Voimavarakehitys - oikeansuuntaista mutta riittämätöntä

Kansainvälisen vertailun perusteella Suomessa panostetaan yliopisto-opetukseen erittäin niukasti voimavaroja. Yliopistoalan järjestöt ovat yhteisrintamana voimakkaasti vaikuttaneet perusrahoituksen kääntämiseksi myönteisemmäksi. Myönteisiä merkkejä yhteisvaikuttamisesta on nähtävissä. Ne ovat kuitenkin tavoitteisiin nähden riittämättömiä.

Aivan tuoreen OECD:n koulutusraportin (Education at a Glance, OECD indicators, 2000 Edition) mukaan Suomessa on viimeaikoina suhteellisesti katsoen vähennetty voimavarapanostusta koulutukseen. Tästä huolimatta Suomi on edelleen OECD:n kärkimaita mitattuna koko koulutusjärjestelmään suunnattavan BKT-osuuden perusteella. Tämä on hyvä. Mielenkiintoista on tehdä vertailuja myös eri koulutusasteiden välillä.

Suhteessa OECD-maiden keskiarvoon ja GDP-arvoon (GDP on olennaisesti sama kuin BKT) per capita Suomen käyttämien, opiskelijaa kohti laskettujen varojen suhde ensiasteen koulutuksessa oli 121 %, toiseen asteen koulutuksessa 96 % ja kolmannen asteen koulutuksessa 78 % , josta ammattiin suuntautuva koulutuksen osalta 97 % ja yliopistokoulutuksen osalta 73 %. Suomessa panostetaan siis kansainvälisen vertailun perusteella voimavaroja erittäin niukasti nimenomaan yliopisto-opetukseen. Tässä suhteessa kuulutaan siis OECD:n "hännänhuippuihin".

Kaikki yliopistoissa toimivat henkilöt, niin opiskelijat kuin opettajat ja muut henkilöstöryhmät, ovat jo pitkään tienneet ja kokeneet jokapäiväisesti kansainvälisenkin vertailun osoittaman tosiasian: yliopistoissa vallitsee suuri niukkuus perustoimintoihin suunnatuissa voimavaroissa. Tämän tosiasian ovat tienneet myös yliopistoalan järjestöt.

Kehysbudjetti ja yliopistot

Kuluvan vuoden maaliskuun puolivälissä julkistettiin valtion ns kehysbudjetti vuosille 2001-2003. Vuonna 2001 OPM:n pääluokka kasvaa noin 1,9, miljardilla markalla verrattuna vuoteen 2000. Prosentuaalisesti kasvua on noin 7 %. Vuoden 2001 jälkeen OPM:n kehys ei juuri kasva.

Valitettavasti kehysbudjetin laatijoiden tarkoituksena on "kierrättää" vuodelle 2001 tuleva OPM:n kehyksen kasvu yliopistojen ohi. Yliopistojen tarpeet ja yliopistoväen oikeutetut odotukset eivät ole vielä saaneet vastakaikua kehysbudjetissa. Kehysbudjetin laatijoiden mielestä OPM:n toiminta-alalla on siis yliopistoja priorisoidumpia kohteita.

Vuoden 2001 budjetti tulee maan hallituksen lopullisesti ratkaistavaksi elokuun alkupuolella pidettävässä budjettiriihessä. Tuolloin nähdään, miten pitävä kehys todella on vuoden 2001 osalta.

Yhteisrintama

Yliopistoissa toimii useita eri järjestöjä. Niillä on monesta asiasta erilainen mielipide. Tämä on aivan luonnollista. Yhteisissä yliopistoasioissa ne ovat kuitenkin löytää toisensa.

Yliopistoalan varsinaiset järjestöt muodostivat yhteisrintaman pyrkimyksenään perusvoimavarakehityksen kääntäminen myönteisemmäksi. Niin suuri on ollut huoli ja vastuu yliopistoväen yhteisestä asiasta. Tällainen yhteisrintama on ilmeisesti ollut ensikertaista , ainakin nyt tapahtuneessa laajuudessa.

Yhteisrintamaan ovat kuuluneet akavalaiset järjestöt Professoriliitto, Tieteentekijöiden liitto ja Yliopistonlehtorien liitto, Valtion ja erityispalvelujen ammattiliito/SAK, Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto/STTK ja Suomen ylioppilaskuntien liito. Yhteisrintaman toimintaan ovat osallistuneet myös mainittujen järjestöjen alajärjestöt. Yhteisrintaman toimintaa ovat tukeneet myös monet muut järjestöt, kuten keskusjärjestö AKAVA ja sen eräät muut jäsenjärjestöt. Myös Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto on tukenut yhteisrintaman tavoitteita.

Yhteisrintaman kaikki toimenpiteet on tehty yksissä tuumin. Ennen yhteisiä julkisia tai muunlaisia kannanottoja asiat on keskusteltu lävitse rintaman sisällä. Tähän asti on vallinnut konsessus.

Vaikuttaminen voimavaroihin

Yhteisrintaman vaikuttamiskeinot ovat olleet moninaiset. Asiassa on pidetty tiedotustilaisuuksia. Yhteisrintaman aineistoa on levitetty laajasti. Perusvoimavarojen lisäämisen puolesta on järjestetty suurmielenosoituksia. Yhteisrintaman edustajat ovat tavanneet tasavallan presidentin, joka osoitti tilaisuudessa ymmärtämystä yhteisille tavoitteille. Vastaavanlainen ymmärrys saatiin tavattaessa pääministerin edustajana valtiosihteeri Rauno Saarta. Tarkoituksena on tavata myöhemmin myös opetusministeri ja keskustella hänenkin kanssaan yliopistojen perusvoimavarojen niukkuudesta. Eduskunnan sivistysvaliokunnalle on luovutettu järjestökohtaisesti samansuuntaiset kirjelmät. Opetusministerin budjettivirkamiesten kanssa on neuvoteltu yliopistobudjetista jne.

Yhteisrintaman edustajat ovat tavanneet myös valtionvarainministerin. (Hänelle luovutettu yhteiskirjelmä löytyy täältä.)

Kyseisestä kirjelmästä näkyy selvästi myös yhteisen tavoitteen perustelut ja itse tavoite. Tavoite on saada jo ensi vuonna yliopistojen perusrahoitukseen 1,2 miljardin tasokorotus. Tämä tarkoittaa tähän vuoteen verrattuna noin 20 %:n kasvua valtion budjetissa yliopistojen voimavaroihin.

Myönteisiä merkkejä

Järjestöjen yhteisrintama aloitti toimimaan todenteolla huhtikuussa. Toiminnan myönteisiä tuloksia on kuitenkin jo nyt nähtävissä. Niitä on kuvattu jäljempänä.

Alkuvuodesta tulleet palkankorotukset (se kuuluisa 3,1 prosentin yleinen linja) on budjetoitu yleensä valtiolla ainakin toistaiseksi vajavaisesti. Yliopistoväelle tulevat korotukset on kuitenkin budjetoitu yliopistoille täysimääräisesti. Vuositasolla tämä tekee n.120 miljoonaa mk.

Toukokuun lopulla maan hallitus teki varsinaisen budjetin ulkopuolella ns tulevaisuuspakettia koskevan periaatepäätöksensä. Tulevaisuuspaketissa yliopistot ovat saamapuolella. Paketissa kasvatetaan yliopistojen perusrahoitusta vuosittain niin, että tällä perusteella se on vuonna 2003 250 miljoonaa nykyistä suurempi. Tämä raha on ilmeisesti ns korvamerkitsemätöntä. Lisäksi paketin perusteella tulee yliopistoille Suomen akatemian overheadia ja eräitä muita eriä. Paketti merkinnee kokonaisuudessaan n. 350 miljoonan lisärahoitusta yliopistoille vuonna 2003 nykyiseen verrattuna. Ennen vuotta 2003 tulevaisuuspaketin korotusvaikutukset yliopistoille ovat tätä pienemmät.

Savutetut ja sinänsä myönteiset tulokset eivät mitenkään vastaa asetettua tavoitetta kasvattaa yliopistojen perusrahoitusta jo vuonna 2001 1,2 miljardilla. Suunta on kuitenkin selkeästi oikea. Yliopistojärjestöjen vaikuttaminen ei ole ollut tuloksetonta. Ilman järjestöjen vaikuttamista myönteisiä merkkejä ei olisi. Tämä rohkaisee jatkamaan ja kehittämän toimintaa.

Jatkotoimenpiteet

Moni asia on vielä ensi vuodenkin osalta auki ja odottaa ratkaisuaan. Yliopistojen voimavaroihin vaikuttamiselle on vielä mahdollisuuksia ja tilaa.

Korkeakoululaitoksen (oikeammin yliopistolaitos) ns. voimavarapykälä on nyt katkolla. Sen jatkamisesta ja sisällöstä käydään kovaa vääntöä yliopistotahojen ja lähinnä valtionvarainministeriön kesken. Oikeansisältöisenä voimavarapykälä toisi mahdollisuuden yliopistojen toimintaedellytysten parantamiselle.

Viime vuoden lopulla julkaistuun VALPAS- raporttiin sisältyy valtiotyönantajien käsitys siitä, että yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä olevien palkkakilpailukyky on kaikista heikointa koko valtionhallinnossa. Tilanne vaatii ehdottomasti korjausta. Tämä on myös budjettikysymys, johon täytyy vaikuttaa.

Valtion ensi vuoden budjetti tulee päätettäväksi elokuisessa budjettiriihessä ja sen jälkeisessä eduskuntakäsittelyssä. Vaikka aikaisemmin esillä ollut kehysbudjetti ei kovin paljoja lupaile yliopistoille, ei ole syytä heittää tässäkään suhteessa pyyhettä kehään. Yliopistojen toimintaedellytykset, voimavaratodellisuus ja kansainvälinen vertailu oikeuttavat ja velvoittavat toimimaan myös tässä asiassa. Mitään vaihtoehtoa yliopistojen voimavarojen lisäämiseksi ei ole syytä sulkea pois.

Jorma Virkkala