Kehittämislakiesitystä
tulisi korjata

Kehittämislaki liittyy vuoden 2001 budjettiesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Lain voimavarapykälä olisi voimassa vuosina 2001-2005, mutta tulostavoitteiden nousussa tapahtuneet muutokset otettaisiin ensimmäisen kerran huomioon vasta vuoden 2002 voimavaroja mitoitettaessa. Tämä merkitsisi yliopistojen vaikeuksien lisääntymistä vuonna 2001.

Yliopistomäärärahat ovat laskeneet uusia opiskelijoita kohden laskettuna 13% vuosina 1991-1999 ja maisterin ja tohtorin tutkintojen yhteismäärää kohden laskettuna 30%. Tästä on aiheutunut ongelmia yliopistojen perustoiminnoille, erityisesti opetukselle.

Opettajilla on yhä vähäisemmät mahdollisuudet antaa yksilöllistä opetusta ja ohjausta. Opetushenkilöstön kontaktit opiskelijoihin ovat dramaattisesti vähentyneet. Ryhmäkoot ovat kasvaneet ja opiskelijoiden valmiuksien kehittäminen on yhä enemmän jäänyt opiskelijoille itselleen.

Ulkopuolisen rahoituksen kasvaessa on myös yhteisrahoitteinen toiminta lisääntynyt. Yhteisrahoitteisissa hankkeissa rahoittaja maksaa vain osan kustannuksista. Yliopisto vastaa yleensä virkatyöstä, tiloista sekä yleis- ja pääomakustannuksista. Lisääntynyt yhteisrahoitus kuluttaa aiempaa enemmän yliopistojen muihin toimintoihin varattuja resursseja.

Budjettiesityksen mukaan yliopistojen voimavarat lisääntyisivät ensi vuonna noin 370 miljoonalla markalla, josta summasta järjestöjen neuvottelemat palkankorotukset ovat noin 180 miljoonaa! Pelkästään tutkintojen laskennallisen hinnan säilyminen nykyisellä tasolla edellyttäisi noin miljardin markan lisäpanostusta yliopistoille vuonna 2001.

Yliopistojen ongelmat on tiedostettu

Eduskunta antoi vuoden 1999 talousarvioesityksen yhteydessä lausuman, jossa edellytetään, että yliopistojen perusrahoituksen turvaaminen otetaan painopisteeksi valmisteltaessa uutta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa. Hyväksyessään valtion talousarvion vuodelle 2000 eduskunta edellytti, että yliopistojen perusvoimavarojen vaje korjataan kuluvalla vaalikaudella.

Maan hallituksen ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi yliopistomäärärahojen turvaaminen erillisellä lainsäädännöllä.

Toiminnan laajeneminen huomioitava jo ensi vuonna

Voimassa olevan kehittämislain (1052/1986) mukaan "yliopistojen tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan varmistamiseksi korotetaan 1997-2000 toimintamenomomentille osoitettua määrärahaa vuosittain vähintään määrällä, mikä vastaa valtion keskustason palkkauksia koskevista sopimusratkaisuista aiheutuvaa palkkausmenojen kasvua".

Hallituksen esityksessä eduskunnalle kehittämislain muuttamisesta lähdetään siitä, että palkkauksia koskevien sopimusratkaisujen lisäksi toimintamenomomentin määrärahaa mitoitettaessa otetaan huomioon myös toiminnan laajuudessa tapahtuneet muutokset. Laajuus määräytyisi matemaattisella kaavalla valtion talousarviossa vahvistettujen maisterin ja tohtorin tutkintojen määrän sekä tutkintojen laskennallisen hinnan mukaan.

Kehittämislain voimavarapykälä olisi voimassa vuosina 2001-2005, mutta tulostavoitteiden nousussa tapahtuneet muutokset otettaisiin ensimmäisen kerran huomioon vasta mitoitettaessa vuoden 2002 voimavaroja. Tämä merkitsisi yliopistojen vaikeuksien huomattavaa lisääntymistä ensi vuonna, koska tulostavoitteet kasvavat. Tulossopimuskaudelle 2001-2003 on sovittu tutkintotavoitteista, joiden kasvu on kaikkien Suomen yliopistojen osalta yhteensä 26,8%. Kuitenkin toimintamenojen kasvu on budjettiesityksessä vain 8,9% ja siitäkin on lähes puolet palkankorotusrahoja kuten edellä on todettu.

Yliopistokoulutus on Suomessa "halpatuotantoa"

Tutkintojen laskennallinen hinta on Suomen yliopistoissa selvästi OECD-maiden keskiarvon alapuolella. Ensi vuotta koskevaksi vähimmäistavoitteeksi tulee asettaa se, ettei ko. hinta enää alene.

Mikäli ensi vuodelle sovituista kasvavista tulostavoitteista halutaan pitää kiinni siten, ettei tutkintojen laskennallinen hinta laske, on yliopistojen toimintaan osoitettava miljardi markkaa lisää rahaa. Tämän toteuttamiseksi tulisi kehittämislakia muuttaa eduskunnassa niin, että tutkintomäärien muutokseen liittyviä säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran jo vuonna 2001. Jos rahoitusmallin käyttöönotto toteutuu vasta vuonna 2002, tulee tutkintotavoitteitakin nostaa vasta tuolloin.

Kehittämislakiesityksessä aiheuttaa kummastusta se, ettei tavoitteiden ylittämisestä palkita, mutta niiden alittamisesta rangaistaan.

Klaus Sundbäck