AKAVA pyrkii 2,5-vuotiseen tupoon

Neuvottelut laajasta tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta ovat käynnissä. AKAVA pyrkii kaikkia palkansaajia ja sopimusaloja koskevaan ratkaisuun, joka päättyisi alkusyksyllä 2003. Sopimuskausi olisi täten noin 2,5 vuotta.

AKAVA pitää keskitettyä ratkaisua tavoittelemisen arvoisena, sillä vakaan ja vahvan talouskasvun jatkuminen edellyttää pitkäjänteistä työmarkkinapolitiikkaa. Suomen jäsenyys Euroopan talous- ja rahaliitossa edellyttää finanssi- ja työmarkkinapolitiikan hyvää yhteensovitusta. Tupossa voidaan myös sopia liittokierrosta paremmin työelämän kehittämisestä sekä parantaa työllisyyttä.

AKAVA korostaa, että ansiotulojen verotuksen kevennykset vuosina 2002 ja 2003 on toteutettava hallitusohjelman mukaisesti siten, että veroasteen muutos eri tuloluokissa on samantasoinen. Työn tekemisen ja työn teettämisen kannustavuutta on lisättävä uudistamalla sosiaaliturvajärjestelmän ja palkkaverotuksen yhteensovitusta.

Akavalaisia sopimuspoliittisia kysymyksiä ovat julkisen sektorin palkkauksellisen kilpailukyvyn turvaaminen ja palkankorotusten budjetointi sekä sopimuskorotusten maksaminen sitovasti kaikille ylemmille toimihenkilöille riippumatta siitä, onko heillä sitova työehtosopimus.

Palkankorotuksista uusimuotoinen sopimus

AKAVA tavoittelee uusimuotoista tupoa, jossa palkankorotusten toteuttamismuotona on yleinen potti eli x prosenttia palkkasummasta. Kustannuserän yksityiskohdat jäisivät alakohtaisiin neuvotteluihin kunkin sopimusalan omien etukysymysten hoitamiseksi. Mikäli potin käytöstä ei saavuteta yhteisymmärrystä, niin se maksetaan prosenttimääräisenä yleiskorotuksena. Yleisen potin lisäksi palkkaratkaisun tulee sisältää erillinen koulutuserä koulutuksen, osaamisen ja tuloksen tekemisen palkitsemista varten. Tällä erällä tulee korjata muun muassa korkeakoulutettujen alipalkattujen palkkoja naisvaltaisilla aloilla.

Palkankorotuspotin suuruuteen ei AKAVA vielä tässä vaiheessa ota kantaa, sillä on ensiarvoisen tärkeätä saada ensin tulopoliittisen selvitystoimikunnan inflaatioselvitys valmiiksi. Tämän jälkeen on tärkeätä, että tuposeto selvittää aikaisempien vuosien tavoin eri palkankorotusvaihtoehtojen vaikutukset inflaation, työllisyyden ja kansantuotteen kehittymiseen.

AKAVA katsoo myös, että julkisen sektorin koulutettujen henkilöstöryhmien epäoikeudenmukaista palkkausta on korjattava systemaattisesti pitkänajan toimintaohjelmalla. Julkisen työnantajan on kannettava oma vastuunsa hyvästä ja kilpailukykyisestä palkkapolitiikasta.

Ansiokehitys turvattava kaikilla aloilla

Tulosopimuksen osana tulee olla indeksiehto ja neuvottelulauseke, joka mahdollistaa neuvottelut odottamattoman talouspoliittisen kehityksen osalta. Tupossa on oltava myös ansiokehityslauseke sekä irtisanomisehto keskusjärjestölle.

Työssä jaksamista parannettava

Työelämän kehittämisessä on siirryttävä jatkuvan neuvottelumenettelyn piiriin työssä jaksamisen edistämiseksi. AKAVA painottaa, että työelämän kehittämistoimien on oltava hyvin konkreettisia, todellisia työpaikoilla.

Työssä jaksamista on parannettava muun muassa jatkamalla vuorotteluvapaata ja toteuttamalla työaikapankki osana AKAVAn esittämää sopimusvapaata. Työssä olevien kouluttautumismahdollisuuksia on parannettava koulutusvakuutuksen kolmannella vaiheella. Kaikille henkilöstöryhmille myönnettävää aikuiskoulutustukea on voitava käyttää ammattitaitoa parantavaan ja laadukkaaseen koulutukseen, jota on riittävästi tarjolla.

Luottamusmiesjärjestelmää on kehitettävä siten, että turvataan tasapainoinen paikallinen neuvottelutoiminta. Yhdistysten puheenjohtajien neuvottelumahdollisuuksia on parannettava, julkisen sektorin luottamusmiehille on turvattava riittävät ajalliset ja asialliset edellytykset toimia sekä lisättävä koulutusta. Yksityisellä sektorilla on turvattava kaikille henkilöstöryhmille tasavertainen oikeus luottamusmiehen valintaan ja luottamusmiehelle tai luottamusvaltuutetulle työsopimuslain takaama suoja.

Henkilöstöraportointia edistettävä

Työpaikoilla tarvitaan myös toimenpiteitä, jotka edistävät oikeaa henkilöstörakennetta. Henkilöstön määrä ja laatu on oltava keskenään oikeassa suhteessa työtehtäviin. Henkilöstöraportointia ja mittaamista työpaikoilla tulisi edistää ja raportoinnin tulisi olla osa tulostietoja. Mittareina tulisi käyttää esimerkiksi muutoksia henkilöstön määrässä, laadussa, osaamisessa, työkyvyssä ja työaikojen käytössä.

Myös työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen mahdollisuuksia on parannettava. Sopimuskauden aikana olisi selvitettävä ainakin työaikoja, työsuhde-etuuksien verotusta ja sosiaalivakuutusjärjestelmää sekä perhevapaiden tasaisempaa jakautumista vanhempien kesken.