Neuvottelujärjestelmän tasot
Valtion neuvottelu- ja sopimusjärjestelmässä
on eri tasoja, jotka kaikki eivät aina ole käytössä.
Järjestelmän eri tasoilla toimijat vaihtuvat. Yliopiston
osalta tasot ovat: 1)Tupo-taso, 2) valtionvarain-ministeriön
taso, 3) opetusministeriön taso ja 4) yliopistotaso.
Voimassa oleva työmarkkinaratkaisu päättyy ensi
vuoden tammikuun lopussa. Seuraavaan kierrokseen valmistautuminen
on täydessä käynnissä. Valtakunnalliseksi
työmarkkinatavoitteeksi on asetettu tulopoliittinen kokonaisratkaisu.
Eräissä yhteyksissä on esitetty, että tällainen
saataisiin aikaan jo kuluvan vuoden aikana. Mahdollisen kokonaisratkaisun
sisältö ja kesto ovat keskustelun kohteena.
Työmarkkinoilla on nähtävissä erilaisia toimintatasoja.
Kaikki tasot eivät aina ole käytössä. Parastaikaa
sovellettavassa sopimuksessa ei esimerkiksi ollut varsinaisesti
tulopoliittista tasoa, vaikka käytännössä
esim. palkankorotukset ovat olleet melko tasaisia eri sektoreilla.
Tässä kirjoituksessa työmarkkinoiden eri tasoja
käsitellään lähinnä yliopistojen näkökulmasta,
joskin lähes samat sanat koskevat myös muita valtion
alueita. Yliopistojenkin nykyisen neuvottelujärjestelmän
tasoissa on tosin nähtävissä henkilöstöryhmittäisiä
eroja.
Tupo-taso
Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa keskeiset toimijat ovat
työntekijöiden keskusjärjestöt (AKAVA, SAK,
STTK), niitä vastaavat työnantajaorganisaatiot sekä
valtiovalta. Yksittäiset järjestöt, kuten tämän
lehden julkaisijat, vaikuttavat tupo-tasolla lähinnä
keskusjärjestöjensä kautta.
Tupo-ratkaisuissa niiden sisältö ja laajuus vaihtelevat
niihin osallistuvien tarkoituksen mukaisesti. Joskus tupo-tasolle
tehdään laajoja paketteja, joskus tämän tason
ratkaisujen sisältö ja laajuus ovat vähäisempiä.
Seuraavassa mahdollisessa tupossa keskeisiä elementtejä
lienevät palkankorotukset, työelämän uudistus
ja verotus.
Tupo-tasolla tehtävät ratkaisut ohjaavat muita tasoja
enemmän tai vähemmän. Aina kuitenkin liikkumavaraa
jää myös muilla tasoilla oleville toimijoille.
Valtionvarainministeriön taso
Valtion työmarkkinalaitos/valtionvarainministeriö on
valtion päätyönantajaviranomainen. Sen toiminnassa
näkyy myös poliittisen ohjauksen vaikutus. Koko valtakunnan
työvoimasta valtion työmarkkinalaitoksen peukalon alla
on noin 6 %. Valtion ominaispaino työmarkkinoilla on tämän
mukaista.
Työmarkkinalaitoksen tasolla keskeiset toimijat ovat valtion
pääsopijajärjestöt AKAVA-JS, STTK-J ja VAL/SAK.
Muista valtion pääsopijajärjestöistä
poiketen AKAVA-JS:n toiminta-alue kattaa koko julkisen sektorin.
AKAVA-JS:n suurin toiminta-alue on kuntasektori.
Mahdollinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu määrittelee
valtion neuvottelu- ja sopimustoimintaa. Kokonaisratkaisulla asetetaan
ainakin toiminnan raamit.
Työmarkkinalaitoksen tasolla sovitaan koko valtiota koskevista
asioista, kuten palkkaluokista, ikälisäjärjestelmästä,
lomarahoista, ns. järjestelyvaran hallinnonala- tai virastokohtaisesta
suuruudesta. Keskeistä työmarkkinalaitoksen toiminnassa
on ollut aivan viime aikoina ns. valpas-hankkeen ohjeistus.
Yksittäiset liitot vaikuttavat valtiovarainministeriön
tasolla lähinnä pääsopijajärjestöjensä
välityksellä. Yksittäisen liiton vaikutus työmarkkinalaitoksen
tasolla on kuitenkin merkittävämpää kuin tupo-tasolla.
Opetusministeriön taso
Valtionhallinnossa eri ministeriöiden vaikutus hallinnonalansa
neuvottelu- ja sopimustoimintaan vaihtelee. Yliopistojen sopimustoiminnan
kannalta opetusministeriö on ns. delegointivirasto. OPM:n
nimissä tehdään yliopistojen ns. tarkentavat virkaehtosopimukset,
jotka perustuvat useimmiten valtion yleiseen työmarkkinalaitostason
virkaehtosopimukseen.
Tavanomaista on ollut, että valtion yleisessä virkaehtosopimuksessa
joko tupon mukaisesti tai ilman tupoa sovitaan ns. järjestelyvaran
suuruudesta ja mahdollisesti joistakin sen käyttöperiaatteista.
Tämän jälkeen yliopistojen osalta neuvottelut siirtyvät
opetushenkilökuntaa koskien opetusministeriön tasolle
ja muuta henkilöstöä koskien yliopistojen tasolle.
Näissä neuvotteluissa siis asiallisesti päätetään
järjestelyvaran suuntautuminen yliopistoissa, opetushenkilökunnan
osalta ainakin henkilöstöryhmittäin. Yliopistojen
neuvottelujärjestelmä on siis tältä osin kaksijakoinen
(ministeriötaso ja yliopistotaso). Muodollisena sopijapartnerina
on kuitenkin aina ollut ministeriö.
Yliopistojen henkilöstö muodostaa selvästi suurimman
henkilöstöryhmän koko valtion hallinnossa. Yliopistojen
asema koko valtion työmarkkinatoiminnassa tulisi olla tämän
mukaista.
OPM:n tasolla toimijana on AKAVA-JS:n yliopistosektori, erityisesti
Professoriliitto, Tieteentekijöiden liitto ja Yliostonlehtorien
liitto/OAJ. Tätä kirjoitettaessa käynnissä
ovat OPM:n tasolla Valpas-hankkeen toteuttamista koskevia neuvotteluja.
Tällaisia neuvotteluja on käynnissä myös yliopistoissa.
Yliopistotaso
Yliopisto-tasolle kuuluu keskeisesti muiden tasojen neuvottelu-
ja sopimustoiminnan tulosten käytännön toteuttaminen.
Yliopistoissa käydään neuvotteluja muun kuin opetushenkilökunnan
järjestelyvarojen suuntaamisesta eri henkilöstöryhmiin
ja henkilöihin. Opetushenkilökunnan osalta yliopistoissa
suunnataan henkilötasolla erilaisia selektiivisiä lisiä,
joiden jakoperusteista on sovittu ministeriötasolla.
Yliopistot ovat yliopistoväen varsinaisia työnantajia.
Useimmat käytännön työnantajapäätökset
tapahtuvat juuri yliopistoissa. Yliopistoilla on suuri merkitys
siihen, minkälaiseksi yliopistoissa henkilöstön
palkkaus ja eri henkilöstöryhmien väliset palkkasuhteet
muodostuvat.
Virkaehtosopimus on nykyisin ainoastaan minimisopimus. Virkaehtosopimus
voidaan aina ylittää niin haluttaessa. Sitä paitsi
jo virkaehtosopimuksen sisällä yliopistoilla on liikkumavaraa.
Esimerkiksi professorien osalta virkaehtosopimuksen mukaiset nykyiset
sijoituspalkkaluokat ovat A28, A29 ja A30. Nykyisen virkaehtosopimuksen
pienessä alaviitteessä on mainittu A26 mahdollisena
professorin palkkaluokkana entisissä apulaisprofessorin viroissa.
Monet yliopistot suhtautuvat valitettavan pidättyväisesti
professorien palkkojen ylöspäin joustamiseen. Virkaehtosopimuksenkin
puitteissa professorien palkat voisivat olla aivan hyvin nykyistä
10-20 % korkeammat.
AKAVA-JS:ssä tunnetaan perusteltua huolta yliopistojen johto-
ja asiantuntijatehtävissä olevien palkkatasosta ja -kilpailukyvystä.
AKAVA-JS on lähettänyt yliopistoalan työnantajille
tätä koskevan kirjeen (ks. lehden sivu 11-12). Tämän
kirjeen torjumiseksi ei riitä pelkkä viittaus yliopistojen
rahapulaan. Kirjeen liitteenä olevan taulukon pitäisi
olla kuvaava ja työnantajien todellisiin toimenpiteisiin
johtava.
Yliopistoissa toimijoina ovat pääasiassa yliopistoalan
järjestöjen alayhdistykset ja osastot sekä AKAVA-JS:n-luottamusmiesorganisaatio.
Jorma Virkkala
3.10.2000
|