Syksyn työmarkkinanäkymiä

Tammikuun lopussa päättyvä työmarkkinaratkaisu on merkinnyt suhteellisen tasaista ansiokehitystä, vaikka kyseessä ei ole tulopoliittinen kokonaissopimus. Uuden tulopoliittisen sopimuksen aikaansaamiseksi esiintyy pyrkimyksiä. On varauduttava myös muunlaiseen ratkaisuun. Tutkimus- ja yliopistosektorin oikeutetut vaatimukset tulisi ottaa huomioon työmarkkinaratkaisuissa.

Kuluvan vuoden alussa solmittiin pääasiassa ensi vuoden tammikuun lopussa päättyvät työmarkkinaratkaisut. Kyseessä ei ole varsinainen tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Ns. yleisen linjan mukaan korotusvaikutukset ovat 3,1 %. Eräillä aloilla työtaistelun tai sillä uhkaamisen seurauksena korotustasosopimukset ovat jonkin verran isommat. Mistään kovin suurista eroista ei kuitenkaan ole kyse.

Vaikuttaa siltä, että kulumassa olevan vuoden aikana ansiokehitys eri sektoreilla ja myös sektoreiden sisällä tulee olemaan suhteellisen tasaista. Näin se on myös valtiolla, yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Yksityisellä sektorilla erilaisten liukumien vaikutukset rupeavat ilmeisesti kuitenkin vähitellen näkymään, joskaan ei niitä vielä tilastollisesti ole selvästi todettu.

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu?

Vaikuttaa ilmeiseltä, että eri työmarkkinatahot ja myös maan poliittinen johto pyrkivät seuraavalla kierroksella kattavaan tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun, joskin eri tahojen haluissa tällaiseen on ainakin aste-eroja. Tätä kirjoitettaessa levällään on edelleen eräitä asioita, jotka on asetettu uuteen kokonaisratkaisuun pääsemisen alkuedellytyksiksi.

Myös AKAVAssa priorisoidaan tulopoliittista kokonaisratkaisua seuraavalla sopimuskierroksella. Toisaalta akavalaisissa piireissä korostetaan eri yhteyksissä, että pelkästään tämän varaan ei voi rakentaa, koska ratkaistavana on monia ja ristiriitaisia kysymyksiä. AKAVAn piirissä korostetaan myös, että menestyminen neuvotteluissa edellyttää kunnossa olevaa järjestövalmiutta. Järjestövalmiuden merkitys korostuu, jos kokonaisratkaisua ei saavuteta.

Uuden työmarkkinaratkaisun kestosta on käyty keskustelua. Muut ratkaisun ainesosat ovat myös keskustelun ja valmistelun alla. Mikäli kokonaisratkaisu syntyy, korotukset olisivat ilmeisesti suhteellisen maltillisia. Kokonaisratkaisuun sisältyisi korotusten lisäksi myös muita elementtejä, kuten työelämän uudistuksia ja veroratkaisuja.

Valtionsektorin tavoitteita

AKAVAn valtionsektori käsitteli viikolla 36 laajasti tulopoliittisen kokonaisratkaisun tavoitteita ja erityisesti valtionsektorin tavoitteita. Tavoitteenasettelu on siis hyvässä vauhdissa myös valtiolla. Keskeisiä esille tulevia kysymyksiä ovat mm. seuraavat: korotusten täysimääräinen budjetointi, ansiotason kehityksen varmistaminen, vähintään tasasuhtainen ansiokehitys yksityisen sektorin kanssa, yleiskorotuksen prosenttipainotteisuus jne.

Rinnan akavalaisen valtionsektorin tavoitteenasettelun kanssa on koko ajan käsitelty ja käsitellään järjestövalmiutta. Selviä merkkejä on, että akavalaisella valtionsektorilla kehitetään aikaisempaa määrätietoisemmin järjestövalmiutta. Myös pahimpaan on varauduttava.

Valtionsektorin tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi täsmentyvät aikaa myöten.

Tutkimus- ja yliopistosektori

Mahdolliseen tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun voidaan sisällyttää monenlaisia elementtejä. Tutkimus- ja yliopistoalaa edustavat järjestöt pyrkivät AKAVAn sisälläkin edelleen vahvasti siihen, että kokonaisratkaisuun liittyisi myönteisiä yliopistoa ja tutkimustoimintaa koskevia elementtejä sekä valtiovallan sitoutumista voimavaralisäyksiin.

Viime vuoden lopulla julkaistuun valtion palkkaseurantatyöryhmän loppuraporttiin (ns. Valpas) sisältyvät valtiontyönantajien käsitykset valtion palkkakilpailukyvystä. Työnantajien käsityksen mukaan valtion palkkakilpailukyky ei yleisesti ottaen ole huono. Valtionsektorilla johto- ja asiantuntijatehtävissä olevien palkkakilpailukyky on sen sijaan heikohkoa. Valtiontyönantajien julkistetun käsityksen mukaan kaikista huonointa palkkakilpailukyky on nimenomaan yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä olevilla.

Tämän lehden vakituinen lukijakunta tarvitsisi siis työnantajiensa käsityksen mukaan erityistä huomiota palkkakehityksessä. Yliopistotyönantajien olettaisi toimivan aktiivisesti tämän pyrkimyksen edistämiseksi. Tähän pyrkivät tutkimus- ja yliopistoalan vastuulliset järjestöt seuraavallakin kierroksella. Tämä pyrkimys ei kuitenkaan ole saanut osakseen jakamatonta suosiota järjestökentässä.

Jorma Virkkala
6.9.2000