Vuoden tieteentekijä dosentti Markku Myllykangas:

Terveydenhuollon arvovalinnoilla on jo kiire

Vuoden tieteentekijän Markku Myllykankaan tutkimuskenttään kuuluvat lähes kaikki terveydenhuollon ja lääketieteen ajankohtaiset ja vaikeat kysymykset: priorisointi, medikalisaatio, uskomuslääketiede, eutanasia, geenitekniikan etiikka. Dosentti Myllykangas peräänkuuluttaa poliittisten päättäjien vastuuta kiireellisten terveydenhuoltoratkaisujen tekemisessä. Tärkeä arvokeskustelu on jäänyt aika laimeaksi näin kunnallisvaalienkin alla.

Tieteentekijöiden liitto julkisti Vuoden tieteentekijän valinnan Turun tiedemessujen avajaisten yhteydessä 13. lokakuuta. Liitto palkitsee vuosittain Vuoden tieteentekijän. Markku Myllykankaan kohdalla täyttyvät kaikki palkittavalle asetetut edellytykset: ansioituminen tutkimus- ja opetustyössä, vaikuttaminen yliopisto- ja tiedepolitiikkaan sekä yliopisto- ja tiedeyhteisön kannalta merkittävä yhteiskunnallinen osallistuminen.

Markku Myllykangas (synt. 1951) valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi vuonna 1976 Jyväskylän yliopistosta. Terveydenhuollon lisensiaatin (1984) ja tohtorin tutkinnot (1986) hän suoritti Kuopion yliopistossa. Terveyssosiologian dosentiksi hänet nimitettiin vuonna 1989. Tällä hetkellä hän toimii yliassistenttina Kuopion yliopiston Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksella.

Dosentti Myllykangas on ollut tutkijana useissa monitieteisissä tutkimusryhmissä, joihin on kuulunut edustajia mm. lääketieteestä, farmasiasta sekä yhteiskuntatieteistä. Julkaisuluettelo sisältää 134 nimikettä ja 90 abstraktia. Yliopisto-opettajan urallaan hän on kunnostautunut erityisesti tulevien lääkäreiden ja muiden terveysalan ammattilaisten opettajana. Opetusaineisiin kuuluvat terveyssosiologia, kansanterveystiede, terveystieteen filosofia ja tutkimuksen etiikka.

 

- Olemme ottaneet päättäjiin suoraankin yhteyttä, mutta edelleen poliitikot ovat masentavan hiljaa terveydenhuollon priorisointiin liittyvistä suunnitelmista, dosentti Markku Myllykangas ihmettelee.

Markku Myllykangas on ansioitunut oppikirjojen kirjoittajana. Näistä mainittakoon mm. vuonna 1998 ilmestynyt Kauhanen, Myllykangas, Salonen, Nissinen: Kansanterveystiede sekä vuonna 1999 ilmestyneet Tuomainen, Myllykangas, Elo, Ryynänen: Medikalisaatio - Aikamme sairaus ja Ryynänen, Myllykangas, Kinnunen, Isomäki, Takala: Terveyden ja sairaiden valinnat. Kirjat ovat käytössä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kurssikirjoina. Elokuussa ilmestyi yhdessä Olli-Pekka Ryynäsen kanssa tehty Terveydenhuollon etiikka - Arvot monimutkaisuuden maailmassa.

Suomi priorisointikeskustelun takapajula

Viime aikoina Markku Myllykangas on kunnostautunut etenkin yhteiskunnallisena keskustelijana, joka ei pelkää ottaa kantaa vaikeisiin terveydenhuollon etiikkaa ja valintoja käsitteleviin kysymyksiin. Väestön ikääntyminen, geeniperimän kartoitus, uudet hoitomuodot ja teknologioiden käyttö lääketieteessä puhuttavat tieteentekijöitä, kansalaisia ja mediaa. Poliittiset päättäjät kuitenkin ilmiselvästi kammoksuvat koko keskustelua.

- Poliitikot ovat masentavan hiljaa. Isojen päätösten tekemistä vältetään kuin ruttoa, vaikka nyt kaivataan suurien linjojen vetämistä eikä enää reagointia jo tapahtuneeseen.

Terveydenhuollon priorisointikeskustelu alkoi kuopiolaistutkijoiden kahvipöytäkeskusteluna 1990-luvun alun laman siivittämänä. Kenet hoidetaan, kun väestö ikääntyy, sairaanhoitokulut kasvavat ja veronmaksajien määrä vähenee.

- Muualla poliittinen taso on jo täysillä mukana ns. priorisointikeskustelussa. Suomi on tässä suhteessa ihan takapajula. Hollanti, Norja, Britannia, Uusi-Seelanti ja USA:n Oregon ovat maita, joista voisimme ottaa mallia.

Suomessa priorisointikeskustelu on liiaksi mielletty synonyymiksi laman pakottamille terveydenhuollon säästötoimille. Todellisuudessa priorisoinnin pitäisi kuitenkin merkitä kokonaisvaltaista terveydenhuollon päämäärien ja menetelmien uudelleenarviointia ja siihen pohjautuvaa toimintastrategiaa. Pelkkä lisäraha ei ongelmia ratkaise.

- Vaikka kuinka aikoinaan irvailtiin viisivuotissuunnitelmille, niin nyt kaivattaisiin valtakunnan tason suunnittelua. Terveydenhoidon päätöksenteko on tyystin hajautettu kuntiin. Toiset kunnat pärjäävät ja toiset eivät, samalla ihmisten eriarvoisuus kasvaa.

Myllykangas arvelee, että tuskin kunnallisvaalitkaan kirvoittavat päättäjiltä terveydenhuollon arvokeskustelua. Hän ihmettelee, miksi poliitikot eivät hyödynnä tutkittua tietoa, jota asiasta on jo paljon saatavilla.

Geeniteknologia ja "etiikkapelle"

Markku Myllykangas on kysytty ja suosittu puhuja monissa terveydenhuollon ja lääketieteen etiikkaa käsittelevissä seminaareissa.

- Kun seminaariin kutsutaan yksi etiikkapelle puhumaan vähän kriittisestikin asian eettisestä taustasta, ajatellaan, että nyt sekin puoli on sitten hoidettu.

Geenitutkimuksesta käyty keskustelu on pyörinyt Suomessa kovin myötätuulessa. Etiikan asiantuntijat ovat yrittäneet heittää väliin epäileviäkin puheenvuoroja.

- Sellainen ihmisenkin voi ottaa osaa keskusteluun, joka ei osaa kloonata. Koko geeniteknologia nähdäänkin meillä liiaksi pelkästään teknisenä toimenpiteenä.

Geeni- ja huumetestit tulevat vääjäämättä lisääntymään työnhaussa ja työpaikoillakin. Myllykankaan mielestä pitäisi kuitenkin ensin miettiä ideologiaa niiden taustalla.

- Esimerkiksi huumetesteissä löytyy muutakin tietoa kuin mahdolliset "jäljet" jostakin huumeesta. Pysyvätkö testien tulokset todella rekisterissä, mitä tietoja voidaan löytää eri rekistereitä yhdistelemällä? Nämä kaikki kysymykset on selvittämättä.

Uskomuslääketiede uhkaa levitä yliopistoihinkin

Viime vuonna kuopiolaistutkijoilta ilmestyi kirja Medikalisaatio - Aikamme sairaus. Lääketiede vyöryy yhä enemmän arkipäiväämme, aiemmin normaaliin elämään kuuluneita asioita selitetään sairauden termein. Vanhuutta, luonnetta ja ulkonäköä voidaan diagnosoida ja hoitaa.

- Sosiaaliset ongelmat peitetään lääketieteellisten hoitojen alle. Ujoutta, väsymystä ja masennusta hoidetaan lääkkeillä ja terapialla.

Kosmeettinen kirurgia on yksi konkreettinen esimerkki. Nyt siitä puhutaan jo aivan tavallisten ihmisten kohdalla, ennen sentään riitti, että filmitähdet kävivät kiristyttämässä kasvojaan ja kohottamassa rintojaan. Kaukana ei ole se aika, että osa tällaisista leikkauksista korvataan Kelan kautta.

Markku Myllykangas on julkisuudessa esiintynyt myös uskomuslääketieteen ja vaihtoehtoisen lääkinnän leppymättömänä vastustajana. Uskomuslääketieteen "oppeja" levitetään huolestuttavasti jo terveydenhuolto-oppilaitoksissa ja varmaan kohta yliopistoissakin.

- Tiedeyhteisön pitää topakasti nostaa keskustelun kohteeksi mystiikka, harhaopit ja henkiparantajat. Pitää myös toimia ponnekkaammin huuhaa-hoitojen leviämistä vastaan. Dosentti Myllykangas muistuttaa, että miljoonan syöpätapauksen joukosta löytyy aina yksi äkillinen, selittämättömältä tuntuva parantuminen, ilman että sen taustalla silti olisi mitään mystiikkaa tai hokkuspokkustemppuja.

- Muutama vuosi sitten olin luennoimassa Kajaanin terveydenhuolto-oppilaitoksessa. Olin tyrmistynyt huomatessani toisen luennoitsijan olevan tunnettu helsinkiläinen henkiparantaja. Oli hälyttävää, että opiskelijat suhtautuivat hänen toimintaansa kritiikittömästi.

Tutkimus on liiaksi pisteiden keruuta

Markku Myllykangas on nyt siis terveyssosiologian yliassistentti Kuopion yliopiston Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksella. Hänen mielestään tutkijoiden tekemää työtä pitäisi arvostaa enemmän päätettäessä terveydenhuollon ja lääketieteen vaikeista ratkaisuista. Näyttöön perustuva tieteellinen tutkimustyö tulisi olla pohjana myös lääketieteen hoitomuotojen valinnassa. Nyt rahaa haaskataan turhanpäiväisiin näennäishoitoihin.

Yliopistoissa tutkimuksen tekeminen on mennyt liialti pisteiden keräämiseksi. Muunlaiseen tutkimukseen ei kannusteta.

- Esimerkiksi oppikirjojen kirjoittamista ei yleensä arvosteta viranhaussa. Laitoksen johtaja voisi periaatteessa rangaista siitä, jos virka-aikaa käytetään kirjojen tekemiseen eikä tärkeiden impaktipisteiden kartuttamiseen.

Myllykankaan mielestä ilmapiiri on parantunut Kuopion yliopistossa, sen jälkeen kun viime aikoina julkisuudessa olleet tieteelliset rahasotkut ja muut rötökset saatiin pois päiväjärjestyksestä.

- Itsetutkiskelun paikka se oli varmaan kaikille.

Vaikeiden asioiden miettimisestä Vuoden tieteentekijä tuulettaa pääkoppaansa urheilemalla. Sulkapalloa, sählyä tai jalkapalloa hän käy pelaamassa lähes päivittäin. Tieteenteko vaatii nykyään myös hyvää fyysistä kuntoa.

Teksti ja kuva: Kirsti Sintonen