Yliopistojärjestöt opetusministeri Maija Raskille:

Yliopistojen perusrahoitus kaipaa edelleen korjaamista

Yliopistojärjestöjen vaikuttaminen yliopistojen perusrahoitukseen on jatkunut. Elokuun ensimmäisenä päivänä liittojen edustajat tapasivat opetusministeri Maija Raskin. Ohessa hänelle luovutettu kirjelmä.

Tieto ja osaaminen on Suomen elinehto

Suomalaisen yhteiskunnan menestys edellyttää koko kansan korkeaa koulutustasoa. Suomi on valinnut tulevaisuuden ohjenuorakseen koulutuksen ja osaamisen. Hallitusohjelmassa todetaan seuraavaa:

"Suomen ja suomalaisten tulevaisuus on vahvasti riippuvainen osaamisesta, kyvystä hyödyntää osaamista ja luoda uusia innovaatioita. Koko väestön osaamisen tason nouseminen tukee Suomen kehittymistä sivistyskansana ja Suomen kilpailukykyä."

Osaaminen ja koulutus on nostettu keskeiseksi tekijäksi myös Suomen itsenäisyyden juhlarahaston SITRAn Suomi 2015 _ohjelman ensimmäisen kurssin loppuraportissa.

"Kaiken perusta on osaaminen ja sen saavuttamisessa koulutuksella on keskeinen asema. Suomen kansallinen menestys perustuu tietoon ja osaamiseen sekä niiden taitavaan hyödyntämiseen. Korkea koulutustaso varmistaa sen, että meillä on riittävästi inhimillistä pääomaa taloudellisen ja sosiaalisen menestyksen turvaamiseksi."

Koulutuksen tasa-arvon ja osaamisen valitseminen kansalliseksi strategiaksi edellyttää, että koko koulutusjärjestelmä esiopetuksesta ja peruskoulusta aina ylimpään koulutukseen asti on laadukas ja toimiva. Koulutusjärjestelmässämme yliopistojen tehtävä on tutkimuksen tekeminen, siihen perustuvan ylimmän opetuksen antaminen sekä kansallisen sivistysperinnön vaaliminen ja kartuttaminen. Kansainvälistyvässä maailmassa yliopistojen perinteinen sivistystehtävä on käynyt entistä arvokkaammaksi. Kansakunnan kyky toimia menestyksellisesti monikulttuurisessa ympäristössä perustuu itsetuntemukseen ja itseymmärrykseen. Tämä edellyttää toimivaa koulutusjärjestelmää ja yliopistollista tutkimustyötä.

Kansallista innovaatiojärjestelmää rakennettaessa yliopistojen toimintaa on laajennettu voimakkaasti. Toiminnan kasvua havainnollistavat oheisissa taulukoissa esitetyt tutkintomäärien (taulukko 1) ja tieteellisen julkaisutoiminnan kasvut (taulukko 2). Toiminta on laajenemassa entisestään seuraavalla tulossopimuskaudella 2001-2003.

 

Taulukko 2: Tieteellisen julkaisutoiminnan muutos vuosina 1994-1999 (Lähde: Opetusministeriön Kota-tietokanta)

Panostus yliopistokoulutukseen jäänyt kansainvälisestä kärjestä

Suomalaisesta koulutusjärjestelmästä on syytä olla ylpeä kansainvälisessä vertailussa. Tuoreimman OECD:n Education at a Glance -raportin mukaan korkea-asteen koulutuksen laajuus ja koulutukseen pääsy ovat Suomessa OECD-maiden huippuluokkaa. Korkeakouluasteen aloittavien osuus ikäluokasta on Suomessa kolmanneksi suurin, ja myös tutkinnon suoritusprosenteissa maamme sijoittuu selvästi keskiarvon yläpuolelle.

Suomi pärjää hyvin myös vertailtaessa koulutukseen tehtyjä investointeja eri OECD-maissa. Suomi investoi koulutukseen 6,3 % BKT:stä kun OECD-maiden keskiarvo oli 5,8 %. Koulutusinvestoinnit opiskelijaa kohden olivat vuonna 1997 perusasteen koulutuksessa selvästi OECD:n keskiarvoa korkeammat ja toisella asteella suunnilleen keskitasoa. Korkea-asteen koulutuksessa opiskelijakohtaiset kustannukset olivat kuitenkin selvästi OECD-maiden keskitason alapuolella.

Suhteessa OECD-maiden keskiarvoon ja BKT-arvoon per capita Suomen käyttämien, opiskelijaa kohti laskettujen varojen suhde ensiasteen koulutuksessa oli 121 %, toisen asteen koulutuksessa 96 % ja kolmannen asteen koulutuksessa 78 %, josta ammattiin suuntautuvan koulutuksen osalta 97 % ja yliopistokoulutuksen osalta 73 %. Eniten korkeakoulutukseen panostavien maiden, Yhdysvaltojen ja Sveitsin opiskelijakohtaiset koulutuskustannukset olivat jopa kaksi kertaa niin suuret kuin Suomessa. Kansainvälisenkin vertailun perusteella Suomen tulisi siis panostaa lisävoimavaroja yliopistokoulutukseen.

Laadukas toiminta vaatii pitkäjänteistä panostusta

Yliopistojen tuloksellinen opetus- ja tutkimustoiminta edellyttävät vakaata ja pitkäjänteistä panostusta. Samaan aikaan kun Suomen investoinnit tutkimukseen ja tuotekehittelyyn ovat olleet huippuluokkaa maailmassa, perusrahoituksen niukkuus ja rahoituksen lyhytjänteisyys on näkynyt kaikkien yliopistoyhteisön jäsenten toimintaedellytysten kiristymisenä. Huippututkimusta ei kuitenkaan tehdä ilman vankkaa perustutkimusta ja laadukkaan koulutuksen saaneita huippuosaajia.

Koulutuksen kansainvälistyessä ja koulutusjärjestelmän kehittyessä yliopistot ovat uuden haasteen edessä. Mikäli kaikki olemassa olevat tieteenalat halutaan jatkossakin säilyttää elinvoimaisina, on yliopistojen tekemää perustutkimusta ja sille välttämätöntä infrastruktuuria edelleenkin rahoitettava perusrahoituksella. Tutkimuksen ja koulutuksen luonteva yhdistäminen siten, että se tukee kansallista osaamisstrategiaa ja takaa yliopistokoulutukselle oman paikan suomalaisessa yhteiskunnassa, edellyttää paitsi innovatiivista ajattelua myös riittäviä resursseja.

Tulevaisuutta ei voi rakentaa tilapäisratkaisuilla. Perusrahoituksen niukkuudesta aiheutuvia, yliopistojen käytännön toimintaa vaikeuttavia ja toiminnan laatua uhkaavia ongelmia ei enää voida korjata yksinomaan yliopistojen sisäisillä toimenpiteillä. Ratkaisu ei löydy myöskään perustoimintoja osaltaan kuormittavan, joillekin tieteenaloille keskittyvän ulkoisen rahoituksen lisäämisestä. Yliopistojen tietopääomaa ei voida korvata millään, eikä sitä saa heittää hukkaan lyhytnäköisellä politiikalla. Korkea-asteen koulutukseen, yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa annettavaan opetukseen ja sen laatuun on panostettava entistä enemmän tilanteessa, jossa tavoitteena on korkeakouluttaa 70 % ikäluokasta. Valitusta linjasta on kannettava vastuu.

Perusrahoituksen lisäystarve 950 miljoonaa markkaa

Opetusministeriön asettama, yliopistojen perusrahoitusta pohtinut työryhmä esitti tammikuussa laskelman, jonka mukaan 1990-luvulla yliopistojen perusrahoitukseen syntynyt vaje oli noin 660 miljoonaa markkaa. Valtioneuvoston tulevaisuuspaketti korjaa viime vuosikymmenellä syntynyttä vajetta kolmen vuoden aikana 525 miljoonaa markkaa. Samoin palkkakustannusten nousun huomioiminen perusrahoituksessa helpottaa tilannetta jonkin verran. Nämä toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia, mutta riittämättömiä. Ne eivät korjaa perusongelmaa: tutkintotavoitteiden kasvu ilman lisäresursointia seuraavalla tulossopimuskaudella uhkaa yliopistojen mahdollisuuksia suoriutua niille asetetuista tehtävistä.

Yliopistojen lisärahoitustarve on tulevaisuuspaketti huomioidenkin noin 950 miljoonaa markkaa. Tämä summa koostuu tutkintotavoitteiden kasvun huomioimisesta 2/3 osalta kehittämislakiluonnoksessa esitettyjen periaatteiden mukaisesti laskettuna. Tutkintotavoitteiden kasvaessa ensi tulossopimuskaudella keskimäärin 26% uhkaavat yliopistojen määrärahat jälleen jäädä jälkeen ja tulevaisuuspaketilla katettu 1990-luvulla syntyneen vajeen onnistunut korjaus kaatua "2000-luvun vajeeseen".

Kehittämislakiluonnoksen perusteella opetusministeriö on oikeansuuntaisena ensiaskeleena esittänyt talousarvioehdotuksessaan yliopistoille 276 miljoonan markan lisäystä Yliopistoille asetetaan tutkintotavoitteet kuitenkin kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja näin ollen tulossopimuskauden 2001-2003 merkittävä tutkintotavoitteiden kasvu tapahtuukin ensi vuonna, eikä vähittäin seuraavan kolmen vuoden kuluessa. Näin ollen vähittäisen kasvun laskelmaan perustuvat resurssiarviot aliarvioivat lähimpien vuosien resurssitarvetta.

Ohjausjärjestelmän on tuettava tavoitteita

Yliopistolaitoksen resurssitasoa määrittelevän korkeakoululaitoksen kehittämislain 3 pykälän pidennetty voimassaoloaika päättyy vuoden 2000 lopussa. Resurssitason turvaaminen uudella kehittämislailla on välttämätöntä. Yliopistojen toiminnan ja pitkäjänteisen kehittämisen ehtona on, että määrärahat ovat toiminnan edellyttämällä tasolla. Uuden kehittämislain säätäminen puolestaan on tämän ensimmäinen edellytys. Kehittämislakiluonnoksessa esitetyt periaatteet palkkatason ja yleisen kustannustason muutoksen sekä yliopistoille asetettujen tehtävien huomioimisesta mitoitettaessa yliopistojen toimintamenomäärärahoja ovat kannatettavia.

Yliopistojen tulosohjausjärjestelmää ja kehittämislakiluonnoksessa esitettyä yliopistojen toiminnan laajuuden määrittelyä tulee kuitenkin tarkastella yliopistolaitokselle asetettujen tavoitteiden näkökulmasta käsin. Näiden tulisi parhaalla mahdollisella tavalla tukea paitsi yliopistoille asetettujen määrällisten myös kansalliselle koulutus- ja innovaatiojärjestelmälle asetettujen sisällöllisten ja laadullisten tavoitteiden toteutumista.

Yliopistojen tulee jatkuvasti pystyä uudistumaan ja kehittämään toimintaansa, ja ohjausjärjestelmien tulee mahdollistaa yliopistojen kehittyminen. Vanhat byrokraattiset rakenteet eivät saa olla kehittämisen esteenä. Koska yliopistojen toiminta ja asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ovat jatkuvan arvioinnin kohteena, tulisi myös ohjausjärjestelmiä ja rahoitusmalleja kokonaisuudessaan arvioida ja tarvittaessa muuttaa tavoitteita tukeviksi.

Yliopistoille on annettu tärkeä tehtävä osana suomalaista osaamisyhteiskuntaa. Tämän tehtävän menestyksekäs hoitaminen edellyttää, että yliopistot jatkuvasti kehittävät toimintaansa ja valtiovalta turvaa niiden toimintaedellytykset.

Kehittämistyö edellyttää vakaata perusrahoitusta sekä riittävää taloudellista ja ohjauksellista liikkumatilaa. Tulevaisuuspaketista huolimatta lisärahoitustarve on ensi vuodelle 950 miljoonaa markkaa.

Yliopistojen toimintaa ja resursointia ohjaavia järjestelmiä tulee arvioida ja kehittää entistä paremmin tukemaan asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Helsinki 1.8.2000

PROFESSORILIITTO ry.

SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO ry.

TIETEENTEKIJÖIDEN LIITTO ry.

VALTION JA ERITYISPALVELUJEN AMMATTILIITTO ry.

YLIOPISTON JA TUTKIMUSALAN HENKILÖSTÖLIITTO ry.

YLIOPISTONLEHTORIEN ry./OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ