Matematiikan lehtori, Hyvä opettaja -palkinnon saanut Pentti Woivalin:

Opiskelijat pitää kohdata yksilöinä

Opiskelijat on kohdattava yksilöinä eikä massana. Sitä voidaan pitää Helsingin kauppakorkeakoululla Vuoden opettajaksi valitun lehtorin Pentti Woivalinin mottona. Myös yli sadan hengen luennolla kuulijoihin saa katsekontaktin ja huulen heitolla voi muuttaa tunnelmaa. Vuodesta 1971 matematiikan lehtorina toiminut pitkän linjan opettaja jää eläkkeelle vuoden päästä.

 

Pentti Woivalin odottaa taas Australian reissua ja sukeltelua kirkkaassa korallimeressä.

Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan Vuoden opettaja -palkinto osui tällä kertaa ensimmäisen kerran menetelmien opettajaan. Tätä Pentti Woivalin arvostaa ehkä enemmän kuin sitä että valinta kohdistui juuri häneen. Aiemmin matemaattiset menetelmät ovat olleet opiskelijoille pakkopullaa, mutta nyt tilanne on muuttunut.

- 10 vuotta sitten vielä ihmeteltiin, mitä ekonomi noilla tiedoilla tekee, nyt opiskelijoissa näkee täsmällisen tiedon janon. Ilmeisesti pirstaleista mielipidetietoa ja informaatiotulvaa on niin paljon nuorten ympärillä, että kiinnostus kaikkeen eksaktiin tietoon on kasvanut. Tietämys luo itsevarmuutta.

Opetusta ei pidä muuttaa heilurin tavoin

Kauppakorkeakoululla opettajia on arvioitu eri tavoin jo vuodesta 1978 lähtien. Palautteesta on voinut lukea, onko opetus mennyt perille hyvin vai huonosti.

-Minäkin luin 15 vuotta näitä arvioita ja yritin muuttaa opetustani aina palautteen mukaan. Kuitenkin taas seuraava palaute osoitti, että se edellinen tapa oli ilmeisesti sittenkin parempi. Arviot ja opettaminen heiluivat kuin seinäkellon viisarit.

- Sitten vihdoin käsitin, että porukka on niin heterogeenista, että yhteistä, kaikkia tyydyttävää hyvää on mahdotonta löytää. Ja opin ottamaan opiskelijat yksilöinä.

Woivalinin mielestä katsekontaktin luominen luennoilla istuviin on erityisen tärkeää. Se onnistuu 100-150 hengen pakollisillakin luennoilla. Mutta 400 opiskelijan massaluennot ovat jo liikaa. Niitäkin on Woivalinin pitkälle uralle osunut.

- Huulen heitolla saa porukan nauramaan ja kertomaan, mikä tuntuu hankalalta asialta. Vaikka opetusaika venyy, siitä ei enää valiteta. Yksi kurssikin venyi seitsemän viikkoa pidemmäksi kuin alunperin oli tarkoitettu, mutta napinaa ei kuulunut. Kaikki vain näyttivät tyytyväisiltä siitä, että tieto oli mennyt perille.

- Tykkään opettamisesta. Ikäkin on varmaan pehmentänyt miestä - opiskelijoista kantaa enemmän huolta kuin aiemmin, naurahtaa neljän lapsenlapsen isoisä.

Woivalinin mielestä yliopisto-opettajat kaipaisivatkin enemmän eväitä inhimilliseen kanssakäymiseen ja kommunikointitaitoihin, ei niinkään pedagogisten valmiuksien lisäkoulutusta.

Matematiikan historia inspiroi

Kauppatieteitä opiskelemaan tulevilla ei Woivalinin mukaan ole oikein mielikuvaa siitä, mitä matematiikka on. Korkeakoulu joutuu paikkailemaan niitä tietoja ja taitoja, joita pitkän koulutaipaleen pitäisi antaa.

- Koulu antaa tietoa vain palasina, yhteenvetoja ei vedetä eikä kokonaisuuksia osata muodostaa.

Varsinkin matematiikassa oppiminen rakentuu edellisen opitun pohjalle. Tietämys kasvaa ja ajattelu kehittyy pyramidin tavoin. Woivalin on huomannut, että kyltereitä kiinnostaa entistä enemmän esimerkiksi matematiikan historia.

- Nykynuoria viehättää sellaiset pitkät aikajänteet, joista he näkevät olevan hyötyä myös tämän päivän työskentelyssä.

Matematiikan, tieteiden kuningattareksi mainitun, historia on myös Pentti Woivalinin oma inspiraation ja voiman lähde. Sitä kertaamalla jaksaa aloittaa innostuneesti aina uuden lukuvuoden.

Woivalin on ainoita humanisteja luokkakokouksissa, joita Tampereen lyseosta vuonna 1957 ylioppilaiksi kirjoittaneet pitävät vielä joka toinen vuosi. Kolme neljäsosaa luokkakavereista lähti lukemaan tekniikkaa. Kaksi valitsi matematiikan urakseen. Woivalin teki Helsingin yliopistossa lisensiaatin työnkin, mutta väitöskirja jäi kesken, kun esikoinen syntyi.

- Tyttäret voittivat väitöskirjan, hän muistelee ja katselee lapsenlapsien valokuvia työhuoneensa seinällä.

Kokonaistyöaika aivan ratkaiseva

Helsingin kauppakorkeakoulu oli yksi ensimmäisistä, joka aloitti 1600 tunnin kokonaistyöajan soveltamisen. Pentti Woivalinilla on vain myönteistä kerrottavaa kokonaistyöajasta.

- Meillä se on ollut ihan ratkaiseva asia. Lehtoreillekin se on tuonut vapaampia mahdollisuuksia osallistua tutkimustyöhön, erilaisiin kehittämisprojekteihin ja oman opetuksen suunnitteluun.

- Myös hallinto on ollut meillä niin fiksua, että se on ymmärtänyt kokonaistyöajan antavan mahdollisuuksia koko korkeakoulun kehittämiseen samalla kun opettajat ovat saaneet kehittää itseään.

Kokonaistyöaika siivitti myös Woivalinin miettimään opetustapojaan. Urakka onnistui ilmeisen hyvin, koska hän sai pari vuotta sitten korkeakoulun tunnustuspalkinnon opetuksen uudistamisesta. Matematiikan opetus rakentuu nyt luentojen, demonstraatioiden, harjoitustöiden ja "ensiavun" varaan. Sitä mukaa kuin opiskelija oppii, hän voi jättää alempia muotoja, esimerkiksi ensiavun, pois.

- Ensiapuun osallistuu sadan hengen kurssista noin 20 ja kun tentti lähestyy väkeä voi olla lähes 50. Ensiavussa vastaan vain opiskelijoiden kysymyksiin epäselviksi jääneistä asioista.

Lehtori vetää myös harjoitustyöt. Assistentteja ei ole harjoitustöiden pitäjinä.

Intoa myös yhdistyksen toimintaan

Pentti Woivalinilla on riittänyt innostusta ja aikaa myös yhdistystoimintaan. Samana päivänä vuonna 1971 kun Woivalin sai HKKK:lta lehtoraatin, hän kuuli olevansa Lehtoriliiton hallituksen jäsen. Tuolloin Lehtoriliitossa oli noin 200 jäsentä. Hallituksen jäsenyydestä hän jäi pois vuonna 1985.

Edelleen Pentti Woivalin kuitenkin osallistuu aktiivisesti Helsingin kauppakorkeakoulun lehtorit ry:n toimintaan. Usein hän on kokouksissa mukana ainoana miehenä. Menetelmiä on opettamassa kolme lehtoria, jotka kaikki ovat miehiä. Mutta muutoin lehtorijoukko on naisvaltaista.

- Kaikki kollegat ovat erittäin miellyttäviä ja viehättäviä. Ja muiden opetustyöläisten kanssa on aina hyödyllistä vaihtaa kokemuksia.

Myös kotona on mahdollisuus mielipiteiden vaihtoon, sillä vaimo Marianne Woivalin toimi ruotsin kielen lehtorina Helsingin yliopiston kielikeskuksessa.

Ei pelkoa tyhjän päälle jäämisestä

30 vuotta lehtorina täyttyy ensi vuonna. Virallisesti Pentti Woivalin jää eläkkeelle ensi lukuvuoden lopussa.

- Vielä seuraavana syksynäkin on tiedossa jotain pieniä alan puuhia, matematiikan käyttöön liittyviä mutta ei varsinaisia opetustehtäviä.

Muutoinkaan hänellä ei ole mitään pelkoa tyhjän päälle jäämisestä. Jo nyt vapaa-aika täyttyy harrastuksista. Lapin kämpällä käydään talvisin hiihtämässä ja syksyisin ruskaretkillä melomassa. Kesät vietetään Kangasalalla kesämökillä ja melotaan vaimon (molemmat ovat saaneet aikoinaan palkintoja ratamelonnasta) kanssa luonnonkauniissa maisemissa. Tuttavat ovat jo useamman kerran saaneet houkutelluksi sukeltelemaan Australian Queenslandin riutoille.

Eniten ehkä tulevaa eläkeläistä kuitenkin vetää puoleensa sepän puuhat Pohjois-Espoon kodin verstaalla.

- Sitten saan mennä pajaan silloin kun haluan ja tehdä niin monta rautaista ruusua kuin haluan.

Käden taitojen kehittäminen alkoi pikkupoikana puu-ukkojen veistelystä, eteni vähitellen katajan työstämiseen ja siitä edelleen rautaan. Kylällä Woivalin tunnetaankin ennen kaikkea seppänä, joka nyt vaan sattuu myös opettamaan kauppakorkeakoululla.

Tyystin erilaisista vapaa-ajan puuhista löytyy varmaan kipinää myös hyvään opetukseen.

Teksti ja kuvat: Kirsti Sintonen