Ammattijärjestöjen ja OPM:n välistä dialogia kehitettävä

Pohjoismaiset yliopistonopettajia ja tutkijoita edustavat ammattijärjestöt kokoontuvat joka vuosi keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Uusimmassa Tukholman kokouksessa kävi selväski, että Suomen tilanteeseen verrattuna muissa pohjoismaissa opetusministeriö tekee paljon enemmän yhteistyötä ammattijärjestöjen kanssa.

Pohjoismainen yhteistyö on yliopistosektorilla perinteisesti ollut vilkasta ja antoisaa: yliopistonopettajia ja tutkijoita edustavat ammattijärjestöt kokoontuvat joka vuosi kongressiinsa ja hallitusten tasolla yliopistojen kehittämisestä vastuussa olevat tahot vertailevat ja koordinoivat jatkuvasti kehittämistyön edistymistä eri maissa.

Tänä vuonna ammattijärjestöjen kokous pidettiin 11.-12. toukokuuta Tukholmassa. Osallistujia oli neljästä pohjoismaasta yhteensä 20 järjestöaktiivia. Suomesta Professoriliittoa edusti Ralf Helenius, Tieteentekijöiden liittoa Björn Fant ja Klaus Sundbäck ja Opetusalan ammattijärjestö OAJ:tä sekä Yliopistonlehtorien liittoa Maj-Len Rönkä. Järjestäjänä toimi Sveriges universitetslärarförbund SULF.

Ohjelmassa kuultiin aluksi eri osanottajamaiden katsaukset yliopisto-opetusta ja tutkimusta koskeviin ajankohtaisiin linjauksiin ja päätöksiin. Vaikutelmakseni jäi, että muissa pohjoismaissa valtiovalta opetusministeriön muodossa osallistuu ja sitoutuu paljon suuremmassa määrin suunnitteluun ja kehittämistyöhön yhdessä ammattijärjestöjen kanssa kuin meillä täällä Suomessa. Hyvänä esimerkkinä tästä on virkarakenneuudistus, joka Ruotsissa toteutettiin koko maata koskevana ja hyvässä yhteistyössä valtiovallan kanssa. Meillä OPM on työntänyt suunnittelutyön järjestöille ja yksittäisille yliopistoille ja "toimii konsulttina tarvittaessa", mutta ei suostu ottaamaan koordinoivaa kokonaisvastuuta näin tärkeässä yliopistojen tulevaa
toimintaa koskevassa asiassa.

Suomen virkarakenneasia tuuliajolla

Ingrid Stage (Dansk MagisterfØrening, Tanska) ja Kari Kjenndalen (Forskerforbundet, Norja) keskustelivat yliopistonopettajia ja tutkijoita edustavien pohjoismaisten järjestöjen Tukholman kokouksen tauolla.

Kun Nordiskt möte, kuten tätä pohjoismaista yliopistojärjestöjen tapaamista kutsutaan, kaksi vuotta sitten kokoontui Oslossa oli yhtenä pääteemana eri maiden yliopistolliset virkarakennekaavailut. Suomen edustajat joutuivat silloin toteamaan, että virkarakenneuudistus nähdään meillä ehdottoman välttämättömänä toimenpiteenä mutta että OPM ei tahdo ottaa suunnittelun vetovastuuta. Kirjoitin silloin raportissani, että "on näkyvissä merkkejä siitä, että OPM määrittelee virkarakenneasiat yliopistojen omassa piirissään ratkaistaviksi asioiksi ja vaarana on, että saamme pian yhtä monta virkarakennetta kuin on yliopistojakin" (Acatiimi 6/98).

 

"Näin opiskelijat Uppsalassa 1950-luvulla kommentoivat Suomen sisäpolitiikkaa!" Yksi heistä oli Bert Fredriksson. Ruotsin SULF:n pitkäaikaiselle toiminnanjohtajalle viime toukokuun pohjoismainen kokous oli viimeinen. Hän jää eläkkeelle ensi keväänä.

Pahat aavistukset ovat osittain toteutuneet, meillä on nyt Helsingin yliopiston itse kehittelemä virkarakennemalli, josta on tehty tarkentava virkaehtosopimus, sekä erinäisiä muita virkarakennekaavailuja muissa yliopistoissa. Kuten viime vuosina tapana on ollut tässä maassa, uudistus tulee toteuttaa ns. kustannusneutraalisti eli sillä edellytyksellä, että " yliopisto voi tehdä sen tarkoitukseen käytettävissään olevien määrärahojen puitteissa". On täysin ymmärrettävää, että Helsingin yliopisto nyt on uudistuksensa toteuttamisen kanssa vaikeuksissa. Uudistus on sinänsä oikeansuuntainen ja niin kuin TTL:n puheenjohtaja Björn Fant totesi, se antaa yliopistoille hyvät mahdollisuudet kohentaa tutkijoiden palkkaus- ja työsuhdeturvaa. Nyt on kuitenkin ahdingosta kasvanut esiin kaavailuja, jotka esimerkiksi yliopistonlehtorien osalta Tukholmassa olevat pohjoismaiset yliopistojärjestöt totesivat virkaehtosopimuksen vastaisiksi: kun keskikategoriaan kuuluvan yliopistonlehtorin viran palkkaushaarukka on alemmassa kategoriassa A24-A26 ja ylemmässä A26-A27 ja kun sopimuksen Huom 4:n mukaan "yliopistonlehtorit sijoittuvat pääsääntöisesti ylempään lehtorikategoriaan" ei HY:llä ole lupa sijoittaa uusia yliopistonlehtoreita pääsääntöisesti alarajalle eli palkkausluokkaan A24.

Bolognan julistus ja yhteistyön tiivistäminen

Bolognan julistukseen on kirjattu tavoite luoda yliopisto-opetukselle yhteiseurooppalainen perusta. Tämä velvoittaa pohjoismaita ottamaan omalta osaltaan kantaa siihen, mihin suuntaan kansallista tutkintojärjestelmää tulisi ohjata. Tähän suunnittelutyöhön OPM:n tulisi ryhtyä tiiviissä yhteistyössä yliopistosektorin ammattijärjestöjen kanssa. Ainakin Tanskan ja Suomen edustajat saattoivat tuoda kokouksen tietoon, että näissä maissa ei ole vielä ryhdytty minkäänlaisiin toimenpiteisiin asian suhteen valtiovallan taholta. (Björn Fantin pääkirjoitus Acatiimin numerossa 4/2000 käsittelee Bolognan julistuksen lähtökohtia ja haasteita.)

Jo vuosi sitten pidetyssä Helsingin Nordiskt möte -kokouksessa keskusteltiin pohjoismaisten yliopistonopettajajärjestöjen yhteistyön tiivistämisestä myös paperilla, eli ns. yhteistyösopimuksen solmimisesta. Tätä asiaa päätettiin kehitellä edelleen ja saada valmiiksi konkreettinen ehdotus yhteistyömuodoiksi jo ennen ensi kevään Kööpenhaminan kokousta. Esimerkiksi järjestön jäsenen työskentelemen toisessa pohjoismaassa saattaa aiheuttaa ongelmia, joissa tarvittaisiin yhteisiä edunvalvontalinjauksia.

Palkkavertailut kiinnostavat

Palkkauskehityksen seuraaminen eri maiden osalta ja vertailujen tekeminen on perinteisesti kuulunut pohjoismaisten kokousten asialistalle. Yleisesti voidaan sanoa, että Suomi on menestynyt tässä vertailussa heikosti. Verrattuna kahteen edelliseen vuoteen ei ole tapahtunut suuria siirtymiä. Väitelleiden assistenttien ryhmässä "palkkahaitarin" suuruus on 25% ja Tanskan tohtorien palkkaus on suunnilleen saman verran suomalaisia ostovoimaisempi. Järjestys: Tanska, Norja, Ruotsi ja Suomi.

Lehtorien ryhmässä "palkkahaitarin" suuruus on 16%. Järjestys: Tanska, Ruotsi, Norja ja Suomi.

Professoriryhmässä "palkkahaitarin" suuruus on 23%. Järjestys: Tanska, Ruotsi, Suomi ja Norja. Tässä ryhmässä Suomi ei siis jää viimeiseksi ja kärkimaa Tanska on vain 13% Suomea edellä.

Kun verrataan pohjoismaisten teollisuustyöntekijöiden palkkauksien ostovoimaa, ero on jo 30% luokkaa ja järjestys on tällöin Tanska, Norja, Suomi ja Ruotsi.

On ilmeistä, että Suomen yliopistojen opettajien ja tutkijoiden palkkojen piristykseksi tarvitaan tuhti TUPO ja valtava VALPAS-raha, ennen kuin alamme pärjätä paremmin pohjoismaisissa vertailuissa!

Suomen mielenilmaus perusrahoituksenpuolesta

Kokoukselle selostettiin myös Suomessa toteutettua SYL:in ja kaikkien yliopistollisten henkilöstöjärjestöjen yhteistä kampanjaa, jossa vaaditaan perusrahoituksen lisäämistä 1,2 miljoonalla markalla. Jakamamme materiaali ja informaatio herätti erittäin paljon mielenkiintoa ja katsottiin tämän antavan hyviä malleja myös muissa pohjoismaissa toteutettaville vastaaville mielenilmauksille.

Taustalla olevat ongelmat eli perusrahoituksen hupeneminen tulosohjauksen rahanjakomallien tähden ovat kaikkialla pohjoismaissa samat. Toivottavaa olisi nyt, että myös Suomen hallituksen opetusministeri haluaisi kuulla, mitä yhteisdelegaatiolla on sanottavana yliopistojen rahoitusongelmista. Tasavallan presidentti Tarja Halosen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistön myönteinen suhtautuminen kampanjaan on ollut yliopistoväelle ja opiskelijoille erittäin rohkaisevaa.

Teksti ja kuvat:
Maj-Len Rönkä