Päivän sana: opetus

Opetukseen liittyvistä kysymyksistä käydään tällä hetkellä vilkasta keskustelua. Koulutus on eräs hallitusohjelman painopistealueista, ja opetukseen liittyvät kysymykset ovat meidän kaikkien sydäntä lähellä. Mihin koulutuksen tulisi suuntautua? Mitä elinkeinoelämä siltä toivoo, ja miten määräytyy asioiden tärkeysjärjestys määrärahoja jaettaessa? Kysymyksiä riittää.

Taloudellinen hyvinvointi on sidoksissa toimivaan koulutusjärjestelmään. Tämä todetaan nykyisen hallituksen ohjelmajulistuksessa: "Suomen ja suomalaisten tulevaisuus on vahvasti riippuvainen osaamisesta, kyvystä hyödyntää osaamista ja luoda uusia innovaatioita". Panostamalla koulutukseen asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Yliopiston osalta ensi vuoden budjettiin on tehty 400 miljoonan markan lisäys tämän vuoden menoarvioesitykseen verrattuna, mutta resurssimme laahaavat lamavuosien aiheuttaman taloudellisen taantuman jäljiltä edelleen pahasti perässä samaan aikaan kun tutkintomäärien odotetaan kasvavan 26% seuraavan kolmivuotisen sopimuskauden aikana.

Yliopistoväki puhuu mielellään rahasta tai pikemminkin rahan puutteesta, koska määrärahojen niukkuus on kouriintuntuvaa. Mutta raha ei yksinään tee autuaaksi. Meitä yliopistolaisia painaa vaatimus opiskelijoiden nopeammasta valmistumisesta tutkinnon laadun tästä kärsimättä. Meidän asiamme on kuitenkin itse määritellä, mitä laadulla tarkoitetaan. Laatuvaatimuksista tinkivä yliopisto pilaa helposti maineensa. Akateemisen tutkinnon on oltava monipuolisen osaamisen takuu. Toinen asia on sitten, voidaanko ylipäänsä esim. tohtorintutkintoon tarvittavaa opiskeluaikaa lyhentää. Kun Bolognan sopimuksen mukaiset suunnitelmat totetutuvat ja tohtorintutkinto on tarkoitus suorittaa kahdeksassa vuodessa, on seurauksena automaattisesti osaamisen kapeneminen.

Kuinka vastata vaatimuksiin, joiden mukaan koulutuksen tulee olla niin syvällistä ja laaja-alaista kuin myös sekä teoreettista että käytännönläheistä? Elinkeinoelämä toivoo akateemisten opintojen sisältävän enemmän soveltavia osia samalla kun se toivoo valmistuvilta yhä laaja-alaisempaa osaamista. Työnhakijan tulee tietää mitä yrittäjyys käytännössä merkitsee, hallita tietotekniikka, olla erinomaisen kieli-ja viestintätaitoinen sekä tietenkin perehtynyt yritystä kiinnostavaan erityisalaan. Yliopistollinen koulutus, jonka tavoitteena oli aikaisemmin kouluttaa virkamiehiä valtionhallinnon tarpeisiin, on nyt uusien haasteiden edessä.

Yliopistollisen koulutuksen voima on sen monipuolisessa teoriapohjassa. Tästä pohjasta meidän on syytä pitää kiinni. Tulevaisuuden haasteita emme varmaankaan voi ennakoida, ja siksi vankka tieteellisteoreettinen perusta on tärkeämpi kuin keskittyminen kapeaan soveltavan tieteen osa-alueeseen. Kosketusta sovellutuksiin on kuitenkin etsittävä, jotta opiskelijat saisivat vaadittavaa käytännön kokemusta. Sovelluksia löytyy alasta riippuen eri tahoilta, esimerkiksi harjoitus- tai lopputöiden kautta. Yliopistollinen koulutus tarvitse resursseja eli rahaa uudenaikaisimman laitteiston hankkimiseen ja opetuksen yksilöllistämiseen, toisin sanoen opetuksen laadun varmistamiseen.

Opiskelijoilla on hyvä tuntuma siihen, mitä ajassa liikkuu, ja mielestäni on tärkeää antaa opiskelijoiden varsin vapaasti valita kurssinsa ja opiskelumenetelmänsä. Oppi karttuu omien kokemusten kautta. Kiinnostus ja omaehtoinen osallistuminen johtavat parempaan osaamiseen kuin vain mekaanisesti päähän päntätyt tiedot. Kohdatessamme tulevaisuuden haasteet meidän on otettava opiskelijat entistä enemmän mukaan kurssien suunnitteluun ja annettava heille entistä suurempi vapaus valita kurssinsa. Samalla se merkitsee panostamista opiskelijakeskeisiin opetusmenetelmiin.

Björn Fant
puheenjohtaja
Tieteentekijöiden liitto