kuulin otsikon, totesin, että siitä tuleekin elämäni lyhyin puheenvuoro. Yliopistolain 13 pykälän mukaan rehtori on se, joka johtaa yliopiston toimintaa. Mutta tottakai, kysymys on monitasoisempi, Lajunen aloitti.

Yliopistojen toimintakulttuuri on muuttunut suuresti viime vuosina. Siihen ovat vaikuttaneet mm. rakenteellinen kehittäminen (valtakunnallinen sekä yliopistokohtainen), yliopistojen autonomia (normiohjauksesta tulosohjaukseen), tulosvastuu, tehokkuus (usein valtionhallinnon synonyymi laadulle), tuloksen mittaaminen, tuloksellisuudesta palkitseminen sekä se, että yliopistojen yksikköjohtajilla ja hallintoelimillä on nyt paljon suurempi valta ja vastuu toiminnastaan.

- Tilanne onkin täysin toinen kuin 1970-luvulla. Nyt odotetaan, että yliopisto toimii kuin liikeyritys vaikka se ei ole liikeyritys.

- Yliopistojen itsehallinto on todella laaja, mutta pystymmekö sitä käyttämään. Opetusministeriö ja muut ministeriöt ohjaavat yliopistojen toimintaa erillismäärärahoilla. Koskaan aiemmin rehtorivuosieni aikana ei ole ollut niin paljon korvamerkittyä rahaa kuin nyt. Tulosneuvotteluissa rehtorit neuvottelevat vain noin yhdestä prosentista koko rahoituksessa. Loput tulevat laskennallisesta mallista, Suomen Akatemian kautta huippuyksiköille ja tutkijakouluille, arviointineuvoston määrittelemille opetuksen laatuyksiköille, Tekesin kautta jne.

Lajunen havainnollisti tilannetta piirroksen avulla. Siinä yliopistolaiva seilaa keskellä tiedon ja osaamisen merta. Opetusministeriö ohjaa laivaa majakasta tulosohjauksen kautta. Valtiovarainministeriön satamassa roikkuu nosturin nokassa kehykseen pakotettu määrärahapaketti. Yksinäinen tutkija/opettaja on lähtenyt soutamaan omaan suuntaansa. Kanslerin valvova periskooppi näkyy pinnalla. Tummia pilviä kasautuu taivaalle valtakunnallisista tieteen ja tutkimuksen linjauksista.

Lajusen mielestä ihmisten johtaminen on tullut yliopistoissa yhä tärkeämmälle sijalle. Siinä ei kuitenkaan aina olla vahvoilla, koska ennen sitä taitoa ei juurikaan tarvittu.

- Vain aasia johdetaan kepillä ja porkkanalla. Kaikki yliopiston avaintehtävät pitäisi olla pitkäaikaisia työsuhteita, Lajunen muistutti.

Hän piti yliopistoyhteisöä paikkana, jossa pitää harrastaa joukkuepeliä. Se mahdollistaa senkin, että tähtiäkin putkahtaa. Tiedonkulku on erittäin tärkeällä sijalla, kaikenlainen tiedon panttaaminen on vahingoksi kokonaisuudelle.

- Yliopistoa ei johdeta kuin armeijaa tai kuin liikeyritystä - se on paljon vaativampi tehtävä, Lajunen lopetti puheenvuoronsa.

Työnhallintakyky keskeisellä sijalla

Valtiokonttorin ylilääkäri Juhani Wikström puhui yliopistohenkilöstön hyvin- ja pahoinvoinnista. Hän on muutaman viime vuoden aikana kiertänyt kaikki yliopistot ja suurimman osan muistakin valtionlaitoksista puhumassa työkykyä ylläpitävistä tekijöistä ja työssä jaksamisesta.

- Valtion puolella ollaan kuntaa ja yksityistä sektoria pidemmällä työkykyasioissa.

Wikström näytti tilastoja, joiden mukaan mielenterveysongelmat ovat nousseet suurimmaksi työkyvyttömyystekijäksi. Mistä sitten tällainen paha olo työssä johtuu? Wikström lainasi professori Raija Kalimon kirjoitusta Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla. Kalimon mukaan työuupumusta ei aiheuta pelkkä kiire vaan pelko asioiden hallinnan menettämisestä.

- Suomi on maailman osaajakansaa. Vaikeutemme eivät johdu sivistystason tai osaamisen puutteesta. Koherenssi eli elämän- tai työnhallintakyky on noussut yhä tärkeämmälle sijalle. Työn mielekkyys, ymmärrettävyys ja hallittavuus pitää olla tasapainossa. Vahvuutemme on ymmärrettävyys ja ongelma löytyy mielekkyyden puolelta.

Vierailuillaan eri yliopistoissa Wikström on huomannut, että tiedeyhteisö on rajussa muutospaineessa ja yhdeksi keskeiseksi epäkohdaksi on tullut ammattiryhmien tasa-arvo.

- Oliko se juuri Oulussa, jossa kuulin rehtori Lajusen käyttävän vertausta Hornet-lentäjistä. Vain harvat ja valitut pääsevät lentäjiksi, mutta kaikkien osatekijöiden pitää olla kunnossa ennen kuin kone lentää.

Lopuksi Wikström puhui palautteen tärkeydestä.

- En ole löytänyt yhtään työpaikkaa, jossa palaute ei olisi noussut ykköskysymykseksi. Palautteen antaminen on hyvin henkilökohtainen asia: meillä kaikilla pitää olla lupa onnistua työssämme.

Yliopistojen johtaminen OPM:n haasteeksi

Professori Ari Salminen piti puheenvuoron “Millainen johtaminen sopii yliopistoon”. Salminen johtaa Vaasan yliopistossa julkisjohtamisen laitosta. Hän on toiminut myös Vaasan yliopiston rehtorina ja vararehtorina.

- Yliopistojen johtamisen pitäisi olla nykyistä enemmän myös opetusministeriön haaste. Yliopistoväen pitäisi vaikuttaa yhä enemmän tähän suuntaan, Salminen totesi aluksi.

 

- Sivistynyt johtajuus kuvaa mielestäni parhaiten akateemisen johtamisen arvoja ja periaatteita, professori Ari Salminen totesi.

Yliopistot ovat monien valtioon ja valtionhallintoon kohdistuvienjohtamismuutosten keskiössä. Joka tapauksessa monet muutokset haastavat yliopistojohtamisen ja -johtajat. Näitä muutokseen liittyviä asioita ovat mm. uudet johtamisdoktriinit, managerialismi, New Public Management, laatujohtaminen, tulosvastuu, tulosjohtaminen, kontrollin sijasta arvioinnin kautta “oppiminen”, tilivelvollisuus, pienenevän organisaation ongelmat ja haasteet, henkilöstöpolitiikka jahenkilöstöjohtaminen sekä liikelaitos- ja yhtiömallien omaksuminen.

Kriittisiä ja arveluttavia piirteitä sisältyy johtamisoppien sekavaan sisältöön, empty slogan -piirteiden yhteensopimattomuuteen julkisen sektorin perinteisten arvojen kanssa, mekaaniseen tulosmittaukseen, yksityisen sektorin yli-ihannointiin, byrokratian itseintressin ylikorostumiseen sekä mittausbyrokratian synnyttämiseen.

Millainen johtaminen olisi sitten sopivaa? Salmisen mielestä avainkysymys on se, mikä on akateemisen johtamisen sisältö, sen arvot ja periaatteet. Johdon johtamistehtävä on moniulotteinen: akateemisten, tieteellisten prosessien johtamisesta, ihmisten motivointiin, sovitteluun ja vallankäytön byrokratiaan.

- Osakulttuureissa ja yksiköissä johtaminen on sovitettava tilanteen ja henkilöidenkin mukaan, tiedekulttuurin ehdoin ja rajoittein.

- Osayksiköissä (laitoksissa) kehityskeskustelut ovat tärkeitä, työtyytyväisyys, työylpeys, luottamuksen ilmapiiri. Akateemiseen johtamiseen sopii nimenomaan kannustava, innostava ja visioiva ote, Salminen lisäsi.

Pehmo-osastolla ontuu

- Suomalaisilta puuttuu taito puhua ikävistä asioista ennen kuin on varsinaisesti suuttunut, tutkijalehtori Kirsti Lonka kertoi.

Tutkijalehtori Kirsti Lonka puhui otsikosta "Johtajat tunteiden armoilla". Lonka johtaa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan pedagogista yksikköä.

- Yliopistot ovat hankalia paikkoja työn ilon säilyttämisen kannalta. Tiedeyhteisöä vaivaa jatkuva kriittisyys ja tapa falsifioida toisten teot ja puheet. Yliopistoissa mankeloidaan yksilöitä, joilla kaikilla on nöyryyttäviä kokemuksia ja jotka kaikki ovat väärinymmärrettyjä neroja, Lonka totesi.

- Pehmo-osastolla ontuu, tiedollisesti olemme huipulla.

Lonka puhui tunnetaitojen tärkeydestä: ihmisen pitäisi tunnistaa omat tunteensa ja niiden vaikutukset (tietoisuus), ihmisellä pitää olla käsitys omista rajoista ja vahvoista puolista (itsearviointi) sekä varmuus omasta arvosta ja pätevyydestä (itseluottamus).

Puutteita on myös sosiaalisissa taidoissa: opittavaa löytyy mm. muiden ymmärtämisessä, toisten tunteista ja näkökulmista välittämisessä.

- Vaarallisinta on, jos meillä on meneillään eräänlainen kaksoiskirjanpito: samanaikaisesti kuin toimimme virallisesti ohjekirjan mukaan, toimintamme kuitenkin perustuu epävirallisiin äänettömiin arvoihin. Meillä saattaa esimerkiksi olla jonkin uskomus siitä, kenestä tulee hyvä tutkija. Näin suosimme vain tietynlaista ihmistyyppiä ja vahvistamme omia uskomuksiamme.

Lonka esitti tilanteelle myös hoitokeinoja. Omat tunteet pitää tiedostaa, itsereflektiota voi kehittää (portfoliot, työnohjaus, vertaispalaute), arvojen tuuletus avoimiksi, tyhmien kysymysten salliminen, dialogin käyttö sanelun sijaan sekä jämäkkyys.

Kirsti Lonka kertoi lopuksi saksalaisesta, Suomessa vierailleesta tutkijasta, joka ihmetteli käytöstapojamme.

- Te olette kuin ketsuppipullo, sanoi saksalainen. Sitä ensin puristaa, ravistaa ja puristaa moneen kertaa eikä mitään tule ulos. Sitten yhtäkkiä kaikki ryöpsähtää päälle.

Johtamista vai hallinnointia

Professori Marja-Leena Piitulainen puhui johtamisesta ja työssä jaksamisesta dekaanin näkökulmasta. Piitulainen johtaa Tampereen yliopiston humanistista tiedekuntaa.

Entisestään kiristynyt kilpailutilanne, tulosvastuu, jatkuva opetuksen ja tutkimuksen arviointi, rahapula, pätkätöiden yleistyminen ja ulkopuolisella rahoituksella tehtävä työ ovat lisänneet työpaineita ja samalla henkistä rasittavuutta. Piitulaisen mielestä on kuitenkin positiivista, että yliopistoissa on alettu kiinnittää huomiota työssä jaksamiseen ja johtavuuden väliseen suhteeseen. Tästä ovat osoituksena johtajuusohjelmat, työoloja koskevat tutkimukset sekä TYKY-toiminta.

- Ongelmatilanteisiin on puututtava ajoissa ja esimiehen on muistettava pitää roolinsa, dekaani Marja-Leena Piitulainen tähdensi.

- Akateemiseen johtajuuteen liittyy erityispiirteitä ja -ongelmia, jotka vaikuttavat siihen, mitä mahdollisuuksia dekaanilla/laitosjohtajalla on vaikuttaa henkilöstön työssä jaksamiseen. O.t.o -johtajuuteen/luottamusjohtajuuteen liittyy mm. määräaikaisuus sekä erilaiset rinnakkaiset työkulttuurit vaikuttavat työyhteisön dynamiikkaan. Johtajuus voidaanmyös usein nähdä “pakkopullana”, josta ei palkita virkoihin valittaessa ja joka vie aikaa tutkimukselta ja opetukselta.

- Akateemisen johtajuuden ongelma on myös se, että johtajien kädet ovat pitkälti sidotut - suurelta osin rahan maagisesta voimasta johtuen. Se johtajuuden tunnuspiirre, että johtaja ajaa ja toteuttaa tärkeiksi kokemiaan päämääriä, ei välttämättä päde yliopistojohtajuuteen. Onko todellisuudessa kyse pikemminkin hallinnoimisesta kuin johtamisesta, Piitulainen kysyikin aiheellisesti.

Hänen mielestään toimiva johtajuus on oleellinen osa työssä jaksamista. Motivointi, kannustaminen ja palautteen antaminen ovat esimiehen keinoja vaikuttaa henkilöstön jaksamiseen.

- Positiivisen palautteen antaminen ei maksa mitään. Olen itse saanut positiivista palautetta, kun olen antanut positiivista palautetta.

Johtamiskoulutusta pitäisi Marja-Leena Piitulaisen mukaan lisätä entisestään. Varajohtajajärjestelmää tulisi myös kehittää vastaamaan kasvavaa työmäärää.

- Olisi myös etsittävä keinoja, miten akateeminen johtajuus saataisiin nykyistä tavoitellummaksi, Piitulainen tähdensi.

Voiko johtajuutta opettaa?

Kirjastonjohtaja Marja-Liisa Harju-Khadr puhui kirjastonhoitajan esimiesroolista. Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastonjohtaja Harju-Khadr sai viime vuonna Hyvä esimies -palkinnon.

- Olen miettinyt sitä, voiko johtamista opettaa kenellekään. Eikö se ole taitona verrattavissa shakinpeluuseen? Ellei ihmisellä ole kokonaisnäkemystä, jonka varassa hän laatii toimintastrategian joko tietoisesti tai tiedostamattomasti, ellei ihmisellä ole kykyä saada oivalluksia uusista mahdollisuuksista, ja ellei ole taitoa johdatella käytössä olevia voimavaroja, on vaikea toimia. Ja tällaisia taitoja on käsittääkseni vaikea, ellei mahdoton opettaa. Ne tulevat kokemuksen myötä, jos ovat tullakseen.

 

- Kirjastoissa asiat tulee ratkaista asiantuntemuksen eikä auktoriteetin perusteella, kirjastonjohtaja Marja-Liisa Harju-Khadr totesi.

- Kirjastoissa johtaminen on johtamista asiantuntijayhteisössä. Asiantuntijat ovat usein vahvoja persoonallisuuksia, ja tämä merkitsee usein ristiriitoja, jotka on jouduttava selvittämään. Vertaus shakinpeluuseen oli ehkä ontuva siinä mielessä, että tässä pelissä nappulat eivät suinkaan ole tahdottomia siirreltäviä, vaan kaikilla on oma näkemys siitä, mihin suuntaan ja kuinka pitkälle pitäisi mennä. Mutta johtamisenhan tämä tekee vielä haasteellisemmaksi ja antoisammaksi ja pelin rikkaaksi.

- Kirjastossa on oltava aina ajan tasalla, siitä huolimatta, että se on paikka, josta tulee helposti menneisyytensä vanki. Kovin radikaaleja uudistuksia ei suurten materiaalimäärien vuoksi voi tehdä. Joskus vaikuttaa siltä, että johtajalla on pyrkimys uudistaa uudistamisen vuoksi.

- Shakkipelivertausta jatkaen, mikä on sitten se vastustaja, josta on matti tehtävä? Päämääränä kirjastossa on tietysti se, että pelaaja, siis tässä tapauksessa johtaja, johdattelee joukkonsa voittamaan asiakkaan ankean avuttomuuden ja tuskaisen tietämättömyyden tilan, Harju-Khard lopetti.

Huutamista ja simputusta

Seminaarin viimeisenä puhujana oli dosentti Arja Rautio Oulun yliopistosta. Hän puhui yliopistosta työyhteisönä yhdessä dosentti Matti Nuutisen ja opetushoitaja Marja Väyrysen kanssa tekemänsä selvityksen valossa. Opiskelijoiden kokemasta huonosta kohtelusta tehdyn kyselytutkimuksen tulokset julkaistiin viime vuonna.

Joka toinen perustutkinto-opiskelija ilmoitti kokeneensa huonoa kohtelua. Tavallisimmin tämä oli nöyryyttämistä ja halveksuntaa, kielteisiä huomautuksia opiskelijan alasta, huutamista tai karjumista.

Hieman enemmän huonoa kohtelua saatiin assistenteilta ja yliassistenteilta kuin professoreilta. Assistentit ja yliassistentit huusivat ja karjuivat opiskelijoille, professoreilta opiskelijat kokivat saavansa halveksuntaa ja nyöryyttämistä. “Hyvä herrat ja sinä tyttö siellä”- kertoi eräs opiskelija kokemuksistaan. Lehtoreilta ja tuntiopettajilta saatiin kielteisiä huomautuksia opiskelijan alasta. Muulta henkilökunnan taholta koettiin huutamista ja halveksuntaa

- Jos laitoksen henkilökunnalla on huonot suhteet, se heijastuu myös opiskeluun laitoksella, dosentti Arja Rautio selosti Oulun yliopiston selvityksen tuloksia.

.

Naiset ilmoittivat huonosta kohtelusta useammin kuin miehet ja he kiusaantuivat siitä enemmän kuin miehet. Huonosti kohdeltujen opiskelijoiden määrä lisääntyi opintovuosien myötä; eniten molemmat sukupuolet ilmoittivat sukupuolisen häirinnän tai syrjinnän sekä reputtamisella uhkaamisen lisääntymisestä opintojen edetessä.

- Tutkimus nosti esiin asioita, joihin jokainen yliopistoyhteisössä toimiva voi vaikuttaa. Elinikäisen oppimisen perusta luodaan ja usein uudet tutkijat valitaan eri laitoksille jo perusopintojen aikana. Kaikilla yliopistoyhteisön jäsenillä on oikeus saada hyvää kohtelua. Arja Rautio muistutti.

Oululaisilla tutkijoilla on tarkoitus tehdä tutkimus on henkilökunnan kokemasta huonosta kohtelusta.

Vilkkaan keskusteluosuuden jälkeen Professoriliiton puheenjohtaja Juhani Keinonen päätti seminaarin. Hänen mukaansa yliopisto on konserni, jossa ei päde yleisjohtaminen.

- Minkälaista yksikköä johdetaan, on otettava paremmin esille. Johtamisesta puhuttaessa unohdetaan liian usein esim. yksiköiden koot.

- Tiedeyhteisön johtajat pitää jatkossakin löytää tiedeyhteisön sisältä, mutta koulutusta akateemiseen johtajuuteen tarvitaan yhä enemmän, Keinonen korosti.

Teksti ja kuvat:
Kirsti Sintonen