	pääsivu sisällys

Malla Kuuranne, puheen lehtori Teatterikorkeakoulu

Työ on kuin avioliitto
- lausuntataide kuin rakastaja

Puheen lehtori Malla Kuuranne on kokenut Teatterikorkeakoulun kaikki, välillä myrskyisätkin kaudet. Toimintakulttuuri, tilat, sijainti ja opetusmenetelmät ovat vuosien aikana muuttuneet. Leipätyötään Malla luonnehtii avioliitoksi ja lausuntataide on "rakastajan kanssa pelehtimistä". Malla on Suomen lausujainliiton ja Suomen teatteriopettajien liiton puheenjohtaja.

Malla Kuuranteen virkaura käynnistyi Teatterikorkeakoulussa jo vuonna 1978. Hän aloitti Eirassa Tehtaanpuiston Tyttökoulun tiloissa, matka jatkui Kulttuuritalolle ja Paahtimolle. Tänä syksynä lähes koko korkeakoulun väki on ensimmäistä kertaa saatu samojen seinien sisälle ns. Kokoksen kiinteistöön Helsingin Haapaniemenkadun ja Sörnäisten rantatien kulmaukseen. Valo- ja äänisuunnittelun porukka ei mahdu uudistettuihin tiloihin ja se jatkaa ilmeisesti edelleen Tampereella.

Teatterikorkeakoulu on syksyn alusta toiminut uudistetussa ns. Kokoksen kiinteistössä Helsingin Merihaassa. Varsinaiset avajaiset ovat tammikuun alussa. Malla Kuuranteen takana näkyy aulassa oleva iso kuvanveistäjä Aarne Jämsän veistos "Katse metsän siimeksestä".

Malla Kuuranne tuli töihin laitokseen, joka oli juuri muuttunut Teatterikoulusta Teatterikorkeakouluksi.

- Alku olikin korkeakoulumaailman sisäistämistä ja kun oltiin päästy vähitellen vauhtiin, alkoi Jouko Turkan rehtorikausi. Hän kyseenalaisti kaiken ja laittoi koko ajattelun uusiksi.

Mallalla on kuitenkin Turkan kaudesta voittopuolisesti hyviä muistoja.

- Sinä aikana oppi valtavasti teatterin tekemisestä.

Turkan kauden jälkeen meni vähän aikaa taas totuttelussa. Nyt on tullut mukaan jatkokoulutus, tutkintovaatimukset ovat uudistuneet ja hallintokulttuuri on käymistilassa.

- Teatterikkoreakoulun laitokset ovat olleet tähän saakka kovin itsenäisiä ja hajallaan. Nyt ollaan kaikki samassa. Tämän takia pitää miettiä uudelleen koko toimintakulttuuria.

Määräaikaisia ja kutsuttuja

Teatterikorkeakoulussa on nyt seitsemän professuuria. Kahdeksanneksi tulee kohta pedagogiikan professori. Lehtoreita on 21.

- Tuntiopettajia on vähenevä joukko. Määrärahat eivät riitä niin moneen tuntiopettajaan kuin olisi tarvetta. On vahinko, että kohta ei ole enää olemassa teatteripedagogiikan osaavia reservejä.

Malla Kuuranteella on paraikaa menossa seitsemän vuoden lehtoraatti. Lehtoreilla on kahden, viiden tai seitsemän vuoden kausia. Malla on pitkän uransa aikana tehnyt niitä kaikkia.

- Määräaikaisuus tekee sen, että aina joutuu uudelleen arvioitavaksi. Monet taiteen kentältä tulevat eivät kuitenkaan halua sitoutua opettamaan kuin viideksi vuodeksi. Heillä on ambitio nimenomaan taiteen tekemiseen. Toisaalta, varsinkin ilmaisuaineissa on sitten porukkaa, joka toivoisi pitempiäkin kausia.

Professoreitten valinnassa noudatetaan kutsumenettelyä. Kaikki nykyiset, paitsi valo- ja äänisuunnittelun professuuri, on täytetty kutsusta. Tuleva pedagogiikan professuuri julistetaan hakuun.

Matkalla ihmisääneen

Malla Kuuranne valmistui logonomiksi vuonna 1976. Lisäksi hän on opiskellut suomen kieltä Helsingin yliopistossa. Jatko-opintoja on myös Jyväskylän yliopistosta ja korkeakoulupedagogiikan kursseilta.

- Työ on kuitenkin se varsinainen opinahjo. Taideaineiden opettaminen on yhdessä oppimista.

Ensimmäisiä opetusvuosia voi kuvailla vertauksella "sokea taluttaa kuuroa".

Puheen lehtorin työhön kuuluu äänenkäytön perustekniikan ja sovellusten sekä näyttämötekniikan opettamista. Puheen opettajia korkeakoulussa on neljä.

Mallan mielestä näyttämöpuhe on muuttunut niiden 21 vuoden aikana, joina hän ollut työssään.

- Nyt opetus on paljon kokonaisvaltaisempaa: koko keho on mukana ilmaisussa.

Ennen kuin studiotilat valmistuvat näytelmäharjoituksia pidetään myös Teatterikorkeakoulun aulassa. Puheen lehtori naurahtaa alaansa sopiville teksteille.

Oman opettajantyönsä kehittymiselle Malla pitää ratkaiseva Turkan rehtorikaudella löytämäänsä yhteyttä ranskalaiseen ääniteatteriin.

Sen työpajasta hän löysi henkisen kodin vierailullaan vuonna 1983.

- Ajattelu perustuu siihen, että ihmisäänen mahdollisuudet ovat rajattomat, vain ihmismieli asettaa sille rajat. Tästä ideasta lähti matka ihmisääneen. Ja sen otsikon ympärillä olen pohdiskellut viime vuosikymmenet.

Uusi ajattelu mullisti myös opetusta. Perusäänenkäytön harjoituksissa tärkeällä sijalla ovat rentous, resonanssi ja taitovalikot. Opiskelijat yrittävät löytää dynaamisen tavan suhtautua omaan ilmaisuunsa ja kehoonsa. "Hengittävä selkäranka" on yksi keskeinen perusta oikealle äänenkäytölle.

- Mitä alemmaksi ja syvemmälle pääsee, sitä laajemmat mahdollisuudet löytyvät.

Tutkimusprojekti matkasta ihmisääneen on synnyttänyt myös esityksiä, joissa ei ole käytetty lainkaan sanoja. Pelkästään auditiivinen ja visuaalinen, ihmisääni pääosassa ollut esitys on toteutettu vuonna 1996 Kajaanin runoviikoilla ja myös Helsingissä. Viime kesänä kollega Ritva Koivusen kanssa järjestettiin toinen äänimatka.

Suomen kieli hapertuu

Työn ohella toinen Malla Kuuranteen lempiaihe on lausuntataide.

- Jos leipätyötä voi kuvailla avioliittona niin sitten lausuntataide on rakastajan kanssa pelehtimistä.

Näyttelijäperheen lapsena Malla pääsi tai joutui esiintymään jo koulujuhlissa. Monilla "ura" tyssää tähän, mutta Mallan innostus vain kasvoi ja vuodesta 1976 lähtien hän on ollut lausumisen ammattilainen. Malla on toiminut jo vuosia myös Suomen Lausujainliiton puheenjohtajana. Taitelijajäseniä liittoon kuuluu yli 200 ja harrastelijoita noin 600.

- Minua lausuntaan on innostanut rakkaus suomen kieleen ja kristallisoituneeseen puheeseen eli runoon.

Lausumisen ammattilaisena Malla on huolissaan siitä, että näyttelijäopiskelijoiden sitoutuminen suomen kieleen on selvästi hapertunut viime vuosina.

- Välillä yllättyy dramaattisestikin siitä, että opiskelijoilla on selviä mustia aukkoja sanastosta ja vivahteista, jos harjoituksissa käsitellään esimerkiksi 1940- tai 1950-lukujen kieltä.

Teatterikorkeakoulussa opiskelijoille opetetaan kahtena ensimmäisenä vuonna perusaineita eli esimerkiksi juuri puhetekniikkaa, laulua, musiikkia, akrobatiaa ja näyttämöliikuntaa. Kolmannella ja neljännellä vuosikurssilla pääpaino on erikoiskursseilla. Puheen puolella käsitellään muun muassa suomen kielen murteita sekä erilaisten tekstien tulkintaa: runot, monologit, duppaus sekä erilaiset tyylilajit, esimerkiksi klassikkotyyli (Shakespeare, Kivi, Canth) ja sosiaaliset murteet, käydään läpi.

- Äidinkieleen sitoutuminen on monille opiskelijoille haaste. Ja kotimaisen lyriikan peruskurssi on todellinen äidinkielen aivomyrsky. Joitakin joutuu vähän maanittelemaan, mutta kun itse on inspiroitunut aiheesta, se auttaa ja tarttuu opiskelijoihin.

Yhteistyötä taidekorkeakoulujen kesken

Sen lisäksi, että Malla Kuuranne on Suomen lausujainliiton puheenjohtaja hän on myös Suomen teatteriopettajien liitto ry:n puheenjohtaja. Alunperin liitto oli lähinnä kulttuurijärjestö, ammatillisia sävyjä se sai vasta myöhemmin. Teatteriopettajien liitto liittyi ensiksi silloiseen Korkeakoulujen henkilöstöliittoon (KHL), nyt liitto on Yliopistonlehtorien liiton alayhdistys. Tampereella on jäseniä on kolme ja Helsingissä kymmenkunta.

- Teatterilaisten ammatillinen aktiivisuus on hyvin vaihtelevaa.

Opettaminen ja työajan järjestely eroavat muiden korkeakoulujen käytännöistä.

- Täällä on tehty jatkuvaa kokonaistyöaikaa koko ajan. Mitään opetusvelvollisuutta ei ole määritelty. Taidekorkeakouluissa virkojen pätevyydet on myös määritelty erilaisten periaatteiden mukaan. Taiteelliset ansiot ovat ratkaisevia virantäytöissä.

Yhteistyötä muiden taidekorkeakoulujen kanssa Malla Kuuranne pitää hyvin hedelmällisenä. Teatterikorkeakoululla on jatkuvaa yhteistyötä Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksen ja lavastuksen laitoksen kanssa. Sibelius-Akatemiasta käy TeaK:ssa säestyksen ja kansanmusiikin harjoittelijoita. Myös opettajilla on yhteistyötä, mm. korkeakoulupedagogiikan 15 opintoviikon yhteisiä kursseja.

Ryhmäkoot kasvaneet resurssien puutteessa

Teatterikorkeakouluun on ollut aina hyvin vaikea päästä opiskelemaan. Turkan kaudella oli yksi huippuvuosi, jolloin 1267 hakijasta 16 hyväksyttiin sisälle. Viimeksi pääsykokeisiin osallistui 850 ja 17 sai opiskelupaikan.

- Kun lukuvuosi alkaa, uudet opiskelijat ovat täydellisen euforian vallassa. Siitä sitten se itsensä tutkiskelu vasta alkaa.

Teatterikorkeakoulun opiskelupaikka on myös yksi kalliimmista. Opetus on perinteisesti tapahtunut pienryhmissä. Tilanne on kuitenkin muuttunut vähentyneiden resurssien takia. Taite tapahtui kuutisen vuotta sitten.

- Esimerkiksi omissa ryhmissäni on nyt 8-16 opiskelijaa. Yhdellä kurssilla on jopa 25. Yksityisopetuksesta on jouduttu luopumaan lähes kokonaan. Jos sitä on, se on sitten huoltoa ja ateljeetyyppistä terapiaa.

- Isoista ryhmistä on tietysti haittaa. Ääni on hyvin intiimi, sormenjäljen kaltainen, asia. Ryhmässä pitää mennä keskiarvon mukaan, huippulahjakkuudet ja perässätaapertajat kärsivät.